Psykopatologia.munfoorumi.com

Tavallisin arkipäivän kolmiodraama lienee miniä-anoppi-aviomies -suhde. Hyvän anoppisuhteen perustanako aviomiehen ja hänen äitinsä välinen hyvä ihmissuhde? HS kirjoitti äitienpäivän jatkoiksi jutun anoppi-miniä-suhteista. Ensin ilmestyi äitienpäivän kunniaksi lyhyt nettityylinen tarinasikermä anopeista. Lohtuna jälkimmäisen jutun lopuksi mainitaan, että anopin tai miniän kanssa ei ole pakko yrittää väkisin tulla toimeen.


Kun anoppi postin nuuski
Tänään aikuiset lapset onnittelevat taas äitejään. Mutta miten näitten lasten puolisot kuvailevat anoppiaan, kun kysytään?
HS 13.5.2012 Katja Martelius

http://www.hs.fi/verkkolehti/sunnuntai/ ... 9104071849


Kolmiodraama
HS 14.5.2012 Emmi Oksanen

"Jokainen tietää jonkun, jolla on vaikeaa anopin kanssa. Mutta miten anoppi ja miniä voisivat tulla paremmin toimeen? Pureudumme viiteen tavalliseen pulmaan"

http://www.hs.fi/juttusarja/perhe/artik ... 9104093443

Vielä tavallisempi kolmiodraama syntyy vanhempien ja lapsen (lasten) välillä.

Kaiken alku siis? Kuitenkaan ei mielestäni niin paljon puhuta kuin anoppi- draamoista tai sisaruksien ja vanhemman välisistä (sisarukset ja äiti). (Jos ei oteta lukuun avioeroriitoja lapsista.)

Minua pikkuisen harmittaa iänikuinen käsitys, jonka mukaan anoppi ja miniä eivät tule toimeen keskenään. Luotu kuva osaltaan pönkittää 'harhaa', jonka mukaan naiset eivät mitenkään voi olla ja elää sovussa.

Tulevatko appi ja vävy oikeasti toimeen keskenään anoppia ja miniää paremmin? Tuskin tuota kukaan tietää, koska niin appi kuin vävykin hyvin usein loistavat perhekuvioissa poissaolollaan - kuka enemmän kuka vähemmän. On helppoa 'tulla toimeen' ja välttää törmäyskurssille ajautumisia, kun pysyttelee etäällä, tai peräti livistää tiehensä.

Vävyn ja apen välisiä suhteita on varmasti hankalia siinä missä miniän ja anopinkin. Naisaspekti painottunut kirjoituksissa äitienpäivän teeman vuoksi, joka tällä kertaa korosti, että myös anopit ovat äitejä. Äitiyden teemat ovat olleet HS:ssa eri näkökulmistaan esillä jokaisena äitienpäivänä. (Viime vuonna muistaakseni oli esillä kunnianhimoinen kasvattajaäiti, joka "piiskasi" tytärtään huippuviulistin suorituksiin, mikä liittyi Yhdysvalloissa tuolloin ilmestyneeseen ja kohua herättäneeseen kasvatukselliseen äiti-tytär -teeman kirjaan.)

Miellyttävää HS:n tarinoissa oli monipuolisuus. Suurin osa oli myönteisessä hengessä kerrottuja unohtamatta ikäviäkään puolia. Ja eihän anopin ja miniän suhteesta puhuminen voi kiinnostaa ja saattaa turhaakin painolastia aiheuttaa, jos itsellä on erinomaisesti onnistunut kyseinen suhde tai se ei omaa elämänpiiriä kosketa.

Hilppa kirjoitti:Tavallisin arkipäivän kolmiodraama lienee miniä-anoppi-aviomies -suhde. Hyvän anoppisuhteen perustanako aviomiehen ja hänen äitinsä välinen hyvä ihmissuhde?

No ainakin se on selvää, että huonot välit tuovat turhia painolasteja parisuhteeseen. Mutta niin voi tehdä esim ex-puoliso tai naapurin tätikin.

Toki täytyy muistaa, että miniä ja anoppi ovat aikuisia ihmisiä ja siten vastuussa ihan itse omasta käytöksestään. Kuin myös siitä, miten suhtautuu kohtaamiinsa ikäviin asioihin.

Kolmiodraaman hoito-ohjeet
HS 14.5.2012


Mene itseesi

Miniä tai anoppi, kysy itseltäsi nämä kysymykset:

Mitä odotan tältä suhteelta? Haluanko varaäidin tai -tyttären vai anopin tai miniän, joka käy meillä kylässä muutaman kerran vuodessa?

Miten muutan omaa toimintaani niin, että keskityn miniän/anopin hyviin puoliin? Toista ei voi muuttaa, joten toisen heikkouksia ei kannata vatvoa.

