Psykopatologia.munfoorumi.com

HS - Mielipide - 13.4.2012 - 2453 merkkiä - 1. painos

Seppo Heinonen http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/M%C3 ... =Mielipide

Määräävätkö geenit vai ympäristö?

Huono-osaisuus ei periydy geeneissä, väitti kirjailija ja dokumenttiohjaaja Elina Hirvonen (HS Kulttuuri 11.4.). Ei kai kulttuurityöntekijä voi muuta väittääkään, kun jopa Suomen Akatemia on samaa mieltä. Sen tiedotteessa "Suomalaisrekisterit osoittavat, kuinka köyhyys ja huono-osaisuus periytyvät" väitettiin tammikuussa 2011, että "syrjäytymisen tai pärjäämisen kierre ei siirry geeneissä".

Linda S.Gottfredsonin mukaan taas suurin kilpailuetu, jonka korkeammassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat vanhemmat antavat lapsilleen, onkin geneettinen eikä sosiaalinen tai taloudellinen. "Mikään sosiaalinen tai koulutuksellinen interventio ei ole koskaan onnistunut olennaisesti kaventamaan väestön älykkyyseroja. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen kommunistihallitus Varsovassa Puolassa sijoitti eri sosiaaliluokkien perheitä samoihin asuntoihin, kouluihin ja terveydenhuollon piiriin, mutta tämä sosiaalinen tasaaminen ei onnistunut kaventamaan seuraavan sukupolven älykkyyseroja." (Social Consequences of Group Differences in Cognitive Ability, 2004)

Älykkyysosamäärä 75 on Gottfredsonin mukaan kynnysarvo, jonka alapuolella yksilöt eivät todennäköisesti selviydy koulusta, saati suoriudu itsenäisesti yhteiskunnassa aikuisena. Suomalaisista rajan alittaa 8,08 prosenttia, joka on kuin sattumalta sama prosenttiluku kuin erityisoppilaiden määrä. Yhdysvalloissa riski joutua elämään köyhyydessä on 22-kertainen niillä nuorilla valkoisilla aikuisilla, joiden älykkyysosamäärä on alle 75 verrattuna niihin, joiden ÄO on yli 125.

Yhdysvaltain kansallisessa aikuisten lukutaitotutkimuksessa (NALS) niin sanottu funktionaalinen lukutaito jaetaan viiteen tasoon. Tasolla yksi olevan henkilön riski päätyä ruokakuponkien saajaksi (HS Ulkomaat 31.3.) on yli kolminkertainen tasolla kolme olevaan henkilöön verrattuna. Kaikkein lukutaitoisin (taso viisi) taas joutuu ruokakuponkijonoon todennäköisyydellä, joka on vain viidesosa vertailuryhmään (taso kolme) nähden. Vähiten lukutaitoisen uhka löytää itsensä leipäjonosta on siten 16-kertainen lukutaitoisimpaan verrattuna. NALS mittaakin itse asiassa älykkyyttä.

Yhdysvalloissa kahdella aikuisella viidestä ei ole riittävää funktionaalista lukutaitoa, jotta he kykenisivät vaatimaan oikeuksiaan saati suoriutumaan kansalaisvelvollisuuksistaan.

SEPPO HEINONEN
TALOUSTIETEIDEN MAISTERI
VANTAA

HS - Kulttuuri - 11.4.2012 - 2874 merkkiä - 1. painos

KESKELLÄ VIIKKOA

Itsestä kiinni

ELINA HIRVONEN HS.KULTTUURI@HS.FI KIRJOITTAJA ON KIRJAILIJA JA DOKUMENTTIOHJAAJA.

Nuorehko nainen seisoo Hurstin leipäjonossa Helsingissä. Hänen vieressään on vanhempi nainen ja rattaissa lapsi, jolla on samanlainen pipo kuin minun lapsellani.

Nainen palaa ruokakassien, lapsen ja äitinsä kanssa pieneen kotiin, joka on täynnä tavaraa. Kohtaus on YLE:n dokumentista Perintönä köyhyys, joka esitettiin pääsiäistä edeltävällä viikolla. Nyt dokumentissa esiintyneiden ihmisten kotia, ulkonäköä ja ruokatottumuksia arvostellaan netissä rajusti. Monien mielestä perheen ongelma ei ole köyhyys, vaan kyvyttömyys ottaa itseään niskasta kiinni.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi viime vuonna laajaan materiaaliin perustuvan tutkimuksen, joka kertoi suomalaisen huono-osaisuuden periytymisestä sukupolvelta toiselle. Se ei periydy geeneissä, vaan elämään ja omiin mahdollisuuksiin liittyvissä näköaloissa.

