Vuosi tuon aforismin julkaisun jälkeen voimaa ihannoineen Friedrich Nietzschen oma psyyke sortui.
Kuulin tuon jutun radiosta tänään.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Nietzsche
Nietzschen teoksissa esiintyvä käsitys ikuisesta paluusta on eräs hänen keskeisimmistä teemoistaan. Nietzschen mukaan ihminen, joka kykenisi hyväksymään sen, että hänen elämänsä toistuisi loputtoman monta kertaa samoine iloineen ja murheineen, kykenisi hyväksymään täydellisesti elämänsä. Ikuisen paluun hyväksyminen johtaa siihen, että ihminen arvostaa jokaista hetkeään ja tekoaan menneisyydessä sekä tulevaisuudessa, jonka jälkeen ihminen voi suhtautua vilpittömästi kaikkiin suorittamiinsa tekoihin; tämä on välttämätön askel niiden "henkisten kahleiden" katkaisemisessa jotka rajoittavat ihmisen kehittymistä yli-ihmiseksi.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 49 vierailijaa