Psykopatologia.munfoorumi.com

Minä kyllä ehdottaisin termiä kaksivaiheinen (tai ehkä useampikin) jokinhäiriö.

Kyseessä on kiertävä mielitauti, jonka lievemmät muodot ovat hypomania ja helppo depressio (Neuman-Rahn, 1924).

Mikä on helppo depressio? Vai voiko sellaista olla olemassakaan?

Hilppa kirjoitti:Mikä on helppo depressio?

Menee itsestään ohitse?

Gyver kirjoitti:

Hilppa kirjoitti:Mikä on helppo depressio?

Menee itsestään ohitse?

Kuulostaa ehkä tutulta.

Vai voisiko sanoa välinpitämätön masennus?

Siis, kun kysyn "Oletko masentunut?".
Vastaus: "En. Miten niin? Vähän väsynyt vain."

"Mutta sinähän nukuit viime yönä ja sitä edellisenäkin yönä hulppeat 12 tuntia?"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuunt ... 4iri%C3%B6

Masennus on samantyyppistä kuin "yksisuuntaisessa" (unipolaari) depressiossa.

Onko ihan varmasti?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tavallista masennusta harvinaisempi sairaus.

Tämä viittaisi erityyppiseen masennukseen kuin tavallisessa masennuksessa ilmenee. Tässä on hyvä huomata, että henkilö voi sairastaa samanaikaisesti tavallista masennusta (joka on psyykkinen sairaus) ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä (säätelyhäiriö jossain aivotoiminnan alueella tjms.)

Ajatellaan, että mielialan säätelyjärjestelmässä olisi häiriö. Potilas reagoi ärsykkeisiin normaalia herkemmin ja poikkeavalla tavalla. Sairauden oireet tulevat tavallisimmin esille varhaisessa aikuisiässä.

Jonkin säätelyjärjestelmässä olisi häiriö, mielialafokus ei tunnu oikealta.

Moni, joka on myöhemmin sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, on kuvannut ennen sairastumistaan ja sairauden aikana huomattavia vaikeuksia uni-valverytmin säätelyssä.

Älkää hitossa.

Suurin osa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvista kärsii ensin tavallisesta masennuksesta.

Niin taitaa olla.

Useimmiten ensimmäinen selkeä merkki manian alkamisesta on unen tarpeen väheneminen.

Joo-o.

Manian tai hypomanian aikana potilas ei koe olevansa sairas vaan useimmiten kokee voivansa erinomaisesti.

Tuo ei pidä paikkansa.

Jos kyse on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, on tärkeää, että potilas ja hänen lähipiirinsä ymmärtävät, että kysymys on elinikäisestä alttiudesta ja ajankohtaisesta sairaudesta, johon on olemassa tehoavia hoitoja. Tämän ymmärtämiseen menee usein vuosia.

On tärkeää lannistaa potilas ja hänen lähipiirinsä???

Tärkeää olisi, että ainakin terveydenhuollon yksiköissä – perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa – kaikilta masennuksen vuoksi hoidossa olevilta jossakin vaiheessa kysyttäisiin hypomania- ja maniaoireiden esiintymisestä. Kyselyn apuna voi käyttää itse täytettävää maniakyselyä, esimerkiksi MDQ-kyselyä.

Ei minulta ole kysytty, ainakaan tuota lomaketta ei ole tarjottu.

Välttämätöntä on, että tutkimuksessa ja laboratoriokokeilla suljetaan pois ainakin yleisimmä samoja oireita aiheutava fyysiset sairaudet, kuten kilpirauhassairaudet, akuutit infektiosairaudet, päihteiden aiheuttamat sairaudet kuten delirium tremens.

Niin kai. Kannattaa muistaa, että mm. kilpirauhasarvojen ottaminen muulloin kuin aktiivivaiheessa ei anna mitään arvokasta tietoa.

Koska monet kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania-alttiit potilaat ylireagoivat ärsykkeisiin ja korkea ärsyketaso ylläpitää maanista tilaa, hoidossa voidaan käyttää hyväksi tarkoituksellisen vähävirikkeistä hoitomiljöötä, joka suojaa haitallisilta ärsykkeiltä niin kauan, että potilas sietää normaalin ärsyketason sairastumatta.

Täytyypä kokeilla tuota. Riittäisikö pari tuntia?

Gyver kirjoitti:http://fi.wikipedia.org/wiki/Kaksisuuntainen_mielialah%C3%A4iri%C3%B6

Masennus on samantyyppistä kuin "yksisuuntaisessa" (unipolaari) depressiossa.

Onko ihan varmasti?

En usko.

Gyver kirjoitti:

Ajatellaan, että mielialan säätelyjärjestelmässä olisi häiriö. Potilas reagoi ärsykkeisiin normaalia herkemmin ja poikkeavalla tavalla. Sairauden oireet tulevat tavallisimmin esille varhaisessa aikuisiässä.

Jonkin säätelyjärjestelmässä olisi häiriö, mielialafokus ei tunnu oikealta.

Jälkimmäinen kuulostaa hyvältä ilmaisulta.

Gyver kirjoitti:

Suurin osa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuvista kärsii ensin tavallisesta masennuksesta.

