Psykopatologia.munfoorumi.com

Peter Pan on kotoaan karannut poika, joka osasi lentää onnellisten
ajatusten avulla, mutta ei halunnut kasvaa aikuiseksi. Peter Pan
ja Leena ihastuivat toisiinsa. Leena halusi kasvaa aikuiseksi.
Pitäisikö Leenan jättää keskenkasvuinen Peter Pan?
http://www.ryhmateatteri.fi/

PMMP - Pikkuveli
http://www.youtube.com/watch?v=QjJ7drm_oqE&ob=av3e

Pitäisi jättää.

Ongelma, jonka Peter Pan tuo esille, on tavallinen.

Omassa lapsuuskodisani oli tämä ongelma isäni suhteen. Hän toteutti omia
mielihalujaan välittämättä perheestään. Hän sortui alkoholismiin, mikä tuhosi
hänet itsensä ja jätti äitini ja minut puille paljaille.

Toinen asia on, miksi äitini ei antanut isälleni palautetta.
Muistan hänen sanoneen: "juokoon, omiansahan juo".

Jos toinen ei anna palautetta väärin käyttäytyvälle, hän on liitossa
tämän kanssa. Voisi ajatella, että näin tehdessään ihminen saa kokea
itsensä hyväksi, kun toinen tekee pahat teot molempien puolestä.
"Miksi ruusu nai rentun", tulee näin ymmärretyksi.

Psykopatologia kirjoitti:Pitäisi jättää.

Joo, luiskaan vaan jos itse haluaa kasvaa aikuiseksi. Jos Leena taas haluaa itsekin jäädä lapseksi, niin tilanne on eri. Mikä on mahdollisen jälkikasvun kannalta huono asia, kuten Lette tavallaan toikin jo esiin.

Kahvi kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Pitäisi jättää.

Joo, luiskaan vaan jos itse haluaa kasvaa aikuiseksi. Jos Leena taas haluaa itsekin jäädä lapseksi, niin tilanne on eri. Mikä on mahdollisen jälkikasvun kannalta huono asia, kuten Lette tavallaan toikin jo esiin.

Ei kukaan voi ennustaa täysin ihmisen psyykkistä kehitystä, ihminen voi kasvaa iän myötä
myös psyykkisesti. Minun perheeni tapauksessa isäni rappion merkit olivat ilmeiset jo
ennen avioliitoa.
Avioliitossa miehen ja naisen tulisi antaa palautetta toisilleen, eli heidän tulisi kasvaa
yhdessä toisiaan tukien. Puolisoiden olisi hyvä seurustella pitemmän aikaa ennen
avioliittoa oppiakseen tuntemaan toisensa. Sekään ei aina auta.Tunnen myös perheen,
jossa pari seurusteli useita vuoia ennen avioliittoa, mutta liitto päättyi eroon miehen
sairastuessa peliriippuvuuteen.
Mielestäni aikuisuus tarkoittaa kykyä kantaa vastuuta itsestään ja muista.

Lette kirjoitti:Mielestäni aikuisuus tarkoittaa kykyä kantaa vastuuta itsestään ja muista.

Samaa mieltä. Ymmärsin siis niin, että isäsi oli täysin kyvytön moiseen vastuunottoon ja äitisi tavallaan ei ottanut vastuuta (riittävissä määrin) pysyessään juopon puolisona. Taikka ehkä otti vastuun juopon paapomisessa, mutta ei sinusta lapsena pyrkien tarjoamaan mahdollisimman hyvän kasvuympäristön?

Sekin on totta, että ihmiset muuttuvat ajan myötä - mitä on vaikea ennustaa.

Mielenkiintoinen teoria muuten tuo "miksi ruusu nai rentun". Siinä kuviossahan tosiaan toiselle jää pelkkä hyväntekijän osa toisen tehdessä kaiken pahan.

Kahvi kirjoitti:

Lette kirjoitti:Mielestäni aikuisuus tarkoittaa kykyä kantaa vastuuta itsestään ja muista.

