Liikunta ja mielenterveys (väitös)

[Psykopatologia]

Väitös: Liikunnan vaikutus mielenterveyteen ei ole kovin selvä
11.2.2012 7:39 | 11 | STT http://www.hs.fi/kotimaa/V%C3%A4it%C3%B ... #kommentit

JYVÄSKYLÄ. Liikunnan vaikutus mielenterveyteen ei ole niin selvä kuin monesti väitetään,
arvioidaan tuoreessa väitöstutkimuksessa. Inka Pakkalan mukaan kyse saattaa olla siitä,
että liikuntaa harrastavat ovat muutenkin vähemmän taipuvaisia masennukseen.
(- -)

https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkist ... -40-667995

[Psykopatologia]

Väitös: Liikunnan ja mielialan välinen yhteys aiemmin luultua heikompi (Pakkala)

Alkamisaika: perjantai 17. helmikuuta 2012, 12.00. Päättymisaika: perjantai 17. helmikuuta 2012, 15.00
Paikka: Seminaarinmäki, Historica, H320 https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkist ... -41-120758

TtM Inka Pakkalan gerontologian ja kansanterveyden väitöskirjan ”Depressive symptoms, sense of coherence, physical activity and genetic factors among older people” (Masentuneisuus, koherenssi, fyysinen aktiivisuus ja geneettiset tekijät ikääntyneillä ihmisillä) tarkastustilaisuus. Vastaväittäjänä toimii professori Raimo Sulkava (Itä-Suomen yliopisto, Kuopio) ja kustoksena professori Taina Rantanen (Jyväskylän yliopisto).

Inka Pakkala tarkasteli väitöstutkimuksessaan ikääntyneiden henkilöiden masentuneisuudelle altistavia varhaisia riskitekijöitä kaksosaineistossa, jossa tutkittavia on seurattu 28 vuoden ajan. Lisäksi hän selvitti kahden erityyppisen liikuntaintervention vaikutuksia ikääntyneiden henkilöiden psyykkiseen hyvinvointiin.

Sekä liikunnallisen aktiivisuuden että mielialaongelmien taustalla tiedetään olevan geneettisiä tekijöitä. Lisäksi liikunnallisesti aktiivisilla henkilöillä sanotaan olevan vähemmän mielialaongelmia kuin liikunnallisesti passiivisilla. Pakkalan laajassa tutkimuksessa näiden muuttujien välinen yhteys oli kuitenkin heikko eivätkä geneettiset tekijät selittäneet sitä. Lisää tutkimusta siis tarvitaan sen selvittämiseksi, onko liikunta todella se tekijä, joka pitää masentuneisuuden poissa, vai ovatko liikuntaa omaksi ilokseen harrastavat muutenkin vähemmän taipuvaisia masentuneisuuteen.

Neuroottisuus yhteydessä masennukseen

Keski-iän persoonallisuuden piirteistä erityisesti neuroottisuus lisäsi riskiä sairastua masentuneisuuteen 28 vuoden seurannan aikana. Ulospäin suuntautuneisuuden havaittiin puolestaan suojaavan vanhuusiän masentuneisuudelta. Lisäksi Pakkala havaitsi neuroottisuuden ja masennusoireiden yhteyden selittyvän osittain yhteisillä perinnöllisillä tekijöillä, jotka altistavat yksilön sekä neuroottisuudelle että masentuneisuudelle. Sen sijaan keski-iässä raportoidulla liikunta-aktiivisuudella tai muilla elintapatekijöillä ei havaittu vaikutusta myöhempiin mielialaoireisiin.

- Tulos tukee aikaisempia löydöksiä persoonallisuuden merkityksestä myöhäisemmille mielialaoireille. Kiinnostavaa oli myös havainto, jonka mukaan aikaisempi fyysinen aktiivisuus ei suojannut myöhemmiltä mielialaoireilta. Näyttäisikin siltä, että erityisesti persoonallisuuden piirteiltään voimakkaasti neuroottiset henkilöt muodostavat masentuneisuuden kannalta riskiryhmän, jonka mielenterveysongelmiin tulisi puuttua jo varhain, Pakkala pohtii.

