Obelix kirjoitti:Mainitsemasi dystymia ei ole depressio vaan persoonallisuuden muoto, jossa itsearvostus on syystä tai toisesta puutteellinen. Depressio on yhä edelleen Freudin määrittelyn mukaan menetyksen epäonnistuneen suremisen seuraus.
Kyllä noinkin; dystymia-ihmisenä minusta esittämäsi dystymian määritelmä kuulostaa oikeaan osuvalta. Mutta se on vain osa dystymiaa, koska dystymiakin syntyy menetyksen epäonnistuneen suremisen seurauksena - kuten depressiot kai usein.
Etenkin pikkulapsi ja keskenkasvuinen ihminen voi olla menetyksen epäonnistuneen suremisen seurauksena niin lyttyyn lyöty, että hänen itsearvostuksensa on vähintäänkin puutteellinen. Jos menetyksiä puutteellisine suremisineen osuu pienen ihmisen elämään paljon, hänessä on hyvät ainekset pitkäaikaisen masennuksen (dystymian) kehittymiselle. Kyllä silloin on kysymys depressiosta; aikamoisen sitkeästä, pitkäaikaisesta ja vahingollisesta.