Psykopatologia.munfoorumi.com

Käytöskukka #1 - Ylpeys

http://youtu.be/XUS57LTAX0s (4:39)

"Metsän linnut lauloivat kevään kunniaksi. Riikinkukko piti suunsa kiinni. Se ei tahtonut olla mikään pikkulintu. Riikinkukko pöyhkeili väripyrstöllään..."

Illusia kirjoitti:Käytöskukka #1 - Ylpeys

http://youtu.be/XUS57LTAX0s (4:39)

"Metsän linnut lauloivat kevään kunniaksi. Riikinkukko piti suunsa kiinni.
Se ei tahtonut olla mikään pikkulintu. Riikinkukko pöyhkeili väripyrstöllään..."

Riitta Kristiina Rautoma, oik. Partanen, s. 1944 Turku, k. 1994 Hki.
Heikki Juhani Partanen, s. 1942 Hki, k. 1990 Hki.

Käytöskukka (1966 - 1967) http://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4yt%C3%B6skukka


Catharina Kajander, Ilpo Aarniala pipo päässä ja piippu suussa ilmeillen, Heikki Partanen ja Riitta Rautoma
Tuomiokirkon portailla työläisten vappujuhlassa 1.5.1970. 1970


Ihmisiä, mm. Heikki Partanen
ja Riitta Rautoma seisomassa
punalippujen kanssa Tuomio-
kirkon portailla työläisten
vappujuhlassa 1.5.1970. 1970

asfalttia ja auringonkukkia
Simo Ristan ja Eeva Ristan HELSINKI–VALOKUVIA
1969 – 1985 http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi ... /ser021335
_____________________________________________________________________________________________________________________

HS - Nimiä tänään - 14.4.1994 - 1167 merkkiä - 1. painos

Elokuvataiteilija Riitta Partanen
Logo: Kuolleita http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Elok ... edSearch=&

Lastenelokuvan ja piirrosfilmin taiteilija Riitta Partanen, omaa sukuaan Rautoma, kuoli vaikeaan sairauteen 31. maaliskuuta Helsingissä. Hän oli syntynyt 13. kesäkuuta 1944. Hänen yhteistyökumppaninsa oli 1990 kuollut elokuvaohjaaja, taiteilijaprofessori Heikki Partanen.

Partanen ja Rautoma alkoivat tuottaa 1970-luvun alussa animaatiosarjoja. Aiheina olivat suomalaiset kansantarut ja eläinsadut.

Tuottajaparin keskeisiä töitä olivat ystävyyttä ja itsekkyyttä käsittelevä sarja Satuja vallasta (1973) sekä Nenäperunan kevät (1975), joka opasti lapsia luonnon salaisuuksiin. Vanhaan kansantaruun pohjautuva kokoillan näytelmäfilmi Antti Puuhaara (1976) oli kunnianhimoinen kotimaisen elokuvan aluevaltauksena.

1980-luvun näyttäviä töitä olivat Egypti-aiheinen Ramses ja unet (1982) sekä Yrjö Kokon fantasiaan perustuva pitkä satuelokuva Pessi ja Illusia (1984). Parin viimeisiä töitä oli lyhytelokuva Kukunor (1988) Lauri Viidan runoelman pohjalta. (HS)
_____________________________________________________________________________________________________________________

Taiteilijaprofessori Heikki Partanen: Myyttien tutkija ja sadunkertoja
Logo: kuolleita http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Logo ... edSearch=&

Suomen arvostetuimpiin, katsotuimpiin, ja palkituimpiin elokuvataiteilijoihin viime neljännesvuosisadan ajan kuulunut ohjaaja Heikki Juhani Partanen kuoli äkkiä Helsingissä maanantaina 26. marraskuuta. Hän oli syntynyt 29. tammikuuta 1942 Helsingissä.

Hän valmistui taideteollisen oppilaitoksen kamerataiteen linjalta 1963 ja opetti samassa koulussa lehtorina 1966-69. Keväästä 1988 lähtien Partanen oli taiteilijaprofessori. Hän oli paljon mukana elokuva-alan luottamustoimissa ja oli kuollessaan Suomen elokuvasäätiön hallintoneuvoston jäsen.

