P a r a n o i d i s e t & muut

[Helmenkalastaja]

Mutta eikö flunssan elinaikainen prevalenssi ole varsin korkea vai ymmärsinkö jotain väärin?

prevalenssi

...Elinaikainen (EA) prevalenssi: ihmisten luku, joilla tiedetään ainakin osan aikaa elämässään olleen tietty sairaus tai häiriö...

...Esimerkiksi flunssan insidenssi on korkea mutta prevalenssi matala...

[Psykopatologia]

Mutta eikö flunssan elinaikainen prevalenssi ole varsin korkea vai ymmärsinkö jotain väärin?

prevalenssi

...Elinaikainen (EA) prevalenssi: ihmisten luku, joilla tiedetään ainakin osan aikaa elämässään olleen tietty sairaus tai häiriö...

...Esimerkiksi flunssan insidenssi on korkea mutta prevalenssi matala...

Kiitos tarkoista! Todellakin flunssan EA-prevalenssi on käytännössä sata.
Minun täytyy muuttaa osaa tekstiä huomenna. Kiitos.

[Psykopatologia]

Sinun kontribuutiosi oli nolla.

[Psykopatologia]

N O S,
not otherwise specified, ei muulla tavalla määritetty,
so. tarkemmin määrittelemätön. Samaa merkitsevät NAS
(non aliter specificatus) ja NUD (non ultra descriptus).

[Psykopatologia]

i n s i d e n s s i (lat. incidere, sattua, tapahtua), sairastuvuus, *prevalenssi.

[Psykopatologia]

p r e v a l e n s s i

(lat. praevalere olla mahtava), epidemiologiassa (survey-tutkimuksissa ja sosi-aalipsykiatriassa) sairastavuus, vallitsevuus; tapausten luku tietyssä populaatiossa tiettynä aika-na. Elinaikainen (EA) prevalenssi: ihmisten luku, joilla tiedetään ainakin osan aikaa elämässään olleen tietty sairaus tai häiriö. Periodi-prevalenssi: niiden luku, joilla on ollut sairaus jonain ajan-kohtana tietyn ajanjakson sisällä (esimerkiksi kuukausi, puoli vuotta tai vuosi). Piste-prevalenssi: Niiden luku, joilla on sairaus tiettynä ajan-kohtana. Kroonisen sairauden, esimerkiksi sokeritaudin, *insidenssi (sairastuvuus) on suhteellisen alhainen mutta prevalenssi suhteellisen korkea (koska prevalenssi on aiempien vuosien insidenssien kumulatiivinen summa). Persoonallisuushäiriöissä ei ole niiden pitkäkestoisuuden vuoksi kovin olennaisia eroja eri pituisissa periodi-prevalensseissa. – Palveluiden suunnittelussa prevalenssit ovat tärkeitä, kun taas etiologiassa insidenssit ovat olennaisempia.

Freeman & Freeman (2013) tuovat esiin, että psykiatrisissa epidemiologisissa tutkimuksissa naisten yleinen prevalenssi on nykyisten tautiluokitus-diagnoosien mukaan yleisesti miehiä kor-keampi (selvästi mm. masennus- ja ahdistushäiriöissä). Osa tästä selittyy biologisilla tekijöillä, mutta prevalenssien ero voi olla suurempi kuin mitä pelkästään heritabiliteetin pohjalta olisi odotettavissa. (MMPI:ssä (Minnesota Multiphasic Personality Inventory) naisilla ja miehillä on osin eri normit.) Herää kysymys, sorsiiko nykyinen diagnostinen systeemi naisia?

