Psykopatologia.munfoorumi.com

Facebookissa kiertää tämä Suomen Kuvalehden juttu:
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa ... komurhaaja

"Lauri ei ole toteuttanut tarvettaan. Nyt hän kertoo, kuinka pahuus syntyy. Jakamalla omat kokemuksensa hän haluaa auttaa yhteiskuntaa koulusurmien ymmärtämisessä ja ehkäisemisessä."

Mielenkiintoinen kirjoitus siitä, kuinka Laurista olisi voinut tulla joukkomurhaaja. Kannattaa lukea!

Jos Laurista olisi tullut joukkomurhaaja, kuka olisi syyllinen? Lauri, kiusaajat vai välinpitämättömät, valehtelevat opettajat?

Tässä on hyvä muistaa, että Lauri ei ole ampunut ketään, eikä tuo siten ole ampujan ajatusmaailmaa.

Onko se pahuutta, että Lauri suivaantuu siitä, että häntä kiusataan?

Gyver kirjoitti:Tässä on hyvä muistaa, että Lauri ei ole ampunut ketään, eikä tuo siten ole ampujan ajatusmaailmaa.

Totta.
Mutta tuskin on väärin olettaa, että Laurin ajatusmaailma on hyvin lähellä ampujan ajatusmaailmaa. Jokin vaan esti Lauria toteuttamasta "valkoista raivoaan" käytännössä joukkomurhana.

En osaa selittää, mutta jotenkin tämä liittyy oleellisesti(?) tähän aihepiiriin:

Iltalehti kirjoitti:Minne on hävinnyt terve viha, Ruben Stiller kysyy.
(--)
Stiller kirjoittaa blogissaan Yleisradion verkkosivuilla, että "suomalainen päivystävä humanisti suosii nykyään sisäsiistejä yhteiskunnallisia selityksiä, eikä halua liata käsiään yksilön pahuuteen".

- Olisiko jo aika kutsua pahaa pahaksi ja vihata terveesti niitä, jotka tuhoavat toisten elämän? Stiller kysyy.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012052 ... 5_uu.shtml

Erityisesti tämä uutisessa mainittu kommentti:
"- Nykynuoret saavat kaiken haluamansa, mitään heiltä ei kielletä, vastuuta ei vaadita. Vanhemmat pelkäävät lapsiaan, opettajat sekä lapsia että näiden vanhempia, kirjoittaja analysoi."

Kaksi asiaa tulee mieleen tästä.

Ensimmäisenä se, että mihin todellakin on kadonnut terve viha? Nykyään viha koetaan niin vahvasti negatiiviseksi tunteeksi, että sen ilmaisua ei oikein hyväksytä. Toinen ääripää kyllä on olemassa: kuolaaksi ymmärtäminen. Eli ymmärretään niin perusteellisesti ja hyvin, että unohtuu tuomita teot.

Eli olisiko tuo Lauri välttynyt omilta mt-ongelmiltaan, jos hänellä olisi ollut terve ja hyväksyttävä kanava purkaa aiheellisestikkin kiusaajiaan kohtaa tuntemaa vihaansa?

Toinen juttu on se, että nyky-yhteiskuntamme on jotekin epätasapainossa: auktoriteeteilla on pelkästään vastuita (ilman oikeuksia) ja rivikansalaisella taas pelkästään oikeuksia (ilman vastuita). Tähän minusta viittaa tuo postaamani kommentti.

Varsin yleinen vaatimus on, että "kunnon selkäsauna niin oppivat..." "ymmärtävät mitä ei saa tehdä, kun sattuu.."

Tuon Laurin tapauksessa kävi niin, että hän ei puolustanut itseään kiusaajiaan vastaan, koska äiti käski kääntää sen toisenkin posken. Ehkä muutaman kerran oikein kunnon tunteenpalolla suoritettu itkupotkuraivari kiusaajia kohtaan olisi lopettanut kiusaamisen - ja siten traumat olisivat jääneet syntymättä?

Luin eilen tuon jutun, Sinkkosen analyysin ja monet juttuun liittyneet nettikirjoitukset. Sinänsä joitakin mielenkiintoisia oivalluksia. Mutta minusta hassua SK:n nettikirjoituksissa oli monen koulukiusatun jonkinlainen itsetutkiskelu ja erikoinen samastaminen omat ajatuksensa Laurin ajatuksiin, etenkin kostofantasioihin. Mielestäni jotkut jopa demonisoivat koulukiusattuja joukkomurhilla fantasioiviksi hulluiksi ja potentiaalisiksi koulusurmaajiksi. Eivät mitkään ihmiselämän outoudet ole noin yksinkertaisesti selitettävissä.

Eivätkö kostofantasiat ole yksi ulospääsyn ja senhetkisen tilanteen sietokyvyn ja jälkipuinnin kannalta jollain tavalla normaaleja reaktioita? Miten ihminen voi ylipäätään selviytyä ulos kokemastaan henkisestä sadismista? Fantasia on fantasia ja teko on teko.

Moinen koulukiusattujen demonisointi kyllä kertoo ainakin siitä, että tunnekuohussa kommentointi ampuu yli. Myös siitä, että ei ymmärretä asiasta yhtään mitään. Surullista.

Kyllä minustakin pitäisi eroitella ajatukset ja teot toisistaan. Monikin on varmaan ajatellut/fantasioinut itselleen epämiellyttävän ihmisen satuttamisesta, mutta jättänyt sen vain ajatuksen asteelle.

Surullista siksi, että yhteiskunnassa painotetaan sitä, että tunteista pitäisi puhua. Mutta kun joku puhuu (epämiellyttävistä) tunteistaan, niin jo alkaa demonisointi

Joo mutta nettikirjoituksissa koulukiusatut itse tarttuivat tuohon demonisointiin, mitä ihmettelen.

Ei fantasioista voi puhua kavereille, mutta psykologille tulisi voida ja etenkin saada ymmärrystä fantasioille kuten omille kokemuksilleenkin. Fantasiakin on kokemus, tunnekokemus.

Tuo juttu oli SK:ssä jo 2008.

Jokela tapahtui jo 2007 syksyllä.

Hilppa kirjoitti:Jokela tapahtui jo 2007 syksyllä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jokelan_koulusurmat

Kauhajoki oli syyskuussa 2008:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kauhajoen_koulusurmat

Wanha juttu joo, mutta sattuneista syistä ajankohtainen.