Jo vuonna 1964 valmistui sarja pieniä animaatiosatuja kahdesta possusta Hinkusta ja Vinkusta, joita esitettiin televisiossa hyvin pitkään. 1966 valmistui Käytöskukka-nimen saanut pikkusatujen sarja. Näistä Partanen sai Jussin, valtion palkinnon ja mm. palkinnon Moskovan elokuvajuhlilla.

1970-luvun alussa Partanen ryhtyi yhdessä Riitta Rautoman kanssa valmistamaan Suomen kansan satuihin perustunutta animaatioelokuvien sarjaa, joissa humoristisesti hahmoteltiin elämänviisauksia eläinhahmojen avulla.

Vuonna 1975 Heikki Partanen ryhtyi työstämään yhdessä Rautoman ja Katariina Lahden kanssa ensimmäistä pitkää elokuvaansa Antti Puuhaaraa. Ryhmä paneutui aikaisempaa suurempiin kokonaisuuksiin ja työskenteli ihmisnäyttelijöiden kanssa, mutta aiheena oli yhä vanha suomalainen myytti, tällä kertaa sankaruuden olemuksesta.

Karjalan saloilta ja Pohjan perukoilta Partanen toi ryhmänsä kanssa elokuvateatteriin filmin, joka loi uutta estetiikkaa ja uutta innostusta suomalaiseen elokuvaan.

1978 Partanen valmisti yhdessä Hannu Eerikäisen kanssa laajan dokumenttisarjan Kolmetoista päivää elämästä työttömistä nuorista.

Samana vuonna hän lähti ensimmäisen kerran kameraryhmän kanssa Egyptiin. Hän oli valmis etääntymään kotimaan tarustosta ja tallentamaan Egyptin ikivanhaa kulttuuria ja kansanelämää.

Materiaalista valmistui 1982 Partasen toinen pitkä elokuva Ramses ja unet sekä 1983 taidetta esittelevä sarja Pepi egyptiläinen ja 1985 neliosainen kansanelämän ja työn kuvaus Niilin lapsia.

Partasen kaikkein palkituin työ on hänen kolmas pitkä filminsä, Yrjö Kokon fantasiasadun Pessi ja Illusia kunnianhimoinen taiteellinen tulkinta vuodelta 1984. Ulkomaisen kunnian lisäksi hän sai elokuvasta neljä Jussia.

Heikki Partasen tapa tehdä työtä pitkään kypsytellen vei hänet 1980-luvun lopulla usein Kiinaan. Hän jäljitti Kiinan taidetta ja myyttejä intensiivisesti kunnes Kiinassa viime vuonna tapahtuneet poliittiset muutokset tyrehdyttivät hänen työnsä.

Osa tämän työn tuloksista tuli julkisuuteen sulautuneena Partasen ja Rautoman valmistamaan Lauri Viidan Kukunor-runon animaatiotulkintaan.

Yleisradio haastatteli uutta taiteilijaprofessoria kesällä 1988, jolloin Heikki Partanen kuvaili itseään kalastajaksi, jolla on voimakas matkustus- ja kalastusvietti: "Haluan kalastella aiheita seuduilla, joissa ei vilise muita kalastajia."

Heikki Partasen työtä leimaa näennäinen ristiriita: hän on tehnyt vain dokumentteja ja satuja. Ne yhdistää kuitenkin halu mennä tiedon kautta kohti ymmärtämistä, jolloin saavutaan myyttien maailmaan.

HELENA YLÄNEN
-

Pertsalla on vahva viesti, että Riitta Partanen olisi muka kommari.

En tiedä, miehensä vissiin enemmän ainakin siihen suuntaan.

Käytöskukka #2 - Rohkeus http://www.youtube.com/watch?v=kzo3NqFS ... ure=relmfu (4:27)

Nämä ovat ihania...

Rohkeus-jutussa hymyilyttävin kohta oli tämä: Pöllö otti nokkiinsa nähdessään porsaan puussa. Sellaista sattuu nykyaikanakin, että joku ottaa nokkiinsa jonkun yltiöpäisyydessään (vai rohkeudessaan?) tunkeutuessa hänen reviirilleen kokeilemaan kykyjensä rajoja. Rohkeimmatkin porsaat pysykööt poissa pöllön puusta - ja sillä siisti.