Dokumentissa esiintyneestä perheestä tekevät monien silmissä "vääränlaisia" tismalleen samat asiat, jotka tekevät heistä tämän yhteiskunnan huono-osaisia. Epäterveelliset elämäntavat, näköalattomuus, sairaudet. Juuri näiden asioiden todettiin tutkimuksessa periytyvän. Juuri näitä asioita on vaikea ymmärtää, jos on elänyt aivan toisessa maailmassa.

Hyvinvointivaltion läpimurrosta väitellyt tohtori Päivi Uljas huomasi, että 1950-luvulla kaupunkityöläiset taistelivat maaseudun pientilallisten oikeuksien puolesta, omaa etuaan vastaan. Selitys oli, että maalta muuttaneet työläiset tunsivat hyvin myös maaseudun olosuhteet.

Vielä 1950- ja 60-luvuilla köyhien ja varakkaiden perheiden lapset leikkivät yhdessä. Nykyään tavaroiden ja vaatteiden merkit määrittelevät myös lasten kaveripiirin. Osattomuuden kokemus siirtyy sukupolvelta toiselle, ja toisenlaista elämää on vaikea kuvitella. Samalla maailmojen erot repeävät niin, että yhteiskunnallista keskustelua on vaikea käydä.

Ehkä siksi suomalainen yhteiskunnallinen keskustelu on juuri nyt täynnä puhetta yksilöstä. Ympäristöongelmat, luokkaerot ja päivähoidon laatu kilpistyvät väittelyksi yksilön valinnoista. Luomua vai tehoviljelyä? Kotiäiti vai uraäiti? Laiska vai ahkera?

Valinnat ovat tärkeitä henkilökohtaisella tasolla, mutta suurten kysymysten kapeutuminen väittelyksi niistä on pikkuisen vaarallista. Valinnoista puhuvat ne, joilla on siihen varaa. Monella meistä on, koska hyvinvointivaltio mahdollisti köyhien perheiden sosiaalisen nousun. Mutta sitä valtiota ei luotu pienen joukon oikeilla valinnoilla, vaan rakenteita muuttavalla politiikalla, jonka yhtenä taustavoimana oli kyky asettua toisen ihmisen asemaan.

Dokumentissa pieni poika katselee tutti suussa edessään kiemurtelevaa leipäjonoa. Toteammeko myös hänelle, että kaikki on vain itsestä kiinni?

Heinonen:
(- -)
Älykkyysosamäärä 75 on Gottfredsonin mukaan kynnysarvo,
jonka alapuolella yksilöt eivät todennäköisesti selviydy koulusta,
saati suoriudu itsenäisesti yhteiskunnassa aikuisena.
Suomalaisista rajan alittaa 8,08 prosenttia, (- -)

ÄO-lukujen jakaumassa (keskihajonta 15) ÄO 75 (etäisyys keskiarvosta 100 = -1 2/3 kh)
on persentiileissä 5. Toisin sanonen ÄO:n 75 alapuolelle sijoittuu n. 5 %.

Yle Areena: Dokumenttiprojekti: Perintönä köyhyys

Pienen Sami-pojan vanhemmat Joni ja Mira ovat kolmannen polven köyhiä. He tulevat toimeen yhteiskunnan tuen ja ruoka-avun varassa. Mutta mitä keinoja heillä on päästä irti köyhyyden perinnöstä? O: Simo Sipola. Kesto 00:48:55. Esitysaikaa 20 päivää jäljellä.

Yle Areena Puhe: Puheen Päivä: Miten köyhyyden kierre katkaistaan?

Millaista on elää sukupolvesta toiseen jatkuvassa köyhyydessä, Suomessa? Simo Sipola on ohjannut TV1:ssä nähtävän "Perintönä köyhyys" -dokumentin, joka valottaa helsinkiläisten köyhien arkea kolmessa sukupolvessa. Köyhyys on heille selviytymistaistelua ja arjen taidetta; miten saadaan rahat riittämään ruokaan, lääkkeisiin ja vaatteisiin. Pääkaupungin köyhät ja leipäjonot tuntee myös johtava diakoniasihteeri Anne Kostiainen. Hän on tehnyt diakoniatyötä 26 vuotta. Kostiaisen mukaan tärkeintä köyhän elämässä on toivon ylläpitäminen. Miten se onnistuu? Miten sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyyskierre katkaistaan? Toimittajana on Heidi Laaksonen. Kesto 00:24:42

Eikös nuo usko, tahto ja luottamus juuri synny geenien ja ympäristön vaikutuksesta?