Liikuntaneuvonta vähensi masennusoireita

Tutkittaessa kahden erityyppisen liikuntaintervention vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin Pakkala havaitsi yksilöllisen ja motivoivan liikuntaneuvonnan vähentävän mielialaoireita niiden ikääntyneiden keskuudessa, jotka tutkimuksen alussa kärsivät lievästä masentuneisuudesta. Toisaalta 12 viikon voimaharjoittelulla ei ollut vaikutusta koherenssin, eli elämänhallinnan tunteeseen niillä ikääntyneillä henkilöillä, joilla oli aiemmin ollut lonkkamurtuma.

Masentuneisuus on ikääntyneiden henkilöiden yleisin mielenterveyden häiriö. Myös tässä tutkimuksessa noin viidennellä tutkituista henkilöistä oli masennusoireita. Koska ikääntyneillä masentuneisuus on usein yhteydessä moniin negatiivisiin terveysmuutoksiin, tulisi erityisesti masentuneisuuden ennaltaehkäisyyn kiinnittää erityistä huomiota. Fyysisen aktiivisuuden tiedetään puolestaan olevan monin tavoin hyödyllistä terveydelle.

- Huomioiden liikunnan ja mielialan monimutkaisen yhteyden ikääntyneillä henkilöillä, tieteellistä näyttöä fyysisen aktiivisuuden vaikutuksista mielialaan tarvitaan lisää, Pakkala toteaa.

Pakkala hyödynsi tutkimuksessaan Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksessa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettujen Finnish Twin Study on Aging -kaksostutkimuksen, Liikuntaneuvontaintervention sekä Asymmetria-lonkkamurtumatutkimuksen aineistoa. Lisäksi hän hyödynsi Helsingin yliopiston Suomen Kaksoskohortin aineistoa. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 11530 miestä ja naista.

Lisätietoja:
Inka Pakkala, puh. 040 516 9514, inka.pakkala@jyu.fi
Tiedottaja Liisa Harjula, puh. 050 310 9972, tiedotus@jyu.fi, josta saa väittelijän kuvan sähköisessä muodossa.

Inka Pakkala on kirjoittanut ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseon Lukiosta vuonna 1996 ja valmistunut sairaanhoitajaksi Jyväskylän ammattikorkeakoulusta vuonna 1999. Hän suoritti terveystieteiden maisterin tutkinnon vuonna 2004 Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnassa pääaineenaan gerontologia ja kansanterveys. Pakkala on toiminut tutkimustehtävissä Gerontologian tutkimuskeskuksessa vuodesta 2006 lähtien.

Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Sport, Physical Education and Health numerona 178, 95 s., Jyväskylä 2012, ISSN: 0356-1070; 178, ISBN: 978-951-39-4634-0.

A b s t r a c t

The purpose of this study was to investigate factors in middle age associated with depressive symptoms in old age and the potential factors underlying physical activity and depressive symptoms in middle and old age. In addition, the effects of two separate physical activity interventions on depressive symptoms and sense of coherence among older persons were studied.

Four different datasets were utilized. The Finnish Twin Study on Aging comprised 103 monozygotic (MZ) and 114 dizygotic (DZ) 63- to 76-year-old female twin pairs. The Finnish Twin Cohort study comprised 1327 MZ and 2467 DZ twin pairs with a mean age of 43.7 years. The SCAMOB study was a 2-year physical activity counseling randomized controlled trial (RCT) among older adults (n=624). The Asymmetry study was a 12-week RCT on the effects of resistance training among older persons with hip fracture history (n=46).

Personality in middle age was associated with depressive symptoms 28 years later, with extraversion protecting from later depressive symptoms and neuroticism increasing the risk. No effect on later depressive symptoms of physical activity, lifestyle habits or diseases in middle age was found. The relationship between neuroticism and depressive symptoms was partly the result of common genetic factors for both traits. In twins in middle and old age increased leisure time physical activity was associated with decreased depressive symptoms, but was not a result of common genetic factors that would influence both traits. The physical activity counseling intervention decreased depressive symptoms among participants with minor depressive symptoms at baseline. No effect of the intervention was found among those with no depressive symptoms or more severe depression at baseline. In addition, the 12-week intensive strength-power training among older people with a hip fracture history had no effect on participants’ sense of coherence.

This study stresses the important effect of personality in middle age on later depressive symptoms. The results also suggest that physical activity counseling for older adults may prevent depressive symptoms, but should be studied more closely in different target groups. With regards to strength-training interventions among frail older people, interventions including psychological elements also warrant further studies.