Kumpi pahempaa [masennus- vai ahdistusihminen]?

Kumpi pahempaa [masennus- vai ahdistusihminen]?

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 12:37

olla masennus- vai ahdistusihminen? Kumpaan tuovat paremman avun lääkkeet ja kumpaan terapia? Mielipiteitä?
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Miller » 05.04.2010 12:46

Eivätköhän nuo useimmiten ole toisiinsa monisyisesti kietoutuneita.
Miller
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 13:08

Ei kun on olemassa masennusihmisiä joiden on vaikea löytää elämälle ja asioille merkityksiä ja jotka kamppailevat tyhjyyden tunteen mutteivät juurikaan esim. sosiaalisten pelkojen tai paniikkikohtausten kanssa. Sitten on ahdistusihmisiä jotka psyykkiseltä rakenteeltaan heitä reaktiivisempia, eloisampia, ehkä pinnallisempia. Kärsivät peloista ja ahdistushäiriöistä mutta harvemmin vajoavat syviin toivottomuuden kausiin pitkiksi aikaa. Tämä voisi olla sama(nlainen) jaottelu kuin Tolstoin siili/kettu.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:35

"Juuri tästä esseestä on peräisin kuuluisa lause, jonka esitti alun perin kreikkalainen runoilija

Arkhilokhos: "Kettu tietää monta asiaa, mutta siili tietää yhden suuren asian."

Ketut liikkuvat ketterästi asiasta toiseen eivätkä välitä kokonaisuudesta. Siilit taas rakentavat systeemiä, yhtä suurta ajatusta, johon kaikki palautuu. "

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Ketus ... SI1KU026nr
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:37

Kyllästynyt kirjoitti:Miten ikävää, etteivät asiantuntijat ole konsultoineet Tristania vaan ovat minullekin sitkeästi väittäneet masennuksen ja ahdistuksen olevan kummatkin oireita jotka pahentavat toinen toistaan - ja ettei oikeastaan ole edes mahdollsita sanoa missä ahdistus päättyy ja masennus alkaa - ja toisinpäin.


Joo joo joo, itsestäänselvyyksiä. Joskus on mukava vähän kärjistää.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:42

Kyllästynyt kirjoitti:Logiikkasi nilkuttaa pahasti.
Tai ei oikeastaan nilkuta, siltä puuttuu toinen jalka kokonaan.

Joo joo joo, itsestäänselvyyksiä. Joskus on mukava vähän kärjistää.


Päivä päivältä muistutat yhä enemmän Hermitiä.


Muistuttavatko kettu-siili -ajatuksen luonut Arkhilokhos ja sitä levittänyt Tolstoi hermitiä kenties myös?
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:46

Tässä ryhmässä on kuolettava ikävyys. Ei tule edes yhtään tunnetta että haluaisi ajatuksiaan perustella sen kummemmin kun vastaanotto on nuiva. Aivan kun aloitukset täällä koettaisiin häirinnäksi jotka oletusarvoisesti aiheuttavat väsymystä ja ärtymystä kuin jotain suurta rauhaa olisi häiritty ja toivottaisiin että pian toinen hiljenee eikä kukaan taaskaan puhu mitään.

En ymmärrä.
Viimeksi muokannut Trisse päivämäärä 05.04.2010 14:52, muokattu yhteensä 1 kerran
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:51

Olen opiskellut psykologian opinnot gradua vaille valmiiksi ja tiedän kyllä että ahdistus- ja masennus ovat toisiinsa yhteydessä. Kunhan tälläisen ajatusleikin otin esille josta emme selvästikään tule kukaan keskustelemaan.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:54

Kyllästynyt kirjoitti:
Mirri kirjoitti:Kyllästynyt, ilmoitin jo ylläpitoon, joten se siitä.

Juu, huomasin.
Mitä asiatonta tuosta viestistä löysit? Tristanin logiikka kulkee vain pyörätuolin avulla - ja Hermitin tapana on ollut puolustella päättömiä veivauksiaan verukkeella "joskus on mukava kärjistää".


Mikä logiikkavirhe oli kyseessä?
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 14:56

Eihän tässä ole mistään logiikasta edes kyse vaan ajatusleikistä/jaottelusta jonka on edellämainittujen lisäksi aiemmin tuonut esille esim. Jari Ehnrooth "Vierashuone" -kirjassaan.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 05.04.2010 15:02

Samaa mieltä Kyllästyneen ja Mirrin kanssa.