Joo, ja nyt tunnenkin itseni ihan idiootiksi, kun kyselin hölmöjä, mikä on ihan oikein, sillä sehän on totta.

Kyse on "suhteellisesta" osuudesta, ja älykkyyden perityvyydestä tiedetään melko paljon,
enemmän kuin persoonallisuuden piirteiden.

Kun puhutaan periytyvyydestä, ei aina tarkoiteta puhdasta genetiikkaa.

Sattuman osuus on myös merkittävä. Oman sukuni historiassa on molempien vanhempieni puolella menty vuoroin ylä- ja alamäkeen.Toisen vanhempani suvun talo sijaitsi syrjässä ja postikin oli haettava kaukaa. Isoisoisäni muutti nimensäkin, koska II-tyypin diabeteksen (, johon ilmeisesti vahva geneettinen tausta suvussa) aiheuttaman halvauksen vuoksi ei pystynyt hakemaan postia, joka sekaantui toiseen samannimiseen kauksi järven toiselle puolen. Muutoin olivat kohtuullisen varakkaita tilallisia metsineen ja kauppias ammatiltaan. Sitten sairaus pahentui eikä voinut enää pitää kauppaa, tulivat etelän miehet suuryrityksestä ja ostivat metsät pois pilkkahintaan. Ne olivat niitä metsäsotien jälkeisiä aikoja. Kahdella seuraavalla polvella ei sitten ollut pääomaa turvanaan ja meni kehnommin köyhyydessä sodan tullessa vielä väliin. Kunnes hyvinvointivaltio antoi tasoitusta koulutuksen myötä ja taas nykypolvella pyyhkii paremmin.

(Korjaus 14.4. 0.50: nimenmuutoksen syy. On niin vanha juttu ja moneen kertaan suvussa kerrottu, että meni jo sekaisin minulta. )

Psykopatologia kirjoitti:
Kun puhutaan periytyvyydestä, ei aina tarkoiteta puhdasta genetiikkaa.

Mitä sitten? Eikö kaikki muu tarkoita ympäristöä?

Illusia kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:
Kun puhutaan periytyvyydestä, ei aina tarkoiteta puhdasta genetiikkaa.

Mitä sitten? Eikö kaikki muu tarkoita ympäristöä?

Termjä käytetään väljästi. Eihän esimerkiksi köyhyys periydy geneettisesti
vaan "siirtyy" sukupolvelta toiselle.

No niin, nyt minäkin sen ymmärsin. Ihminen voi siis periä köyhyyttä tai rikkautta.

Minusta vanha sananlasku "Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä" on syypää joidenkin ihmisten syrjäytymiseen. Olisi kyllä syytä kehitellä uusia kansanviisauksia.

Minun kurjuuteni johtuu osittain hyväntahtoisuudestani ja anteliaisuudestani. Minä tulen toimeen vähän vähemmälläkin ja siihen olen tottunut. En tarvitse enkä oikeastaan haluakaan enempää kuin mitä minulla on. Kilpailu siitä, kenellä on enemmän ja parempaa on mielestäni raskasta. Koska en pärjää kilpailussa, haluan syrjäytyä ja olla enemmän omissa oloissani. Pitäisi olla aika röyhkeä menestyäkseen niin työpaikoilla ja ihmissuhteissakin.

Minä painin omassa sarjassani ja pärjään mielestäni siinä ihan kohtalaisen hyvin. Vertaan joskus itseäni menestyjiin ja se saattaa hetkeksi masentaakin. Pääasiassa olen kuitenkin erittäin kiitollinen, sillä mielestäni minun asiani ovat paremmin kuin hyvin, kuitenkin.

Hilppa kirjoitti:
(Korjaus 14.4. 0.50: nimenmuutoksen syy. On niin vanha juttu ja moneen kertaan suvussa kerrottu, että meni jo sekaisin minulta. )

Hyvä että selitit, kun en meinannut saada unta illalla asiaa miettiessäni. Ajattelin, etten kehtaa kuitenkaan kysyä.