Tarinasta ei oikein selvinnyt pidettiinkö puuhun pyrkineen possun toimintaa rohkeutena, uhkarohkeutena, yltiöpäisyytenä, vai peräti possun liian suurina luuloina itsestään. Otsikkona oli Rohkeus, siitä päätellen kiipeilystä innostunutta porsasta pidettiin rohkeana, vaikkei sen yritys ihan nappiin mennytkään.

Muistan, kun lapsena katsoin televisiosta Hinkua ja Vinkua. Jännää, miten mielikuvitus toimii. Paperista revityt hahmot muuttuvat mielessä eläviksi ja ihaniksi. Satumetsä on vihreä, täynnä kukkia, erilaisia eläimiä ja ääniä. Vähän kuin lukisi kirjaa.

Minäkin ilmeisesti olen joskus jossakin katsonut Hinkua ja Vinkua, koska animaatiot tuntuvat kovin tutuilta nyt kun katselen niitä. Niitä on esitetty aikana, jolloin minun kodissani ei ollut telkkaria, joten olen sitten katsonut jossakin muualla. Tai uusintoja myöhempinä vuosina... Tiedä häntä.

Mukava ketju; katsaus vuosikymmenten takaiseen aikaan, jolloin telkkari jo oli apuna lasten kasvattamisessa.

Tässä asiaa Käytöskukasta:
http://www.elokuvakontakti.fi/lastenelo ... skukka.htm

Ylpeys ja Rohkeus on esitelty näin:

Osa 1: Ylpeys
Riikinkukko ylpeilee komeasta pyrstöstään. Metsän Pöllö huomaa korean höyhenviuhkan ja sieppaa itselleen vihreän sulan. Suursyömäri vie sinisen sulan. Lopulta tuuli tempaisee riikinkukolta sen viimeisen, punaisen sulan ja se näyttää aivan tavalliselta linnulta. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Osa 2: Rohkeus
Hinku haluaa näyttää rohkeutensa kiipeämällä puuhun. Puussa asuu Metsän Pöllö, joka närkästyy kutsumattomasta vieraasta ja pyytää Suursyömärin paikalle. Hinku voimistelee puussa, mutta liukastuu ja jää avuttomana roikkumaan oksaan. Suursyömäri odottelee makupalaa puun alla, mutta Vinku pelastaa ystävänsä.

Vanha Käytöskukka-sarja on peräti kolmetoistaosainen, joten se sisältää vaikka mitä mielenkiintoista ja opettavaista. Olisi kiva, jos muutkin osat löytyisivät katseltaviksi.

Ihmisen ylpeys voi olla haitallista ihmiselle
Ihmisen ylpeydestä johtuu, että hän torjuu tietoisuuden pahoista
tarkoitusperistään ja samalla vaikeuttaa kehittymisprosessiaan.

Pahin seitsemästä kuolemansynnistä!

Käytöskukka #3 - huomaavaisuus

http://youtu.be/VErvB0iIDzM (4:35)

"Vesihiisi nuokkui yksin saarellaan. Hiisi oli kyllästynyt meren kohinaan. Kalakaan ei puhua pukahtanut. Vesihiisi päätti lähteä etsimään seuraa..."

Mirri kirjoitti: Vanha Käytöskukka-sarja on peräti kolmetoistaosainen, joten se sisältää vaikka mitä mielenkiintoista ja opettavaista. Olisi kiva, jos muutkin osat löytyisivät katseltaviksi.

Kaikki osat ovat YouTubessa.

Psykopatologia kirjoitti:Pahin seitsemästä kuolemansynnistä!

Hyve (dygd) =tavoittelemisen arvoinen ominaisuus kuten kreikaksi arête=tapa (vana)

7 hyvettä vastakkaisina 7:lle kuolemansynnille, Sokrateen mukaan.

Nöyryys – ylpeys
Anteliaisuus – ahneus
Kunniallisuus, siveys – nautinnonhalu (himokkuus)
Ihmisystävällisyys – kateus
Kohtuullisuus, pidättyvyys - mässäily
Kärsivällisyys - viha
Ahkeruus – laiskuus

Psykopatologia kirjoitti:Pahin seitsemästä kuolemansynnistä!

