Psykopatologia.munfoorumi.com

Jos ihmisen tekee mieli tehdä jotain, jonka yliminä ankarasti kieltää. Mikä on se joka haluaa tehdä kyseisen teon?

Aliminä? Sivuminä? Taka/etuminä?

Eikun nyt minä tiedän. Se on Freudin lehmä.

Se on Hakkarainen.

Riidankylväjä kirjoitti:Jos ihmisen tekee mieli tehdä jotain, jonka yliminä ankarasti kieltää.
Mikä on se joka haluaa tehdä kyseisen teon?

Kysymys saattaa sisältää käsiteanalyyttisen "virheen":
puhutaan ihmisestä (reaalisesta oliosta), johon ympätään
hypoteettinen konstruktio, yliminä. Tällöin käsitteet eivät
ole ikään kuin yhteismitallisia.

Mutta jos esimerkiksi haluan ostaa jätskin ja yliminä sanoo, että "ei käy". Sitten syntyy sisäinen kiistely juupas-eipäs. Kenen kanssa yliminä kiistelee?

Jos käytetään yliminä-käsitettä, tulee käyttää myös egoa ja idiä.

Sinussa siis kiistelevät yliminä vs. ego+id, eikä sinulla itselläsi
ole asian kanssa mitään tekemistä.

Riidankylväjä kirjoitti:Mutta jos esimerkiksi haluan ostaa jätskin ja yliminä sanoo, että "ei käy". Sitten syntyy sisäinen kiistely juupas-eipäs. Kenen kanssa yliminä kiistelee?

Jäätelönmyyjän.

Psykopatologia kirjoitti:Jos käytetään yliminä-käsitettä, tulee käyttää myös egoa ja idiä.

Sinussa siis kiistelevät yliminä vs. ego+id, eikä sinulla itselläsi
ole asian kanssa mitään tekemistä.

Egohan on siis "minä" (ja id on "se"). Sinäminä on siis pelissä mukana.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanaly ... _das_Es.29

Psykopatologia kirjoitti:Jos käytetään yliminä-käsitettä, tulee käyttää myös egoa ja idiä.

Sinussa siis kiistelevät yliminä vs. ego+id, eikä sinulla itselläsi
ole asian kanssa mitään tekemistä.

Entäs tarpeet, vietit ja vaistot?

Ihmisellä on jokin tarve, jonka hän vaistonvaraisesti tietää tyydyttyvän jäätelöllä ja sitten vietti käy kauppaan/pakastimelle.

Gyver kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Mutta jos esimerkiksi haluan ostaa jätskin ja yliminä sanoo, että "ei käy".
Sitten syntyy sisäinen kiistely juupas-eipäs. Kenen kanssa yliminä kiistelee?

Jäätelönmyyjän.

Psykopatologia kirjoitti:Jos käytetään yliminä-käsitettä, tulee käyttää myös egoa ja idiä.
Sinussa siis kiistelevät yliminä vs. ego+id, eikä sinulla itselläsi
ole asian kanssa mitään tekemistä.

Egohan on siis "minä" (ja id on "se"). Sinäminä on siis pelissä mukana.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoanaly ... _das_Es.29

Ko. kontekstissa ego (minä) on persoonallisuuden koordinoiva organisaatio
(ja hypoteettinen konstruktio).

Jos tarkoitetaan ihmistä kokonaisuutena, termi olisi kernaammin self.

Mutta millaisella mekanismilla sisäiset ristiriidat toimivat?

4. Miksi defenssejä?

Psyykkinen tapahtuminen noudattaa Robert Waelder’in (1900 – 1967) vuonna 1930 esittämää monifunktio-periaatetta (1960: 56 – 57): Samassa psyykkisessä sisällössä on samanaikaisesti ulkomaailman, idin, minän ja yliminän edustuksia; so. psyykkinen muodostelma on aina kompromissi. Minä pyrkii eri puolien integraatioon minimaalisella työllä. Psyykkisissä tapahtumissa ulkomaailman, yliminän, minän ja idin ”suhteellinen” osuus vaihtelee. Defenssikin (osa minuutta) on yliminän ja idin sekä ulko-maailman välinen kompromissi.