Toiminko niin, ettei mieheni/poikani tunne oloaan tukalaksi minun ja anopin/miniän välissä?



Miniän ja anopin välissä elävä mies, kysy itseltäsi nämä kysymykset:

Olenko asettunut selkeästi oman perheeni puolelle ja kertonut sen äidilleni? Sinun on asetettava rajat äidillesi ja näytettävä, että oma perheesi on tärkein.

Olenko kertonut äidilleni, mitä häneltä toivomme? Aloita lauseesi minä-sanalla, sillä silloin et syytä toista. "Pahoitin mieleni, kun puutuit lasten kasvatukseen."

Olenko antanut vaimolleni synninpäästön suhteessa anoppiin? "On ok, jos ette ole ystäviä." Jos puolisolla ja anopilla ei suju, puolison on koettava, että kuuntelet ja hyväksyt tilanteen.

http://www.hs.fi/verkkolehti/elama/arti ... 9104093393

Tilaa HS Digilehti

Hilppa kirjoitti:Kolmiodraaman hoito-ohjeet
HS 14.5.2012

Mene itseesi

Miniä tai anoppi, kysy itseltäsi nämä kysymykset:
Mitä odotan tältä suhteelta? Haluanko varaäidin tai -tyttären vai anopin tai miniän, joka käy meillä kylässä muutaman kerran vuodessa?
Miten muutan omaa toimintaani niin, että keskityn miniän/anopin hyviin puoliin? Toista ei voi muuttaa, joten toisen heikkouksia ei kannata vatvoa.
Toiminko niin, ettei mieheni/poikani tunne oloaan tukalaksi minun ja anopin/miniän välissä?

http://www.hs.fi/verkkolehti/elama/arti ... 9104093393

Anoppina allekirjoitan anopin ja miniän suhteen hoito-ohjeet, etenkin lihavoimani kohdan.

On hyvä miettiä mitä kaikkea odottaa - ja tarvitsee - uudelta ihmissuhteelta, joka tulee eteen omasta tahdosta ja omista tarpeista riippumatta. Suhteet appivanhempien ja vävyjen/miniöiden välillä ovat ihmissuhteita, joita osapuolet eivät ole valinneet eivätkä tahtoneet; uusien sukulaisten kanssa on tultava toimeen ja sillä siisti.

Niinpä on ihan järkevää - kaikkien edun sekä oman mukavuuden mukaista - miettiä mitä voisi tehdä nähdäkseen uuden sukulaisensa hyvät ominaisuudet, ja huomatakseen miten ihastuttava ihminen hän on.

Oikeastaan on aivan sama onko uusi sukulainen ja perheeseen tunkeutunut ihminen vävy/miniä, vai appi/anoppi... Hoito-ohjeet pätevät hyvin 'tunkeutujasta' riippumatta; ne pätevät jopa appien ja anoppien välillä.

Hilppa kirjoitti:Olenko antanut vaimolleni synninpäästön suhteessa anoppiin? "On ok, jos ette ole ystäviä." Jos puolisolla ja anopilla ei suju, puolison on koettava, että kuuntelet ja hyväksyt tilanteen.

Aviovaimo ei tarvitse puolisoltaan 'synninpäästöä' suhteessa anoppiinsa (tai appeensa) yhtään sen enempää kuin aviomies tarvitsee sitä suhteessa anoppiinsa/appeensa. Sama tietysti pätee muissakin parisuhteissa; puolisot eivät tarvitse mitään 'synninpäästöjä' suhteessa toistensa vanhempiin.

Pidän tästä.

5. Hyväksy jo se erilaisuus

Tutustumisvaiheen jälkeen anopin ja miniän erilaiset arvot ja näkemykset tulevat esiin. Heidän kannattaakin tähdätä kunnioittavaan aikuisten naisten suhteeseen.

75-vuotias anoppi Eila ja 40-vuotias miniä Nina uskovat, että heidän hyvän suhteensa syynä on juuri molemminpuolinen arvostus.

"Emme ole koskaan kilpailleet, eikä anoppi ole antanut ymmärtää, etten olisi riittävän hyvä hänen pojalleen", Nina kertoo.

Jos anoppi ja miniä eivät ole hyväksyneet toistensa erilaisuutta, he voivat pettyä, loukkaantua ja julistaa sodan toisiaan vastaan.

On tavallista, että miniän ja anopin suhteessa on helppoja ja vaikeita aikoja. Toimivan suhteen pohjalla on kuitenkin aina jonkinlainen kunnioitus toista kohtaan.

Jos kaikki konstit on jo kokeiltu, tässä armahdus: anopin tai miniän kanssa ei tarvitse yrittää tulla toimeen väkisin.

Kolmiodraama
HS 14.5.2012 Emmi Oksanen
http://www.hs.fi/verkkolehti/elama/arti ... 9104093443