Ylpeys on pahin seitsemästä kuolemansynnistä.

Mitä seuraa ylpeyden puutteesta? Masennus, alakulo, omanarvontunnon puute, kuulumatomuus mihinkään viiteryhmään, juurettomuus, mitättömyyden tunne, suuri vaatimattomuus?

Hilppa kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Pahin seitsemästä kuolemansynnistä!

Ylpeys on pahin seitsemästä kuolemansynnistä.

Mitä seuraa ylpeyden puutteesta? Masennus, alakulo, omanarvontunnon puute,
kuulumatomuus mihinkään viiteryhmään, juurettomuus, mitättömyyden tunne,
suuri vaatimattomuus?

Tuossa viitataan kopeaan ylpeyteen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Seven_deadly_sins#Pride

Ehkä kenaammin insolentia (t. arrogantia)

Psykopatologia kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Pahin seitsemästä kuolemansynnistä!

Ylpeys on pahin seitsemästä kuolemansynnistä.

Mitä seuraa ylpeyden puutteesta? Masennus, alakulo, omanarvontunnon puute,
kuulumatomuus mihinkään viiteryhmään, juurettomuus, mitättömyyden tunne,
suuri vaatimattomuus?

Tuossa viitataan kopeaan ylpeyteen.

Milloin ylpeys muuttuu kopeaksi?

Ihmissuhteissa ylpeys ja arvot ovat usein erottavia ja ystävyyttä rajoittavia tekijöitä. Porvari ja työväenluokkaan kuuluva, maalla asuva ja kaupunkilainen, kouluttautunut ja vähemmän kouluttautunut, lapseton ja lasten vanhempi, joitakin esimerkkipareja mainitakseni omaavat erilaiset ylpeyden ja omanarvontunteen rakentumisen aiheet.

Monesko synti on ylpeyden paheksunta? Onko se vain kateuden ilmentymä?

Hybris on kyllä hyvä.

Siitä on kärsinyt mm. Bush nuorempi ja Blair.

Tässä Bethin viittaus:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Hybris

Wikipedia kirjoitti:Hybris (muinaiskreikaksi ὕβρις, ”loukkaus”) tarkoittaa nykyaikana liioiteltua itsevarmuutta ja -luottamusta, joka lopulta usein johtaa ansaittuun rangaistukseen. Antiikin Kreikassa hybris tarkoitti toimia, jotka niiden tekijä suoritti häpäistäkseen uhriaan tarkoituksenaan siten ylentää itseään.
Hybris oli antiikin Ateenassa rikos. Rikkomuksina tätä lakia vastaan pidettiin kaikkea aina pahoinpitelystä seksuaaliseen väkivaltaan ja siitä julkisen tai pyhitetyn omaisuuden varkauteen saakka.[1]
Antiikin kreikkalaisessa kirjallisuudessa esimerkki hybriksestä ovat Homeroksen Odysseiassa Penelopen kosijat. He joutuvat lopulta maksamaan julkeasta käyttäytymisestään Odysseuksen perhekuntaa kohtaan.
Hybriksen vastakohdiksi on mainittu itsekritiikki ja itseironia.[2]
- -
Hybris nykyaikana

Nykyään sanaa hybris käytettäessä tarkoitetaan ylimielisyyttä ja rajatonta luottamusta ja ylpeyttä omiin kykyihinsä; siihen usein liittyy myös piittaamattomuus ja tiedon puute menneisyyden kokemuksista yhdistettynä nöyryyden puutteeseen.lähde? Hybrikseen viittaamiseen liittyy edelleen usein myös vihjaus seuraamuksista rangaistuksen tai kärsimyksen muodossa, – samalla tavoin kuin hybris ja nemesis liitettiin satunnaisesti yhteen kreikkalaisessa maailmankuvassa. Raamatun Sananlaskujen kirjassa esiintyvän[6], nykyäänkin yleisen sanonnan "ylpeys käy lankeemuksen edellä" on ajateltu olevan yhteenveto nykyajan käsityksestä hybriksestä.

Ylpeys on suuri synti siksi, että ylpeä asettuu muiden yläpuolelle,
jolloin häneen ei voi vaikuttaa. Hänestä voi tulla epäinhimillinen
yms.

_