Psykopatologia.munfoorumi.com

Puhuttua

"Matti on symppis tyyppi (gemütlich), mutta on se vähän tyhmä."
Muut esittävät objekti Matista hieman ulkohtaisen arvion, joita tehdään enemmän ekstraverteistä kuin introverteistä.
Tyhmä ei voi olla ylen empaattinen.

"Pikkarainen on aika sisään päin kääntynyt tyyppi eikä ensi katsonnossa kovin symppis, mutta on se eläytyvä lääkärinä!"
Muut esittävät subjekti Pikkaraisen sisimmästä arvion, joita tehdään kernaammin introverteistä kuin ekstraverteistä.
Empaattinen ei välttämättä ole kovin sympaattinen.

Haren mielestä psykopaateilla ei ole empatiaa mutta silti he osaavat mielistellä. Onko tämä ylipäätään mahdollista?

Psykopatologia kirjoitti:Haren mielestä psykopaateilla ei ole empatiaa mutta silti he osaavat mielistellä. Onko tämä ylipäätään mahdollista?

Tiemmä ovat hyviä näyttelemään. Jos empatian näytteleminen ajaa heidän etujaan, niin miksipä ei.

Ei kai epäempaattinen osaa näytellä.

Kantani on, että Hare sekoittaa sympatian ja empatian.

Psykopatologia kirjoitti:Haren mielestä psykopaateilla ei ole empatiaa mutta silti he osaavat mielistellä. Onko tämä ylipäätään mahdollista?

On, tarttumalla toisen heikkouksiin.

Psykopatologia kirjoitti:Haren mielestä psykopaateilla ei ole empatiaa mutta silti he osaavat mielistellä. Onko tämä ylipäätään mahdollista?

Samoin narsisteista sanotaan, että heillä ei ole empatiaa. Samaan hengenvetoon sanotaan, että he ovat taitavia manipuloimaan muita.

Eikö taitavaan manipulointiin tarvita nimenomaan hyvää empatiakykyä?

Noin minäkin ajattelisin.

Riidankylväjä kirjoitti:Eikö taitavaan manipulointiin tarvita nimenomaan hyvää empatiakykyä?

Totta. Tässä varmaan hämää se, että kyky empatiaan ymmärretään yleisesti hyvänä piirteenä. Psykopaatin ominaisuutena se palvelee vain hänen omia etujaan - ja on siis huono piirre.

http://www.valt.helsinki.fi/blogs/sosrep4/post5.htm

1.10.2004
Antti Eskola: Jäähyväisluentoja, s. 86, 1997.

"Sosiaalista responsiivisuutta voidaan eritellä ja jakaa kahdella sanalla, joiden välisen eron ymmärtäminen oli minulle opiskeluaikana yksi tärkeimpiä sosiaalipsykologian kirjojen tarjoamia oivalluksia. Tarkoitan "sympatian" ja "empatian" välistä eroa siten kuin se noissa kirjoissa esitettiin. Sympatia on niiden mukaan sitä, että kun toinen on tietyn tunteen vallassa, minussa syntyy sama tunnetila tai tuotan sen itsessäni: iloitsen iloitsevien kanssa, suren surevien kanssa. Se on myötätuntemista: aitoa myötäiloa, aitoa myötäsurua. Sympatia tuntui nuoresta opiskelijasta hienolta asialta, mikä oli paljolti hänen lukemiensa kirjojen, näkemiensä elokuvien ja saamansa kouluopetuksen tuotetta. Aito myötätunteminen oli niissä esitetty positiivisessa valossa, kylmyyden ja tunteettomuuden vastakohtana. Niinpä olikin oivalluksen paikka, kun sosiaalipsykologian kirjat selittivät, ettei ihmisten kanssa työskenneltäessä sympatia riitä, vaan saattaa olla jopa haitaksi. Kun vastaanotolleni tulee opiskelija, joka on äärimmäisen ahdistunut opintojensa huonosta etenemisestä, niin eihän se riitä, että minäkin ahdistun samasta syystä. Siinä sitten yhdessä voihkimme ja itkemme kun hänen opintonsa ei etene. Opettajana minulta odotetaan empatiaa eli kykyä ymmärtää, mitä opiskelija juuri nyt tarvitsisi, hänen tarpeitaan. Silloin osaan myös antaa neuvon tai muun avun, joka vie häntä eteenpäin lähikehityksen vyöhykkeellä, kuten Vygotski sanoo, ja tällöin arvatenkin myös lievittää ahdistusta. "Lähikehityksen vyöhyke" on se, mihin opiskelija pääsee nyt vain minun avullani, mutta jota hän sen jälkeen hallitsee yksinkin: soveltavan sosiaalipsykologian tärkein operointialue. Oivallus lisäsi mielessäni olennaisella tavalla tieteen arvoa, antoi perusteluja tieteen olemassaololle ja viritti kiinnostusta tutkimusmenetelmiin. Muistan ajatelleeni, että sympatiaan pystyy kouluttamatonkin herkkä ihminen, "luonnonlapsi", kun taas empatia eli toisen ihmisen todellisten tarpeiden ymmärtäminen edellyttää hänen tilanteensa tutkimisen ja analysoimisen välineitä."

