Kumpi pahempaa [masennus- vai ahdistusihminen]?

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja GAD » 08.04.2010 18:49

Psykopatologia kirjoitti:Voi fana. - Kirjoittele tänne enemmän - voi paremmin!


Kiitos, lämmin kiitos.
Hermiitti kirjoitti:
Psykopatologia kirjoitti:Voi fana. - Kirjoittele tänne enemmän - voi paremmin!


Itse olen mielestäni pääsääntöisesti aina sitä paremmassa kunnossa mitä vähemmän nettiin kirjoitan.


Nyt ei ole kyse nettikirjoittelusta tai yleensäkään mistään kirjoittelusta. Toki ymmärrän mitä viestilläsi tarkoitit, en ole idiootti vaikka niin toisaalla minua nimittelitkin.
Sans nom kirjoitti:
GAD kirjoitti: En muista milloin olisin voinut näin huonosti.


Voimia ja jaksamista sinulle GAD! Kirjoittele, jos suinkin vain jaksat ja kykenet, vaikka tiedän kyllä kokemuksesta, että ahdistuksen/masennuksen painaessa päälle nettimaailma ei voisi vähempää kiinnostaa.


Kiitos. En vain nykyisin jaksa mitään, en lukea, en tehdä kotitöitä (eläkeläinen olen, AIKAA on !!!!), en oikeastaan jaksa mitään, siis en yksinkertaisesti mitään. Esikoiseni odottaa omaa Esikoistaan, en jaksa edes olla hänelle tukena:(((


En vain jaksa, en mitään. Minua pelottaa tämä olotila. Monestakin eri syystä. Pelottaa tämä totaalinen jaksamattomuus ja välinpitämättömyys. Pelottaa oikeastaan kaikki ja toisaalta ei pelota mikään. Kaivo, musta kaivo. Sieltä olen aina päässyt tähän asti jollain ihmeen konstilla ylös, nyt tuntuu kuin en edes haluaisi tarttua kaivoon heitettyihin rappusiin. En tiedä, vaikeaa on, niin kovin vaikeaa. Pelottaa tämä oma voimattomuus. Ja ajatus luovuttamisesta.
GAD
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 08.04.2010 18:59

Paljon voimia sinulle, Gad! Toivotan jaksamista, toivon rippusia... Minusta Kyllästyneen vinkki on toimiva.
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 08.04.2010 20:40

Joo, hieno kirja. En tiedä sopiiko tuo kappale GAD:n. Mielestäni se oli nuorille ihmisille jotka etsivät itseään (ei millään pahalla) - ehkei niin kahden ison lapsen äidille.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 09.04.2010 21:56

Minä itse olen toiveikas ja monista asioista kiinnostunut. Tuntuu vaan että uuvun kauhean nopeasti sekä ärryn. On jotain sisäisiä prosesseja jotka vie kovasti energiaa. Mutta pintatasolla olen utelias, toiveikas. Lyrican aloittamisen jälkeen ahdistusta on ollut vähemmän. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan auttanut tuohon uupumiseen ja ärtymiseen.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja kontulib » 09.04.2010 21:59

Trisse kirjoitti:Minä itse olen toiveikas ja monista asioista kiinnostunut. Tuntuu vaan että uuvun kauhean nopeasti sekä ärryn. On jotain sisäisiä prosesseja jotka vie kovasti energiaa. Mutta pintatasolla olen utelias, toiveikas. Lyrican aloittamisen jälkeen ahdistusta on ollut vähemmän. Valitettavasti se ei ole kuitenkaan auttanut tuohon uupumiseen ja ärtymiseen.


Minäkin uuvun nopeasti, ärryn helposti ja ahdistun helposti. Eli et ole ainoa siitä syndroomasta kärsivä henkilö.
kontulib
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja xxccz » 09.04.2010 23:14

´
Teidän kahden ensisijainen propleemi on päihde. Niin kauan kuin se on aktiivisesti ensisijainen kiinnostuksen kohteenne, tulee olonne olemaan kehno.
xxccz
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 10.04.2010 07:37

Hyvin sanottu, parahin xxccz.
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 10.04.2010 09:52