Merkittävimmät psykiatriset koko väestöä koskevat epidemiologiset surveyt ovat olleet:
1 USA: Epidemiological Catchment Area (ECA) 1980–1985, *N 20861.
2 USA: National Comorbidity Survey (NCS) 1990–1992, N 8098 (kato n. 17 %).
3 USA: National Comorbidity Survey Replication (NCS-R), N 9282.
4 UK: *OPCS Survey of Psychiatric Morbidity 1993–1994, N 10000.
5 UK: Psychiatric Morbidity among Adults Living in Private Househoulds 2000, N 8 800.
6 UK: Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007, N 7 461.
7 Australia: Australian National Mental Health Survey 1997, N 10641 (kato 22 %).
8 Australia: National Survey of Mental Health and Wellbeing (NSMHWB) 2007, N 8841.
9 Uusi Seelanti: New Zealand Mental Health Survey (NZHS) 2003–2004, N 12992.
10 Chile: Chile Psychiatric Prevalence Study (CPPS) 1992–1999, N 2 978.
11 NL: The Netherlands Mental Health Survey and Incidence Study (NEMESIS) 1996, N 7076.
12 Saksa: German National Health Interview and Examination Survey (GHS) 1998–1999, N 4181.
13 Etelä-Afrikka: South African Stress and Health Study (SASH) 2002– 2004, N 4351.
14 WHO:n World Mental Health Survey 2001–2005, 17 maata.
S u o m i
1 Mini-Suomi 1978–1980.
2 Terveys 2000 2000–2001, N 6005.
3 Terveys 2011 2011–2012.
4 Perälä (2007–2010) 2013.

[Psykopatologia]

egon epigeneesi (ihmisen kahdeksan kehitysvaihetta Eriksonin 1950 mukaan):

1) luottamus vs. epäluottamus (klassisen teorian oraalinen vaihe, 1.+ -ikävuosi);
2) autonomia vs. häpeä ja epäilys (anaalinen, n. 2.– 4.+);
3) aloitteisuus vs. syyllisyydentunne (fallinen, n. 5.– 6.+);
4) ahkeruus vs. alemmuudentunne (latenssi);
5) identiteetti vs. roolien hajaannus (puberteetti ja adolesenssi);
6) läheisyys vs. eristyneisyys (nuori aikuisikä);
7) generatiivisuus vs. lamautuminen (aikuisuus);
8) minän integraatio (eheys) vs. epätoivo (kypsä ikä).

[Psykopatologia]

S i s ä l t ö (Paranoidiset & muut. Persoonallisuushäiriöt IV)

LIITE 1 Psykoseksuaaliset vaiheet, egon epigeneesi, objekti-suhteet defenssit (varhaisuus) , häiriöt ym. (I & II) [etukansi & takakansi]

Esipuhe

1. Johdanto: paranoia ja paranoidinen persoonallisuus(häiriö) (PPD) 1

1.2. PPD tautiluokituksissa 1

1.2.1. Epäluuloinen (paranoidinen) persoonallisuus(häiriö)
1.2.2. ICD-10: Epäluuloisen persoonallisuusuuden diagnostiset kriteerit
1.2.3. DSM-IV-TR: Epäluuloisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit
1.2.4. Vastaavuusvertailu (ICD / DSM) ja kritiikki

1.3. Erilaisia paranoidisia persoonallisuuksia
1 Fanaattinen, 2 Pahansuopa, 3 Itsepäinen, 4 Oikeuttahakeva (kveruloiva), 5 Välttelevä (sensitiivinen)

1.4. Differentiaaleja

1.4.1. Paranoia vera
1.4.2. Paranoia vrt. paranoidinen skitsofrenia

1.5. Paranoidisten psykodynamiikasta
1.5.1. Paranoidisuus ”terveytenä”

2. Muut tautiluokituksissa
2.1. Eristäytyvä (skitsoidi) persoonallisuus(häiriö)
2.1.1. ICD-10: Eristäytyvän persoonallisuuden diagnostiset kriteerit
2.1.2. DSM-IV-TR: Eristäytyvän persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit
2.1.3. Vastaavuusvertailu (ICD / DSM) ja kritiikki

2.2. Psykoosipiirteinen (skitsotyyppinen) persoonallisuus(häiriö)
2.2.1. ICD-10: Psykoosipiirteisen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit
2.2.2. DSM-IV-TR: Psykoosipiirteisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit
2.2.3. Vastaavuusvertailu (ICD / DSM) ja kritiikki

2.3. Estynyt (foobinen, avoidant) persoonallisuus(häiriö)
2.3.1. ICD-10: Estyneen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit
2.3.2. DSM-IV-TR: Estyneen persoonallisuuhäiriön diagnostiset kriteerit
2.3.3. Vastaavuusvertailu (ICD / DSM) ja kritiikki

