Psykopatologia kirjoitti:Mutta sallitaanko erikoistutkijallekin "maallikkomainen" termien käyttö?
Ei kai pitäisi sallia, mutta jos alan ammattilaisilla on termien kanssa samantapaisia ongelmia kuin maallikoilla; lievästä ja vaikeasta masennuksesta puhuminenkin on epätarkkaa, koska herää kysymys, tarkoitetaanko vaikealla tautiluokituksen mukaista vaikeaa, vai vaikeaa laajemmassa merkityksessä.
Ilmaisuna
vakava masennus on siitä hyvä, että se voi sisältää niin vaikean ja keskivaikean depression kuin myös dystymian, joka pitkään jatkuvana ja sinnikkäänä masennuksena voi myös olla ajan oloon aika invalidisoiva - eli vakava - masennus. Vakavasta masennuksesta puhuva asiantuntija kertoo, että vakavaa depressiota voi olla muunkinlaista kuin pelkästään tautiluokituksen vaikeiksi määrittelemät depressiot.
Dysatymia (F34.1) on mielestäni hyvä esimerkki depressiosta, jonka kanssa voi selviytyä läpi elämänsä ja jopa suht normaalilla toimintakyvyllä varustettuna, mutta se voi myös heikentää ja lamaannuttaa toimintakykyä - etenkin vuosien kuluessa - niin, että se itsessään onkin vakava depressio, vaikka miten sitä pidetään muihin masennustiloihin verrattuna lieväoireisena. Käsittääkseni olen itse hyvä esimerkki dystymiapotilaasta, jonka työkykyisyys on kiinni siitä, että työnantajakin tietää minun olevan (pitkäaikainen) masennuspotilas; eli, vaikka pärjään dystymiani kanssa, mielestäni aika hyvinkin jopa, ja olen työelämässäkin, lievänä pitkäaikaista depressiotani ei voida pitää - niin paljon se on vuosien varrella pikkuhiljaa alentanut toimintakykyä. Olisin tullut käytännössä työkyvyttömäksi jo aikapäiviä sitten, ellei työnantaja ottaisi huomioon pitkäaikaisesta depressiosta johtuvaa vajaata työkykyisyyttäni ja tukisi pysyttelemään riittävän työkykyisenä omiin tarpeisiinsa.
Mielestäni nykyisessä diagnoosiviidakossa käsite vakava masennus puoltaa paikkaansa, koska masennuksen ei aina tarvitse olla ICD-luokituksen mukaista
vaikeaa masennusta, eikä välttämättä edes
keskivaikeaa masennusta ollakseen vakavaa masennusta. Siis jos depression vakavuus arvioidaan siitä miten paljon se vaikuttaa toimintakykyyn ja miten invalidisoivaa se on. Dystymia ei heikennä heti ja tuskin muutamissa kuukausissa tai vuosissakaan, mutta vuosikymmeniä jatkuessaan sen voidaan sanoa aiheuttavan tuhoja. Sitä paitsi taitavat monet kasvuvuosinaan ja nuoruudessaan dystymiaa sairastaneet sairastua keski-iässä keskivaikeaan tai vaikeaan masennukseen; ovat siinä vaiheessa sitten viimeistään työkyvyttömiä... Ainakin, ellei dystymiaa olla pidetty vakavana masennuksena, jota pitäisi hoitaa ja yrittää lieventää muiden vakavien depressioiden ehkäisemiseksi.