Psykopatologia.munfoorumi.com

Yli-ihminen on mahdollisesti Nietzschen filosofian eniten kiinnostusta herättäneitä käsitteitä. Nietzsche esitteli käsitteen kirjassaan Näin puhui Zarathustra (1883). Varsinkin myöhemmässä ajattelussaan Nietzsche vaati, että nykyihmisen on uhrattava oma moraalinsa ja onnensa luodakseen edellytykset paremman ja kehityskykyisemmän henkisen ihmistyypin synnylle.

Jotkut korkea-arvoiset natsijohtajat, mukaan lukien filosofi Alfred Baeumler, ihannoivat joitain Nietzschen filosofian osia ja sovittivat yli-ihmisen käsitteen omiin näkymyksiinsä ylivertaisesta arjalaisesta rodusta, joka oli kaikkia muita rotuja parempi.

This-worldliness
Nietzsche introduces the concept of the Übermensch in contrast to the other-worldliness of Christianity: Zarathustra proclaims the Übermensch to be the meaning of the earth and admonishes his audience to ignore those who promise other-worldly hopes in order to draw them away from the earth. The turn away from the earth is prompted, he says, by a dissatisfaction with life, a dissatisfaction that causes one to create another world in which those who made one unhappy in this life are tormented. The Übermensch is not driven into other worlds away from this one.

Zarathustra contrasts the Übermensch with the last man of egalitarian modernity, an alternative goal which humanity might set for itself. The last man appears only in Thus Spoke Zarathustra, and is presented as a condition that would render the creation of the Übermensch impossible.

The last man (German: der letzte Mensch) is a term used by the philosopher Friedrich Nietzsche in Thus Spoke Zarathustra to describe the antithesis of the imagined superior being, the Übermensch, whose imminent appearance is heralded by Zarathustra. The last man is tired of life, takes no risks, and seeks only comfort and security.