Monifunktio-periaatetta täydentää Rapaportin (1957) egon autonomian käsite. Esimerkiksi useimmissa psykooseissa id on vallannut alaa egolta (egon autonomia idiin nähden on heikko). Ulkomaailma on suhteellisen merkityksetön, ja ego on ulkomaailman suhteen (näennäisen) ”autonominen”, so. riippumaton siitä. (Ihminen voi psykoosissa ”toteuttaa” itseään, elleivät esimerkiksi omat pelot tai ulkomaailman pakotteet estä sitä.) Tiukassa ja laaja-alaisessa karaktääri-neuroosissa egon osuus on suhteellisen suuri, ja ego on näennäisen autonominen pieneksi kutistuneen idin suhteen. Mutta tällöin ego joutuu helposti superegon orjuuteen, kun kaikkea pitää kontrolloida, ja id-ainekset saattavat uhata egoa myös ulkomaailman kautta, koska vietit voivat saada tietoisuuden ohi edustuksia ulkomaailmassa, joka latautuu maagisesti (kuten pakkoneuroosissa). Tällöin ihminen voi joutua stimulus-orjuuteen (mikä katatoniassa on maksimissa). Täten egon autonomia vietteihin nähden ja egon autonomia ulkomaailmaan nähden ovat tietyllä tavalla vastakkaisia.

Vietit ovat ultimaatti tae egon autonomialle suhteessa ympäristöön (ihminen ei ole S – R -robotti). Egon perimässä saadut primaarit varusteet ulkomaailman ympäristössä olemiseen ovat ultimaatteja takeita egon autonomialle suhteessa vietteihin (ihminen ei ole viettien orja). Identiteetti-formaatiot ja muut egon sekudaarisesti autonomiset (psyykkis-kulturellit) varusteet ovat toissijaisia takeita egon autonomialle sekä suhteessa vietteihin että ulkomaailmaan. (- -)

"50+ defenssiä" (3., korjattu painos [2011], s. 8 - 9)

Riidankylväjä kirjoitti:Mutta millaisella mekanismilla sisäiset ristiriidat toimivat?

Lukeako munkkilatinaa vaiko eikö. Juu ei.

Mitään selkeää, järkevää ja edes jollain tavalla kattavaa mielen toiminnan mallia ei taida olla? (Munkkiteorioiden lisäksi siis.)

Riidankylväjä kirjoitti:Jos ihmisen tekee mieli tehdä jotain, jonka yliminä ankarasti kieltää. Mikä on se joka haluaa tehdä kyseisen teon?

Miten siitä kieltävästä/estävästä yliminästä pääsee läpi?

Esim.

Huomasin siinä vaiheessa jotain outoa, mutta en uskonut vaistooni.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012030 ... 0_uu.shtml

Oliko "vaisto" yliminä vai mikä?

Ei, vaan ego. Hän haluaa sanoa, että hänen harkintansa petti.
Yliminä hyväksyi pornon, ja häntä harmittaa vain, että joutui
kusetetuksi.

Neitsyyden menetys ei harmittanut; hölmöytensä harmitti.

Poliisi lopettaakin nyt jutun tutkimukset eikä juttua lähetetä syyttäjälle syyteharkintaan.Tiinan on vaikea ymmärtää, että mies selviää ilman rangaistusta.

Selkeä seksuaalinen hyväksikäyttö ja poliisi katsoo muualle.

Mutta ei kai hyväksikäyttö, per se, ole laitonta.

Vastaava tapaus kuin jättää ilo tytölle maksamatta.

Riidankylväjä kirjoitti:Vastaava tapaus kuin jättää ilo tytölle maksamatta.

Ei ole, tuo on petos.