2.4. Riippuvainen persoonallisuus(häiriö)
2.4.1. ICD-10: Riippuvaisen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit
2.4.2. DSM-IV-TR: Riippuvaisen persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit
2.4.3. Vastaavuusvertailu (ICD / DSM) ja kritiikki

3. Muut

3.1. DSM-IV: Depressiivisen persoonallisuushäiriön diagnostiset tutkimus-kriteerit xx
3.2. DSM-III-R: Itseä kiusaavan persoonallisuushäiriön diagnostiset tutkimus-kriteerit xx
3.3. DSM-III-R: Sadistisen persoonallisuushäiriön diagnostiset tutkimus-kriteerit xx

Sanasto
Kirjallisuus
Hakemisto

LIITE 2 Persoonallisuushäiriön diagnostiset kriteerit (ICD-10 / DSM-IV-TR)
LIITE 3 Persoonallisuushäiriöt nykyisissä tautiluokituksissa (DSM-IV-TR / ICD-10)
LIITE 4 Persoonallisuushäiriöt DSM-5:ssa (toukokuu 2013)

[Helmenkalastaja]

S i s ä l t ö (Paranoidiset & muut. Persoonallisuushäiriöt IV)

LIITE 1 Psykoseksuaaliset vaiheet, egon epigeneesti, objekti-suhteet defenssit (varhaisuus) , häiriöt ym. (I & II) [etukansi & takakansi]

[Jail]

Oi

on ihana löytää otsikko
jonka alle voi kuulua.

[Psykopatologia]

Erik H. Erikson (1950) kirjoittaa epigeneettisen teoriansa lihas – anaalisesta vaiheesta (1+ – 3+-vuotiaana, klassisen teorian anaalis-sadistinen vaihe), jonka kehitykselliset ääripäät ovat autonomia (ja tahdonlujuus) ja negatiivisessa päässä häpeä ja (sen ”veli”) epäilys (S. 242 – 245):

2. ITSENÄISYYS VERSUS HÄPEÄ JA EPÄILYS

Anaalisen lihaksiston kehityminen antaa mahdollisuuden kokeilla kahdella samanaikaisella sosiaalisella modaliteetilla: kiinnipitämisellä ja hellittämisellä. (- -) kiinnipitäminen voi muuttua tuhoavaksi ja julmaksi pidättämiseksi tai rajoittamiseksi, tai siitä saattaa tulla huolenpidon muoto: omistaa ja pitää. (S. 242.) (- -) Jos lapselta näet kielletään asteittainen ja oikein ohjattu kokemus vapaan valinnan itsemääräämisoikeudesta (- -) hänelle kehittyy varhaiskypsä omatunto. Sen sijaan että valtaisi ilmiöitä koetellakseen ne määrätietoisen toistamisen avulla, hänen oma toistamisensa alkaa ahdistaa häntä lakkaamatta. Sellainen ahdistavan pakonomaisuuden kautta hän sitten tietenkin oppii jälleen ottamaan ympäristön haltuunsa ja vallitsemaan sitä jäykän ja pikkumaisen valvonnan avulla, koska hän ei saanut tukea laajemmasta vastavuoroisesta sääntelystä. Tuollainen ontto voitto on pakkoneuroosin lapsuuden muoto. Se on myös lapsuudenaikainen alkulähde myöhemmin aikuisen iässä esiintyville yrityksille hallita enemmän kirjaimen kuin hengen mukaan. (- -) (S. 243.)

Häpeä on tunne, jota ei ole tarpeeksi tutkittu, koska se meidän kulttuurissamme sulau-tuu jo varhain ja helposti syyllisyyteen. (S. 243.) (- -) Näköhavaintoon liittyvä häpeä edeltää kuuloaistiin perustavaa syyllisyyttä. Tämä on pahuuden tunne, jonka kokee ollessaan aivan yksin, kun kukaan ei katsele ja kun kaikki on hiljaa – paitsi yliminän ääni. (s. 244.) (- -)