Samaa mieltä. Ymmärsin siis niin, että isäsi oli täysin kyvytön moiseen vastuunottoon ja äitisi tavallaan ei ottanut vastuuta (riittävissä määrin) pysyessään juopon puolisona. Taikka ehkä otti vastuun juopon paapomisessa, mutta ei sinusta lapsena pyrkien tarjoamaan mahdollisimman hyvän kasvuympäristön?

Sekin on totta, että ihmiset muuttuvat ajan myötä - mitä on vaikea ennustaa.

Mielenkiintoinen teoria muuten tuo "miksi ruusu nai rentun". Siinä kuviossahan tosiaan toiselle jää pelkkä hyväntekijän osa toisen tehdessä kaiken pahan.

Ymmärsit oikein viestini sisällön. Kun isäni sai haltuunsa omalta isältään perimänsä omaisuuden,
hän alkoi juopottelun, joka loppui vasta kun rahat loppuivat. Näin isäni viimeksi, kun olin 7 vuotias.
Muistan selkäsaunoja ja ärähtelevää kielenkäyttöä. Jotain pientä positiivista antia muistan, sain
rinkilän ja pastilleja. Pelkäsin isääni. Hän hukkui uintimatkallaan. En muista häntä pahalla, opin
hänen kauttaan paljon elämästä.

Aika kipiää ja rankkaa oppimista kantapään kautta elämästä

Toisaalla arvostetaan vastuuntunnottomuutta, kieltämistä, vaikenemista, epärehellisyyttä ja toisaalla vastuunottoa, virheiden myöntämistä, avoimuutta ja rehellisyyttä.
Sompaa sitten siinä välissä, jos "joudut" pohdiskelemaan yleistä tai omaa/läheisten/muiden turvallisuutta (mikä on osa aikuisuutta).

Pienistä pidetään huolta, eikö.

Repee kirjoitti:Toisaalla arvostetaan vastuuntunnottomuutta, kieltämistä, vaikenemista, epärehellisyyttä ja toisaalla vastuunottoa, virheiden myöntämistä, avoimuutta ja rehellisyyttä.
Sompaa sitten siinä välissä, jos "joudut" pohdiskelemaan yleistä tai omaa/läheisten/muiden turvallisuutta (mikä on osa aikuisuutta).
Pienistä pidetään huolta, eikö.

Yhteiskuntajärjestelmä omalta osaltaan suosii vastuuttomuutta, epärehellisyyttä,...
Olemme ystäväni kanssa keskustelleet asiasta. Osa ihmisistä jättäytyy erilaisten tukien
varaan, laskien toimeentulonsa niistä. Tuet ovat hyvä asia, mutta vasta sitten, kun omat
ansiotulot eivät riitä. Itse sain opintolainaa vasta opiskeluni loppuvaiheessa. Opiskelin,
pienituloisen äitini auttaessa mahdollisuuksiensa mukaan. Kävin kesät työssä, osittain
talvellakin, opiskelin. Valmistuin. Opin ottamaan vastuuta itsestäni,

Tuttavapiiriini kuuluu useita Peter Pan ongelmatapauksia.

Opiskelutoverini, pitkälle kouluttautunut Tiina, ei voinut hyväksyä naapurin
poikaa Penaa, kotiseudultaan maalta. Tiina jopa kehoitti minua iskemään
Penan.
Sitten Tiina tutusui Ramiin, joka harrasti lentämistä.
Harrastus loppui ja Rami alkoi käyttää alkoholia, alussa kohtuullisesti.
Pari solmi avioliiton, jolloin ongelmat alkoivat kasvaa. Rami sai työtä,
koska hän onnstui antamaan itsestään luotettavan kuvan
työhaastattelussa. Hän ei kuitentaan pysynyt kauan työssään, vaan
hankki aina uuden. Kierre jatkui, alkoholinkäyttö lisääntyi, kuvaan tuli
myös muita naisia. Lopulta Rami ajoi Tiinan auton hajalle. Tämä oli
viimeinen pisara. Tiina otti avioeron, jatkoi opiskeluaan, väitteli tohtoriksi.

Isä meidän, joka olet ja pysyt ikuisesti hukassa

http://www.aamulehti.fi/xTapahtumatTeat ... kassa.html