Elina Hirvosen artikkelista lainattua:

"Nainen palaa ruokakassien, lapsen ja äitinsä kanssa pieneen kotiin, joka on täynnä tavaraa. Kohtaus on YLE:n dokumentista Perintönä köyhyys, joka esitettiin pääsiäistä edeltävällä viikolla. Nyt dokumentissa esiintyneiden ihmisten kotia, ulkonäköä ja ruokatottumuksia arvostellaan netissä rajusti. Monien mielestä perheen ongelma ei ole köyhyys, vaan kyvyttömyys ottaa itseään niskasta kiinni."

Katsoin eilen ohjelman viittä minuuttia vaille loppuun, jossa kohtaa Yle areena sitten lakkasi toimimasta. Luin myös jokusen Ylen sivustolla näkyvistä ohjelmaa koskevista kommenteista. Ei auta ihmisten päivittely ketään, joka jossain määrin sai myös nettikirjoittelulle valitettavasti niin tyypillisiä ilkeitä piirteitä. Minua ohjelmassa jäi mietityttämään nuoren naisen tilanne. Tytön (sillä siten katson voivani häntä nimittää, koska minulla voisi hänen ikäisensä tytär olla) harteilla tuntui olevan ylivoimaisen paljon ja silti hän jaksoi puurtaa eteenpäin. Mielessäni kävi että, kuinka kauan.

Moni ohjelman ihmisiä rumasti kritisoinut otti esiin suhteellisen uuden ja kivannäköisen kerrostalon, jossa ohjelman perhe asui ja jonka ahtaaseen kotiin olivat paljon tavaraa mahduttaneet. Tähänkö on johtanut television aikaansaama ihmisten tyhmistyminen? Eihän kyseessä ollut mikään sisustusohjelma vaan koti, jossa asuu nuori perhe pienen lapsensa kanssa. Tuntuu kuin ihmisiä kiinnostaisivat vain ulkoiset seikat eivätkä he kestä nähdä esimerkiksi lihavaa ihmistä tai paljon tavaraa jonkun kotona. Tai että he hätkähtävät ainoastan ulkoisten seikkojen vuoksi eivätkä näe, mikä oikeasti on väärin tai huonosti.

Yle Areena on uudistunut, ja nyt ei toimi enää nuo viestiini laittamat linkit ohjelmiin.

Hilppa kirjoitti:
Luin myös jokusen Ylen sivustolla näkyvistä ohjelmaa koskevista kommenteista.

En löydä noita kommentteja keskustelusivuilta tai muualtakaan. Hilppa, mistä sinä ne löysit? Kiitos, jos kerrot.

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/dokument ... na-koyhyys

Kommentit olivat kuitenkin siisteimmästä päästä. Oikeastaan olisi pitänyt olla laittamatta linkkiä, koska en halua levittää vihamielisyyttä, joka joistakin kommenteista välittyi.

Huomattavaa kuitenkin, miten ohjelman ilmestyttyä eetteriin kommentit muuttuivat epämiellyttävämmiksi dokumentin perhettä kohtaan. Ennen ohjelman julkistamista sävy oli vielä neutraali.

Huomattakoon myös, että kohdussaoloaika on ympäristötekijä.

Kiitos Hilppa. Ehkä olisit voinut laittaa linkin yksityisviestissäkin.

Psykopatologia kirjoitti:HS - Kulttuuri - 11.4.2012 - 2874 merkkiä - 1. painos

KESKELLÄ VIIKKOA

Itsestä kiinni

ELINA HIRVONEN HS.KULTTUURI@HS.FI KIRJOITTAJA ON KIRJAILIJA JA DOKUMENTTIOHJAAJA.

(- -)
Hyvinvointivaltion läpimurrosta väitellyt tohtori Päivi Uljas huomasi,
että 1950-luvulla kaupunkityöläiset taistelivat maaseudun pientilallisten
oikeuksien puolesta, omaa etuaan vastaan. Selitys oli, että maalta muuttaneet
työläiset tunsivat hyvin myös maaseudun olosuhteet.

Vielä 1950- ja 60-luvuilla köyhien ja varakkaiden perheiden lapset leikkivät yhdessä.
Nykyään tavaroiden ja vaatteiden merkit määrittelevät myös lasten kaveripiirin.
Osattomuuden kokemus siirtyy sukupolvelta toiselle, ja toisenlaista elämää on
vaikea kuvitella. Samalla maailmojen erot repeävät niin, että yhteiskunnallista
keskustelua on vaikea käydä.
(- -)

Uljas kirjoittaa räyttä huuhaata ja Hirvonen uskoo.

Nykyään kaikki ovat enemmän "samaa" ja myös nussivat toisiaan.

No kun eivät leikkineet yhdessä vielä 70-luvullakaan. Minua kiellettiin leikkimästä erään naapurin pojan kanssa, koska olin vain työmiehen ja virkailijan lapsi. Onneksi kuitenkaan kaikki perheet eivät olleet samanlaisia ja tuokin ilkeä perheenäiti muutti perheineen pois talosta.

Minusta oli myös aika huvittavaa kuunnella eräällä luennolla, kun proffan lapsuudenkaveriproffa kertoi laskeneensa mäkeä sen ja sen proffaperheen lasten kanssa, jotka nyt siis emeritus- ja emeriittaproffia kaikki paitsi yksi, joka kalastajana mökissään suomalaisille höperöihtee.

HS - Mielipide - 19.4.2012 - 2187 merkkiä - 1. painos

PETTER PORTIN http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Geen ... edSearch=&

Geenit eivät ole lieka vaan mahdollisuus

Seppo Heinonen teki mielipidekirjoituksessaan (HS 13.4.) jyrkän eron geenien ja ympäristön välillä ihmisen henkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien määrääjinä. Kuitenkin sekä geenit että ympäristö ovat molemmat välttämättömiä ihmisen kaikkien ominaisuuksien kehityksessä; kumpikaan ei saa yksin aikaan mitään.

Eritasoisissa ominaisuuksissa geenien ja ympäristön merkitys on erilainen. Esimerkiksi sellaiset biokemialliset ominaisuudet kuin veriryhmät määräytyvät kokonaan geenien perusteella kaikissa niissä ympäristöissä, joissa ihmiset käytännössä elävät. Sen sijaan jo sellaisiin fysiologisiin ominaisuuksiin kuin lihasvoimakkuus ja elimistön hapenottokyky voidaan harjoittelulla vaikuttaa. Mitä korkeammalla tasolla elimistön biologisessa hierarkiassa ollaan, sitä suurempi on ympäristön merkitys, ja geenien osuus vastaavasti pienempi. Kognitiiviset ominaisuudet ovat suureksi osaksi ympäristön vaikutuksen alaisia, ja monet sosiaaliset ominaisuudet, kuten vaikkapa asenteet tai äidinkielenä puhuttu kieli, ovat lähes kokonaan ympäristön määräämiä.

Kuten Heinosen kirjoituskin osoitti, on maallikoiden piirissä varsin yleinen käsitys, että geenit ovat jonkinlainen kahle tai lieka, joka määrittää ominaisuuden ylärajan. Modernin genetiikan mukaan näin ei kuitenkaan ole, vaan geenit ovat mahdollisuus.

Ihmisyksilö voi omalla toiminnallaan vaikuttaa geeniensä toimintaan. Hiirillä tehdyt kokeet osoittavat, että oppimistapahtuma sinänsä aktivoi aivoissa niiden geenien toimintaa, jotka ohjaavat oppimista. Näin on epäilemättä myös ihmisellä. Oppimisen ja siitä vastaavien geenien toiminnan välillä on siis positiivinen vuorovaikutussuhteen kehä: oppiminen vahvistaa oppimiseen vaikuttavien geenien toimintaa, mikä puolestaan vahvistaa oppimista.

Nykytiedon valossa on ilmeistä, että pelkästään tämän kirjoituksen lukeminen aiheuttaa luetun muistamiseen liittyviä spesifejä muutoksia aivokuoren hermosolujen geenien toiminnan säätelyssä.

PETTER PORTIN
TURUN YLIOPISTON PERINNÖLLISYYSTIETEEN
EMERITUSPROFESSORI
TURKU

Ei voida määrittää, ovatko geenit (jyrkästi) "raja" (Kyllästynyt) vai "mahdollisuus" (Portin).

Samoin: Suorakaiteen leveydestä ei voi (tarkkaan) tietää sen pinta-alaa.
Mutta jos on joku konteksti - esimerkiksi maasto ja siinä pelto - voidaan
leveydestä summittaisesti arvoida sen pinta-ala, jos on jotain tietoa ko.
maastosta. (Emme oleta, että pelto olisi 7 km pitkä, vaan suunnilleen
neliön muotoinen yms.)

13:40
Tietysti geenit "asettavat" jonkinlaiset rajat. Esimerkiksi ihmisen pituus
ei voi koskaan voi ylittää kolmea kilometriä. Psyykkisten asioiden suhteen
ko. rajojen vetäminen on vielä hankalampaa.

(Täytyisikö tästä kirjoittaa paperikehteen?)