Nykysuomen sanakirjan mukaan:

empatia = eläytyminen, tunnestautuminen ...

sympatia = myötätunto, -tuntoisuus -mielisyys

etymologisen sanakirjan mukaan kreikassa sympathein on ainakin jonkin määritelmän mukaan 'kärsiä yhdessä' jonka yhdysosat ovat 'sym-' = yhdessä ja '-pathos' = mm. kärsiminen, paatos.

sympatia on toisen henkilön emootioiden ja tuntemusten passiivista noudattamista, josta olisi eroteltava empatia, joka olisi aktiivisempaa ja neutraalimpaa eläytymistä toisen tilanteeseen tai mielentilaan. http://www.uta.fi/tyt/avoin/verkko-opin ... smia2.html

Kaivovertaus: "Huomaat ihmisen, joka on pudonnut avonaisen ja tyhjän kaivon pohjalle. Kyseinen ihminen itkee kaivon pohjalla kuinka kurjaa on olla kaivon pohjalla ja kuinka hän ei pääse sieltä pois. Kyseisessä tilanteessa sympatiaa olisi se, että itsekin hyppäisit kaivoon ja itkisit itkevän kanssa: kurjaa kun ollaan kaivon pohjalla, eikä päästä pois. Empatiaa olisi toiminta, jossa havaitset tilanteen, puntaroit mitä voisit tehdä tätä ihmistä auttaaksesi. Noudat tikkaat ja lasket ne kaivoon. Pohjalle pudonnut pääsee tikkaita pitkin kiipeämään pois."

Juha

Kommentit

Nelli 6.10.2004 klo 16.11 #
Vinkkinä teidän sympatia-empatia-pohdintoihinne yksi uusi resurssi: Lopputenttimme matskuihinkin lukeutuvassa G.Allportin artikkelissa The historical background of social psychology Allport käsittelee sympatian käsitettä laajemminkin ja esittelee mm. Adam Smithin, Spencerin jne ajatuksia sympatiasta. Artikkeli on varsin kiinnostava (muiltakin osin). Ja by the way, Schelerin fenomenologisessa sympaattisten orientaatioiden luokituksessa alimman tason sympatiaorientaatio (jopa pseudosympatia) "Einfühlung" on Allportin mukaan käännettävissä empatiaksi. Mulla on kopsu artikkelista, jos haluatte tarkastella asiaa lisää!

Saattaa olla, että emptian yhteydessä ei tulisi käyttää ollenkaan samastua-termiä.

Psykopatologia kirjoitti:Kaivovertaus: "Huomaat ihmisen, joka on pudonnut avonaisen ja tyhjän kaivon pohjalle. Kyseinen ihminen itkee kaivon pohjalla kuinka kurjaa on olla kaivon pohjalla ja kuinka hän ei pääse sieltä pois. Kyseisessä tilanteessa sympatiaa olisi se, että itsekin hyppäisit kaivoon ja itkisit itkevän kanssa: kurjaa kun ollaan kaivon pohjalla, eikä päästä pois. Empatiaa olisi toiminta, jossa havaitset tilanteen, puntaroit mitä voisit tehdä tätä ihmistä auttaaksesi. Noudat tikkaat ja lasket ne kaivoon. Pohjalle pudonnut pääsee tikkaita pitkin kiipeämään pois."

Ja psykopaatti puolestaan istuskelee kaivon reunalla...

Olen ymmärtänyt niin, että empatia on tavallaan kyky asettua toisen saappaisiin. Siinä missä sympatia on tunteeseen samaistumista, niin empatiassa myös ymmärretään mistä se toisen tunne tulee.

Sympatiassa kaivon pohjalla olevan itku tarttuu, kun taas empatiassa ymmärretään miksi se toinen itkee siellä kaivon pohjalla.

Haukotus ainakin tarttuu, joten onko se sympatiaa?

Empatiaa haukottelijaa kohtaan taas on komento "painu nukkumaan siitä"

Empatiaa ja sympatiaa pidetään yleisesti hyvinä "tunteina" yms.

Toisaalta hyvä kiduttaja on (ainakin älyllisesti) empaattinen, mutta ei sympaattinen.
Jos joku - vaikkapa syyttä suotta - suuttuu, niin sympaattinen suuttuu myös ja tuottaa mahdollisesti kaksinkertaisen vahingon tms!

Täten ko. olotilojen "hyvyys" tai "huonous" riippuvat kontekstista; myöskään suoranaisia tekoja ei välttämättä implikoida.

Riidankylväjä kirjoitti:Haukotus ainakin tarttuu, joten onko se sympatiaa?

Empatiaa haukottelijaa kohtaan taas on komento "painu nukkumaan siitä"

Kyseessä on samastuminen tai matkiminen.

Kyseessä on "terapeuttinen" täydentävä tunneresponssi.