Minulla on diagnostisoitu mm. vakava-asteinen masennus ja ahdistuneisuushäiriö. En todellakaan osaa sanoa, kumpi olisi ns. helpompaa sietää, kumpaan auttaa paremmin lääkitys kuin terapia - yleensäkään sen kummemmin en osaa eritellä mistä toinen alkaa ja toinen loppuu.

Välillä olen ajatellut, että ahdistuneisuus ja paniikkikohtaukset ovat pahinta, suorastaan invalidisoivia. Mutta kyllä se masennuskin osaa olla karmeaa. Ja kun nuo yhdessä sitten vielä vellovat, sulautuneina toisiinsa... Psykoterapia on auttanut valtavasti molempiin. Lääkitys on hyvä juttu, ainakin silloin kun se ei tunnu pahentavan entisestään kumpaakaan sairautta. Nyt lääkitys on tuntunut ihan hyvältä. Minulla on testailtu erilaisia lääkkeitä. Olen ollut välillä osastohoidossa. Avohoidossa mm. päiväsairaalassa. Olen ollut aikanaan pitkiä aikoja sairaslomilla, olen elellyt Kelan kuntoutustuella, työnantajan järjestämällä tuetulla osapäivätyö-järjestelyllä... Vuonna 2005 kohtasin onnekkaasti nykyisen psykoterapeuttini. Ja hyvin pian sen jälkeen aloin selviytyä työelämässäkin.

Itselleni terapia on ehkä se kaikista tärkein juttu. Siis tämä nykyinen. Sillä nimittäin on todella väliä millaisen hoitavan henkilön satut saamaan. Aikaisemmin kohtasin aika monen kirjavia ja kauheitakin psykologeja, hoitsuja, psykiatrejakin (Jorvi, toden tosiaan, jälleen kerran!).

Olen välillä itkenyt ilosta ja hämmästyksestä terapeuttini kanssa jutellessa. Vaikka nytkin minulla on n. vuoden ajan ollut vaikea jakso, niin silti... En olekaan toivoton tapaus. On toivoa. Olen ollut välillä (esim. syksy ja talvi 2009) niin onnellinen kuin vain ihminen voi olla. Niin ainakin arvelisin, minun mittapuullani mitattuna.

Olen muuttunut tämän prosessin aikana paitsi sisäisesti myös ulkoisesti. Kaikki eivät ole meinanneet tunnistaa minua. Ihan ensimmäiseksi psykoterapeuttini sai rohkaistua ja kannustettua minun ääneeni sävyt ja rytmit. Sitten aloin hänen kanssa tutustua itseeni muutenkin. Olin todella elänyt yli kolmekymppiseksi tuntematta ikinä itseäni. Ja aavistin aina jotakin sellaista. Siitä tuli tyhjä, ontto, neuvoton olo. Ihminen jolle kaikki oli loppujen lopuksi ihan sama, kunhan joku muu nyt tekisi vain ne päätökset ja valinnat. Hitostako minä tietäisin, osaisin tai ainakaan jaksaisi, välittäisin.

Kokemukseni mukaan alkoholi on yksi ihan pahimpia asioita masentuneelle ja ahdistuneelle. Ja päivittäinen rauhottavien käyttö. Todella pahentavat oloa.

Sopii saivarrella että tämä postaus kuuluisi Päiväkirjat-osioon. Mutta enpäs siirrä. Tuhoan ja poistan kyllä, jos tämä on väärässä paikassa.

Voimia Kyllästyneelle ja Mirrille!
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:08

Kyllästynyt kirjoitti:
Trisse kirjoitti:Mikä logiikkavirhe oli kyseessä?


Että olisi olemassa masennus- ja ahdistustyyppejä tuolla tavalla määriteltyinä kuin sinä väität.

En muista, että "Vierashuoneessa" olisi esitetty tuollaista jakoa.

Kyllä siellä oli mutta ajatus ei ollut kauhean keskeinen. Kirjoittaja itse koki olevansa masennusihminen. Sieltä ajatuksen alunperin sain.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 05.04.2010 15:12

Juu-u. "Ajatusleikkejä" ja "joskus on mukavaa kärjistää".

Mielestäni leikitellään oudon vakavilla aiheilla. Ne (kaksi) joille tällaiset aiheet eivät ole vakavia, eivät ole ehkä oikeasti kyseisistä vaivoista vielä kärsineetkään. Ehkä lähinnä ne oman suuren egon kokemat kolaukset ovat sitten tulleet määritellyksi ihan peräti sairauksiksi. Hirveää tuskaa aina kun kaikki ei mene oman mielen mukaan.
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:14

No jos nyt jatkan omaa ajatuskulkuani kaikesta huolimatta niin koen olevani enemmän ahdistusihminen. Joidenkin masentuneiden kuvaama totaalinen tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne on minulle masennusdiagnoosista huolimatta vieras. Innostun ja kiinnostun uusista asioista helposti kuten tuosta shakinpeluusta vaikkapa. Minussa on jotain innostuvaa ja hilpeää vaikka se onkin varmaan kompensarista ja kumpuaa jostain alakulosta. Jos olen pidempiä aikoja masentunut niin masennukseni kumpuaa joko vakavasta menetyksestä (enemmän surua kuin masennusta?) tai olosuhteiden aiheuttamasta energian puutteesta (on enemmän väsymystä kuin masennusta?). Menen herkästi pois tolaltani ja koen paniikkitiloja ym. mutten jää niihin toivottomuudentiloihin pitkäksi aikaa. Vieraat ihmiset saattavat kyllä kokea minut alaviereisemmäksi ja apeammaksi kuin mitä itse koen.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:23

Minä olen jonkinlainen syntipukki tässä foorumissa. Se olisi varmaan sama vaikka quotaisin tänne Platonin ideaoppia sanasta sanaan niin reaktiot olisivat tyyliin "Mikäköhän sinäkin Trisse luulet olevasi? Kuvitteletko etteivät muut foorumilla tunne Platonia?! Leikit vakavilla asioilla! Lainauskin oli tekijänoikeustenvastainen! Tämä on ensimmäinen varoitus - jatka samalla linjalla niin saat päivän bännin!"
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:30

Kyllästynyt kirjoitti:
Yksittäisen ihmisen tuntemukset eivät (onneksi) riitä minkään teorian todisteiksi.


Se oli ajatusleikki - ei teoria mikä voitaisiin osoittaa todeksi tai epätodeksi.
Kyllästynyt kirjoitti:
Ahdistus on tunteena hyvin akuutti - ja luultavasti kaikista tunteista sietämättömin ja vaikein kestää.
Ahdistus voi aiheuttaa/tuntua myös kovana fyysisenä kipuna, ja minun mielestäni tuo sinun (Tristan) kuvauksesi ahdistuksesta ei edes ole ahdistusta vaan ehkä pikemminkin kuulostaa jonkinlaiselta pitkästymiseltä tai turhautumiselta.


Usko ihan huviksesi että kyllä minä ahdistuksen tunnen. Ei huvita mennä sitä kuvaamaan tälläisessä ketjussa sen syvemmin. Mutta sosiaalinen ahdistukseni esim. (vain yhtenä esimerkkinä) oli niin pahaa masennuslääkkeiden aloittamista ennen n. 26-vuotiaaksi asti etten pystynyt puhumaan ääneen joukossa jossa oli yhtään enemmän (yli 2) ihmistä alkamatta änkyttämään. Ja juu, ei tuo ole edes suurin ahdistuksenmuoto. Paniikkikohtauksistani olen aika dissosioitunut etten pääse rauhallisena ollessani siihen tilaan tai "muista" miltä tuntuu ja mitä ajattelin.

Ahdistus on masennusta intensiivisempää mutta olen silti kiitollinen siitä että kärsin "vain" ahdistushäiriöstä ja persoonan epävakaudesta enkä syvästä masennuksesta.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:47

"Tämä voisi olla sama(nlainen) jaottelu kuin Tolstoin siili/kettu." <- ajatusleikki

Kyllästynyt

Paniikkikohtauksetkin ovat mielestäni eri asia kuin ahdistus tunteena - vaikka esiintyvätkin usein samalla ihmisellä ja toistensa seuralaisina.


Luuletko etten minä tunne ahdistusta vai mistä tässä väännetään..?
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:54

No siinähän luulet.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 05.04.2010 15:55

Erilaisten fobioiden aiheuttamat pelkotilat, persoonaan liittyvät ujous, arkuus, epävarmuus - ovat mielestäni eri asioita kuin ahdistuneisuus.
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 05.04.2010 15:59

Se on ihan totta mutta tunnen molempia. Puhun mielummin sosiaalisesta ahdistuksesta kuin ajelehtivasta ahdistuksesta koska siitä on helpompi puhua ja se on lähempänä ja turvallisempaa - vapaasta ahdistuksesta olen aika dissosioitunut, muistan vain sekoamisen tunteita ja tunteita kuinka kaikki on oletusarvoisesti väärin, eri tilanteissa kammottavan väärin olemisen tunteen. Paljon on sellaista mitä en muista tai tavoita (tai haluakaan).
Trisse
 

Seuraava

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 13 vierailijaa