Epäilys on häpeän veli. Kun häpeä johtuu siitä, että tietää olevana pystyssä ja suojattomana, niin kliininen huomiointini saa minut uskomaan, että epäilys johtuu suurelta osalta tietoisuudesta, että yksilöllä on etuosa ja takaosa – ja varsinkin suunta ’takana’. (- -) Tämä ’takana’ on siten yksilön pimeä manner. Ne, jotka haluaisivat käydä yksilön itsenäisyyden kimppuun ja nimittää pahoiksi suoliston tuotteita, joissa ei tunnettu olevan mitään vikaa, kun ne tulivat ulos, voivat taianomaisesti hallita tätä kehonaluetta ja tunkeutua sille tehokkaasti. Tämä perusepäilyksen tunne siitä, mitä on jättänyt taak-seen, muodostaa pohjakerrostuman myöhemmille ja kielellisemmille pakonomaisen epäluuloisuuden muodolle. Tämä epäluuloisuus ilmenee aikuisissa paranoidisina pelkoina, jotka kohdistuvat kätkeytyneisiin takaa-ajajiin ja salaiseen vainoon. Nämä uhkaavat takaa ja takamaailman sisältä. (S. 244 – 245.)
_

[Psykopatologia]

Clérambault'n syndrooma,
nimitystä on käytetty paranoidisesta erotomaniasta varsinkin naisilla.
Ranskalaisen psykiatrin Gaëtan Gatian de Clerambault’n (1872 – 1934)
mukaan (1927).

[Hilppa]

Mikä olisi nimeltään sairaus, jossa ihminen pelkää tulevansa paranoidiseksi?

[Psykopatologia]

(joku) fobia.

[Psykopatologia]

2.3.1.
ICD-10: Estyneen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit (F60.6)

Sisältyy
Ahdistunut (anxious) ja välttelevä (avoidant) persoonallisuus
Välttelevä (avoidant) persoonallisuus

Huom. Tälle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia jännityksen, pelon, epävarmuuden ja alemmuuden tunteet.
Henkilön uskottu tuttavapiiri on rajoittunut. Hän kaipaa jatkuvasti tykkäämistä ja hyväksyntää ja on yliherkkä
hylkäämiselle ja arvostelulle. Hän pyrkii välttämään tiettyjä toimia tapansa mukaan liioittelemalla jokapäiväisiin
tilanteisiin liittyviä mahdollisia vaaroja tai uhkia.

Diagnostiset kriteerit:

A Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
B Vähintään neljä (4+/6) seuraavista (1 – 6):

1 Jatkuvaa läpitunkevaa jännittyneisyyttä ja pelkoa (apprehension).
2 Uskoa, että on sosiaalisesti typerä, persoonallisesti ei viehättävä tai vähäarvoinen verrattuna muihin.
3 Takertunut mielessään kritiikin kohteeksi joutumiseen tai torjutuksi tulemiseen.
4 Haluttomuutta olla sitoutuneena muihin ellei ole varma heidän pitämisestään.
5 Elämäntapojen rajoittuneisuutta fyysisen turvallisuuden tarpeiden pohjalta.
6 Merkittäviä ihmiskontakteja sisältävien sosiaalisten ja ammatillisten toimien välttämistä, koska pelkää
kritiikkiä, paheksumista tai torjutuksi tulemista.

Cooper 232; PLKK 233; Psykiatria(2) 496 – 497.

[Psykopatologia]

Niin, jos lukija ei ymmärrä niitä.

Esimerkiksi Psykiatrian luokituskäsikirjan (2) esittämät
epätarkat ja osin väärät käännökset, jotka ovat olleen
sellaisenaan toistakymmentä vuotta, on korjattu
(puhumattakaan könköstä suomesta).

[untuva]

PP jos on monissa kohdissa tahdon esteitä, kertovatko ne estyneestä persoonallisuushäiriöstä/estyneestä persoonallisuudesta?

[untuva]

Vaikutat estyneeltä

Millä tavalla?

[untuva]

Vaikuttamalla yksinäiseltä, yliherkältä, hylkäämistä pelkäävältä, kapeaa elämää elävältä, ylireagoivalta jne

Muut pitävat paikkaansa paitsi, että eläisin kapeaa elämää tai olisin yksinäinen. Minulla on pelko siitä, ettei minusta pidettäisi ja pelkään sen johtavan myös hylkäämiseen kohdallani. En pidä itsessäni kaikista ominaisuuksista ja pelkään myös muiden pitävän minusta vähemmän niiden ominaisuuksien takia. On myös niin ettei lapsuudessani kaikista ominaisuuksistani ole pidetty, ominaisuuksista jotka kuuluvat terveeseen aikuisuuteen ja ihmisyyteen.