Minä aion etsiä itseäni elämäni loppuun asti, ja uskon, että maailma olisi parempi paikka, mitä useampi ihminen tekisi niin.
Viimeksi muokannut Raatelulammas päivämäärä 10.04.2010 10:00, muokattu yhteensä 1 kerran
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Raatelulammas » 10.04.2010 10:05

Se on traagista, ihan todella! Miten paljon ihan ihminen itse siinä menettääkään! Minulla on ollut ja vieläkin osittain on taipumusta ajatella liian mustavalkoisesti. En pidä siitä ominaisuudesta itsessäni, ja yritän olla tarkkana sen suhteen. Se taitaa olla sidoksissa masentuneisuuteeni, persoonallisuushäiriööni ym. Mustavalkoinen ajattelu on minusta hyvin inhimillinen ominaisuus, mutta samalla syy moneen tragediaan, kärsimykseen maailmassa.
Raatelulammas
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Trisse » 10.04.2010 12:34

Mirri kirjoitti:
Trisse kirjoitti:Joo, hieno kirja. En tiedä sopiiko tuo kappale GAD:n. Mielestäni se oli nuorille ihmisille jotka etsivät itseään (ei millään pahalla) - ehkei niin kahden ison lapsen äidille.
Nuorilla ihmisillä on ollut elämässään sen verran vähän elämänvaiheita, ettei tämä oikein heihin sovi: jossain elämänsä vaiheessa ovat etsineet jotakin sellaista, mitä heidän oma elämänpiirinsä ei ole pystynyt heille tarjoamaan. Nuoret ihmiset ovat ehtineet etsiä itseään täsmälleen yhdessä elämänsä vaiheessa - ei ollenkaan jossain elämänsä vaiheessa...

Minusta kyseinen sitaatti on osoitettu nimenomaan elämää pidemmälle nähneelle ihmiselle, joka on voinut jossakin elämänsä vaiheessa etsiskellä jotakin epätyydyttävän elämänsä tilalle. Tuntuu aivan hullunkuriselta, että joku puhuisi nuorille ihmisille sanoen näiden 'jossain elämänsä vaiheessa etsineen jotakin sellaista, mitä heidän oma elämänpiirinsä ei ole pystynyt heille tarjoamaan'. Kaikki nuoret etsivät nuoruudessa tiensä ulos lapsuutensa kodista ja vanhempiensa hoivista, koska lapsuuskodin elämä ei pysty tarjoamaan heille sitä mitä he kaipaavat.


Joo, olet ihan oikeassa Mirri. Minua tuon sanotun konteksti (Catcher in the rye) vain hämäsi.
Trisse
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Tris » 14.12.2012 21:39

OIsko tästä vielä keskusteltavaa?
Tris
 

Re: Kumpi on pahempaa

ViestiKirjoittaja Kuutar » 14.12.2012 21:49

Trisse kirjoitti:No jos nyt jatkan omaa ajatuskulkuani kaikesta huolimatta niin koen olevani enemmän ahdistusihminen. Joidenkin masentuneiden kuvaama totaalinen tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne on minulle masennusdiagnoosista huolimatta vieras. Innostun ja kiinnostun uusista asioista helposti kuten tuosta shakinpeluusta vaikkapa. Minussa on jotain innostuvaa ja hilpeää vaikka se onkin varmaan kompensarista ja kumpuaa jostain alakulosta. Jos olen pidempiä aikoja masentunut niin masennukseni kumpuaa joko vakavasta menetyksestä (enemmän surua kuin masennusta?) tai olosuhteiden aiheuttamasta energian puutteesta (on enemmän väsymystä kuin masennusta?). Menen herkästi pois tolaltani ja koen paniikkitiloja ym. mutten jää niihin toivottomuudentiloihin pitkäksi aikaa. Vieraat ihmiset saattavat kyllä kokea minut alaviereisemmäksi ja apeammaksi kuin mitä itse koen.


Taidan ymmärtää mitä tarkoitat. Joillakuilla ahdistus on enemmän ajoittaista, toisilla taas jatkuvaa.
On ihmisiä joilla on selkeä raja, milloin he ovat terveitä, milloin masentuneita. Sitten on neuroottisia tyyppejä, joille ahdistus on aina ollut osa heidän elämäänsä, mutta se ei koskaan muutu vakava-asteiseksi.
Luulen että kyse on temperamenttieroista.
Kuutar
 

Edellinen

Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa



Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron