Psykopatologia.munfoorumi.com

Lapsuusiän oireilu ennustaa vahvasti myöhempää psykiatrista hoitoa, väittää tuore väitöskirjatutkimus. Tutkija heittääkin keskustelunaiheeksi koululaisille tehtävät ”mielenterveystarkastukset”.

Tutkimuksen mukaan kahdeksanvuotiaiden lasten mielenterveyttä kartoittavalla tutkimuksella voidaan tunnistaa ne, jotka hyvin todennäköisesti nuoruusiässä tai varhaisessa aikuisuudessa päätyvät hoitoon psyykkisten ongelmien takia.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194737 ... stus+.html

Noilta hyväntahtoisilta hölmöiltä unohtuu aina se mitä tehdä väärien diagnoosien kanssa.

Onneksi terveystarkastukset eivät ole yhtä kuin diagnosointi. Mutta eipä moisesta terveystarkastuksesta ole paljon iloa, jos ja kun hoitosysteemit ovat niin retuperällä kuin ne nykyisellään ovat; vakavasti oireilevatkin lapset pääsevät erikoissairaanhoitoon vasta viimeisessä hädässä jonotettuaan ties miten pitkiä aikoja.

Kuitenkin jos ajoissa puuttumisen mallilla oikeasti saataisiin ehkäistyä vuosi vuodelta pahenevia kasvuikäisten mt-ongelmia, kyllähän sellaisesta tarkastuksesta silloin olisi iso hyöty. Tutkijakin korosti, ettei tarkastus saisi johtaa leimautumiseen eikä itseään ruokkivaan kierteeseen, ja hoitosysteemin pitäisi olla toimiva. Ymmärsin, ettei tarkoituksena olisi diagnosoida, vaan päinvastoin ehkäistä myöhempää diagnosoinnin tarvetta.
Nykyinen tilanne lasten mt-ongelmien kanssa alkaa olla 'hätätila', joten jotain pitäisi tehdä. Siinä mielessä on ihan järkevää miettiä, että miksei lasten mielenterveyttä voitaisi kartoittaa erikseen siinä kuin heidän fyysistäkin kehitystään tarkkaillaan ja seurataan ja riskejä pyritään tunnistamaan mahdollisimman varhain.

Ei vara venettä kaada - niin sanotusti.

(- -)
Monien tekijöiden ennustearvo oli kuitenkin erilainen tytöillä ja pojilla. Tytöillä psyykenlääkkeiden käyttöä ja psykiatrista sairaalahoitoa ennustivat erityisesti lapsuuden masennus- ja ahdistuneisuusoireet sekä kiusatuksi tuleminen. Pojilla tällaista hoidon tarvetta taas ennustivat erityisesti käytösongelmat; sääntöjen rikkominen, aggressiivinen käytös ja varastelu.
(- -)

Poikasilla syndrooma näyttää selvemmältä.

Riidankylväjä kirjoitti:

(- -)
Noilta hyväntahtoisilta hölmöiltä unohtuu aina se mitä tehdä väärien diagnoosien kanssa.

Tässä nyt olisi sitä ennantaehkäisevää mielenterveystyötä, josta aina niin paljon puhutaan.

Poikien kohdalla ko. trendi on tiedetty jo kolmisenkymmentä vuotta.

Näkisin "vaarana" sen, että mielentrveystarkistuksiin ei satsata riittävästi varoja.
Huonoimmillaan toiminta voi olla yhtä tyhjän kanssa.

Homma menee käytännössä suurinpiirtein niin, että opettaja ilmoittaa mielestään hankalasta oppilaasta. Sitten tulee poliisit ja sosiaalitädit ja heittää oppilaan pyöreään koppiin. Parin päivän kuluttua tulee höppänä psykiatri, joka toteaa, ettei oppilaassa ole mitään vikaa. Mutta oppilas on merkitty loppuiäkseen.

Riidankylväjä kirjoitti:Homma menee käytännössä suurinpiirtein niin, että opettaja ilmoittaa mielestään hankalasta oppilaasta. Sitten tulee poliisit ja sosiaalitädit ja heittää oppilaan pyöreään koppiin. Parin päivän kuluttua tulee höppänä psykiatri, joka toteaa, ettei oppilaassa ole mitään vikaa. Mutta oppilas on merkitty loppuiäkseen.

Tarkennus: Oppilaalle (ja monelle muulle) saattaa tulla kokemus, että hänet on merkitty loppuiäkseen.

Luottamus hoitojärjestelmään sen sijaan ei tuollaisen jälkeen ole kovin vahvalla pohjalla.

Psykopatologia kirjoitti:Tässä nyt olisi sitä ennantaehkäisevää mielenterveystyötä, josta aina niin paljon puhutaan.

Poikien kohdalla ko. trendi on tiedetty jo kolmisenkymmentä vuotta.

Näkisin "vaarana" sen, että mielentrveystarkistuksiin ei satsata riittävästi varoja.
Huonoimmillaan toiminta voi olla yhtä tyhjän kanssa.

Niinpä.

Tyttöjenkin kohdalla olisi tiedetty jo kolmisenkymmentä vuotta, jos olisi älytty ajatella tarpeeksi varhain. Muistan miten 70-luvulla nuorena tyttökerhon- sun muun ohjaajana pahamaineisessa helsinkiläislähiössä mietin, että miksi aikuiset ovat niin tyhmiä, että kuvittelevat 'poikamaisen' ulospäin suuntautuvan häiriökäyttäytymisen olevan ainoa merkki lasten psyykkisistä ongelmista; ja miksi pitää tyttöjen kohdalla jäädä odottamaan aikaa, jolloin he ovat niin 'kipeitä', että alkavat käyttäytyä aggressiivisesti ja väkivaltaisesti poikien tyyliin.

Liian pitkään viisaat tietäjät ammattilaisina uskoivat kilttien ja hyvin käyttäytyvien tyttöjen voivan hyvin... Niin kuitenkin tehtiin - valitettavasti. Ei ymmärretty, ettei tyttölapsen kiltteys ja häiriköimättömyys ole yhtä kuin hänen psyykkinen hyvinvointinsa. Sitäkään ei tajuttu, että tyttö on poikaa häiriintyneempi siinä vaiheessa, kun hän alkaa häiritä ympäristöään niin, että aikuisten on pakko tehdä jotakin pärjätäkseen hänen kanssaan.

Muistan miten silloin 70-luvulla mietin, että toivottavasti aikuiset eivät päästä tyttölasten ongelmia niin pahoiksi, että nämä alkavat potkia mummoja kaduilla ja pahoinpidellä kavereitaan, koska jos tyypillisesti ongelmat itseensä kääntävät tytöt alkavat käyttäytyä pahan olonsa kanssa poikien tavoin aggressiivisesti ja ulospäin suuntautuen, on jo todellinen hätätila...

Miksi ei seulottaisi vanhempia lasten sijaan? Pantaisiin vanhemmille kunnon testit ja ongelmavanhemmille kasvatuskoulu sen perään.