[Psykopatologia]

2.3.1.
ICD-10: Estyneen persoonallisuuden diagnostiset kriteerit (F60.6)

Sisältyy
Ahdistunut (anxious) ja välttelevä (avoidant) persoonallisuus
Välttelevä (avoidant) persoonallisuus

Huom. Tälle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia jännityksen, pelon, epävarmuuden ja alemmuuden tunteet.
Henkilön uskottu tuttavapiiri on rajoittunut. Hän kaipaa jatkuvasti tykkäämistä ja hyväksyntää ja on yliherkkä
hylkäämiselle ja arvostelulle. Hän pyrkii välttämään tiettyjä toimia tapansa mukaan liioittelemalla jokapäiväisiin
tilanteisiin liittyviä mahdollisia vaaroja tai uhkia.

Diagnostiset kriteerit:

A Täyttää persoonallisuushäiriön (F60) yleiset kriteerit.
B Vähintään neljä (4+/6) seuraavista (1 – 6):

1 Jatkuvaa läpitunkevaa jännittyneisyyttä ja pelkoa (apprehension).
2 Uskoa, että on sosiaalisesti typerä, persoonallisesti ei viehättävä tai vähäarvoinen verrattuna muihin.
3 Takertunut mielessään kritiikin kohteeksi joutumiseen tai torjutuksi tulemiseen.
4 Haluttomuutta olla sitoutuneena muihin ellei ole varma heidän pitämisestään.
5 Elämäntapojen rajoittuneisuutta fyysisen turvallisuuden tarpeiden pohjalta.
6 Merkittäviä ihmiskontakteja sisältävien sosiaalisten ja ammatillisten toimien välttämistä, koska pelkää
kritiikkiä, paheksumista tai torjutuksi tulemista.

Cooper 232; PLKK 233; Psykiatria(2) 496 – 497.

2.3.2.
DSM-IV-TR: Estyneen (foobisen) persoonallisuushäiriön (avoidant personality disorder,
AvPD) diagnostiset kriteerit (301.82)

Läpikäyvä sosiaalisen estyneisyyden, epäadekvaattisuuden tuntojen ja negatiivisia arviointeja koskevan yliherkkyyden malli (pattern),
joka on alkanut varhaiseen aikuisuuteen mennessä ja joka esiintyy monissa yhteyksissä vähintään neljällä (4+/7) seuraavista tavoista
(1 – 7).

1 Välttää semmoisia ammatillisia toimia, joiden myöt joutuu merkittäviinihmiskontakteihin, koska pelkää kritiikkiä,
ettei hyväksytä tai torjutaan.

2 On haluton sitoutuman ihmisiin, jos ei ole varma näiden pitämisestä.

3 On varautunut intiimeissä suhteissa, koska pelkää häpäisyä tai joutumista naurun alaiseksi.

4 Takertunut mielessään kritiikin kohteeksi joutumiseen tai torjutuksi tulemiseen sosiaalisissa tilanteissa.

5 On estynyt uusissa ihmiskontakteissa epäadekvaatisuuden tuntojen vuoksi.

6 Näkee itsensä sosiaalisesti typeränä, persoonallisesti ei viehättävänä ja muita huonompana.

7 On tavanomaista vastahakoisempi ottamaan henkilökohtaisia riskejä tai osallistumaan uusiin aktiviteetteihin,
koska niissä voisi joutua hämilleen.

Differentiaali-diagnoosi:
1 Skitsoidisella ei ole halua olla muiden kanssa. 2 Sosiaalisesti foobinen pelkää enemmän spesifejä sosiaalisia tilanteita
(kuin ihmissuhteita, mutta häiriöt voivat olla rinnakkain). 3 Riippuvainen ei pelkää sitoutumista, mutta hänellä hylkäämisen
pelko on vahvempi; häiriöt voivat olla rinnakkain. 4 B-klusteriin kuuluvat ovat olla vaativia, ärtyneita ja ennakoimattomia.

Prevalenssi (%): 0,5 – 1.

TR 718 – 721; Plus 1235, 1261 – 1264; Psykiatria(1) 382 – 383; Millon 187 – 222; Sadocks 326 – 327; Epidemiology 416 – 417.