Psykopatologia.munfoorumi.com

Pirunsilmästä pukkasi eilen ehtoolla leffa tästä otsikon tohtoristamme. Hänen psykopatologiansa lienee varsin mielenkiintoista, mutta itse ainakin pongasin hänen erinomaisen lahjakkuutensa empatiassa. Tosin sympatiapuolella eväät ovat hänellä kieltämättä todella niukat.

Kuten Psykopatologinen jossain käänteessä totesi, niin hyvällä kiduttajalla on oltava hyvä empatiakyky. Muutenhan hänen olisi mahdotonta pitää yllä "asiakkaansa" tuskatilaa riittävän voimakkaana, muttei kuitenkaan letaalina. Tähän näyttää tämä tohtori kykenevän, erityisesti verbaliikkansa puolesta. Fyysiset toimenpiteet tuntuvat olevan lähinnä tehokeino tuolle verbaliikalle.

Psykopaatiksikin häntä voinee kutsua, mutta toki täytyy muistaa hänen ..hm.. hieman erikoiset mieltymykset niin seksuaalisuuden, sosiaalisuuden kuin varsinkin gastronomian osa-alueilla.

Mainittava on myös hänen älykkyytensä, joka edustanee lajimme kärkipäätä. Yhdistettynä tuohon empatiakykyynsä hän pystyy toteuttamaan mielihalujaan varsin vapaasti - jos toki huomattavan kriminalisoiduin menetelmin.

Hannibal Lecteriä ei ole oikeasti olemassakaan.

Minä katsoin elokuvan B.T.K. Se kertoo Dennis Raderista. Hän oli hyvin tarkka oikeuden ja lain puolustaja, mutta hänellä oli pimeä puolensa, joka selvisi muille vasta vuosien jälkeen, jolloin hän jäi kiinni rikoksistaan.

Silence of the Lambs (1991): Opening Scene
http://www.youtube.com/watch?v=8Sx08_OSXlY (2:01)

Vaikuttavimpia introja!

Minä olen tainnut katsoa nuo kaikki Hannibal Lecteristä kertovat elokuvat, paitsi en Manhunteria.

Tohtori Lecter on kieltämättä fiktiivinen hahmo. Mutta ehkä tämmöisiä ääripään mt-häröjä on meidän helpompi pohtia fiktiivisten hahmojen kautta - ovatten kaikille tuttuja.

Empatian ja sympatian suhteen taitaa diagnoosispesialisti Gregory House olla samanlainen, vaikkakin Housella ei ole Hannibalin kaltaisia äärimmäisen vinoutuneita mielihaluja.

Minusta Hannibal Lecter on niin kuvitteellinen, etten pysty näkemään häntä mielessäni minkäänlaisena. Noista elokuvista hahmottuu kyllä hyvin se, miten tukalaa uhrilla voi olla.

Tuo Dennis Rader oli minulle tuntematon, mutta Wikipediastahan tämäkin "sankari" löytyy: http://fi.wikipedia.org/wiki/BTK-kuristaja Muistelen nähneeni jonkun dokumentin tms hänestä.

Juu ja kyllä Hannibal -elokuvat katsomalla selviää hyvin, kuinka tukalaksi uhrin tila saadaan jo pelkästään verbaliikalla. Oikea tilanne, oikeat sanat, äänenpainot, elekieli... ja uhri on in-deep-deep-shit Samaan pystyy myös Dr. House, tosin ei ihan niin sadistisin tarkoitusperin kuin kolleegansa.

Tuo elokuva B.T.K. on katsottavissa ilmaiseksi Voddler-elokuvasivustolla. Ensin pitää kyllä asentaa ohjelma tietokoneelle.
http://www.voddler.com/en/movie/info/27 ... 47670/btk/

Itse elokuvasta (Hannibal) pitää vielä mainita, että vaikka siinä oli välillä raakaakin väkivaltaa, niin teini-ikäiset lapseni eivät pitäneet sitä väkivallan raakuutta mitenkään ylilyövänä tai päällekäyvänä. Kerronnallisesti sitä oli juuri sopiva määrä tukemaan tarinaa - ei liikaa mutta ei yhtään liian vähän. Ymmärsin teinixieni kommenteista sen, että elokuvan jännittävyys liittyi nimenomaan tuohon psykologiseen puoleen, eli siihen kuinka yksi huippuälykäs psykopaatti saa tuskan hien kihoamaan otsalle jo pelkästä leffan katsomisesta.

Hyvä leffa, hyvin näytelty, ohjattu jne! Kuten myös ykkösosa "The Silence of the Lambs" jonka nimi liittyy itse elokuvan sinänsä (muka) olemattomaan yksityiskohtaan. Suomennos "Uhrilampaat" lienee paras mahdollinen, miten leffan nimen voi suomentaa menettämättä sen olennaista asiayhteyttä itse elokuvaan.

Minusta Hannibal Lecter leffat ovat ovat olleet kaikki vastenmielisiä ja ihan liian pelottavia.

Illusia kirjoitti:Minusta Hannibal Lecter leffat ovat ovat olleet kaikki vastenmielisiä ja ihan liian pelottavia.

Juu en ihmettele ollenkaan. Aika spooky-leffoja ovat

Jouduin elokuvateatterissa olemaan kyyryssä penkkirivin takana, etten näe pahimpia kohtia. Minulla oli ystävä, joka tykkäsi noista leffoista, ja hänen kanssaan päädyin sitten elokuviin niitä katsomaan. Televisiosta taisin katsoa yhden kotona yksikseni. Valot piti olla päällä.

Juu omien teinixien kanssa kanssa katsottiin tuo leffa päivällä ihan sen takia, että ei olisi ihan niin spooky kuin mitä olisi yön pimeydessä katsottuna. Loppupäivästä sitten heitinkin sopivaa läppää leffan tiimoilta, ettei tunnelma ennen nukkumattia olisi liian jännä. Tuntuu toimivan tuo metodi.

Terminator ykkönenkin katsottiin aikanaan tuolla metodilla. Mikä onkin yksi kauhuleffojen parhaimmistoja... painajasunimainen mörkö jahtaa ja sille ei kertakaikkiaan voi mitään. Kakkososa onkin sitten eri genreä, hyvä ellei jopa erinomainen.

Jonkun aivokohtauksen näin ja se riittikin. Oksettavaa materiaalia.
Valitettavasti maailmasta löytyy oksettavampaakin matskua, mikä on hyvin valitettavasti ihan todellista sekä aitoa.

Ihmiset...

Repee kirjoitti:Jonkun aivokohtauksen näin ja se riittikin. Oksettavaa materiaalia.

Juu.. herran gastronomiset mieltymykset olivat varsin erikoiset. Tuohon teemaan muuten palattiin loppukohtauksessa, ehkä psykologisesti vielä karmeammalla tavalla.

Mutta totta on tuo, etät ihmiset IRL:ssä tekevät paljon kauheampiin tekoihin, mitä leffoissa kehdataan näyttää.