Niin taitaa olla.

Onko näin?

Useimmiten ensimmäinen selkeä merkki manian alkamisesta on unen tarpeen väheneminen.

Tuo on ollut mielestäni mysteeri. Ajattelisin, että unen tarpeen väheneminen on jo hypomania, joka voi jo olla poissa hallinnasta. Mutta mikä on sitä ennen, on mielestäni mielenkiintoisempaa.

Klo 18.08
Koska monet kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania-alttiit potilaat ylireagoivat ärsykkeisiin ja [koska] korkea ärsyketaso ylläpitää maanista tilaa, hoidossa voidaan käyttää hyväksi tarkoituksellisen vähävirikkeistä hoitomiljöötä, joka suojaa haitallisilta [?] ärsykkeiltä niin kauan, että potilas sietää normaalin [normaalia] ärsyketason [-soa] sairastumatta.

Täytyypä kokeilla tuota. Riittäisikö pari tuntia?
_______________

Tuota ihmettelin syvästi kerran Lapinlahdessa. [Kumma kun ei osata kirjoittaa!]

Gyver kirjoitti:

Manian tai hypomanian aikana potilas ei koe olevansa sairas vaan useimmiten kokee voivansa erinomaisesti.

Tuo ei pidä paikkansa.

Ei pidä.

Gyver kirjoitti:

Jos kyse on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, on tärkeää, että potilas ja hänen lähipiirinsä ymmärtävät, että kysymys on elinikäisestä alttiudesta ja ajankohtaisesta sairaudesta, johon on olemassa tehoavia hoitoja. Tämän ymmärtämiseen menee usein vuosia.

On tärkeää lannistaa potilas ja hänen lähipiirinsä???

En usko. Ensimmäinen psykiatri, joka meille sanoi tuon, teki mielestäni hyvän työn. Mutta mitä tuo "Tämän ymmärtämiseen menee usein vuosia" tarkoittaa? Jospa se on niin, että hoitohenkilökunnalta menee tuon ymmärtämiseen vuosia, sillä diagnoosin saaminen voi kestää jopa 17 vuotta. Siinä ajassa olisi jo ehtinyt moneen kertaan ymmärtää.

Gyver kirjoitti:

Koska monet kaksisuuntaisen mielialahäiriön mania-alttiit potilaat ylireagoivat ärsykkeisiin ja korkea ärsyketaso ylläpitää maanista tilaa, hoidossa voidaan käyttää hyväksi tarkoituksellisen vähävirikkeistä hoitomiljöötä, joka suojaa haitallisilta ärsykkeiltä niin kauan, että potilas sietää normaalin ärsyketason sairastumatta.

Täytyypä kokeilla tuota. Riittäisikö pari tuntia?

Enpä tiedä. Vähän pili palilta kuulostaa. Totta kai yleiset terveyden ylläpito-ohjeet pätevät bipolaaritautiin. En usko että parantaa voidaan vähävirikkeisyydellä, mutta ennaltaehkäistä ehkä voidaan. Itse potilas tietää, mikä on itselle "vähävirikkeistä" ja mikä ei. Kokemuksen kautta muodostuu oma käsitys.

Psykopatologia kirjoitti:Kyseessä on kiertävä mielitauti, jonka lievemmät muodot ovat hypomania ja helppo depressio (Neuman-Rahn, 1924).

Kiertävä mielitauti kuulostaa aivan kulkutaudilta siis tarttuvalta.

Uudempi nimike bipolaaritauti ja
vanhempi/vanhentunut, puhekielinen nimike kaksisuuntainen mielialahäiriö?

Toiston korjaus 21.31.

Mitä vähävirikkeisyyteen tulee, niin siinä vaiheessa kun mania on jo päällä, aivot tuottavat jatkuvasti uusia virikkeitä ja on siten hieman myöhäistä yrittää luoda vähävirikkeistä tilaa.

Hilppa kirjoitti:

Gyver kirjoitti:

Jos kyse on kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, on tärkeää, että potilas ja hänen lähipiirinsä ymmärtävät, että kysymys on elinikäisestä alttiudesta ja ajankohtaisesta sairaudesta, johon on olemassa tehoavia hoitoja. Tämän ymmärtämiseen menee usein vuosia.

On tärkeää lannistaa potilas ja hänen lähipiirinsä???

En usko. Ensimmäinen psykiatri, joka meille sanoi tuon, teki mielestäni hyvän työn. Mutta mitä tuo "Tämän ymmärtämiseen menee usein vuosia" tarkoittaa? Jospa se on niin, että hoitohenkilökunnalta menee tuon ymmärtämiseen vuosia, sillä diagnoosin saaminen voi kestää jopa 17 vuotta. Siinä ajassa olisi jo ehtinyt moneen kertaan ymmärtää.

Oikeaan diagnoosiin päätyminen saattaa usein kestää luvattoman kauan, mutta kyllä tuossa tarkoitetaan sitä, että potilaalta ja hänen lähipiiriltään menee usein vuosia sen ymmärtämiseksi että kysymyksessä on elinikäinen sairaus/alttius johon on olemassa tehoavia hoitoja.

Minä en ymmärrä miksi pitäisi ymmärtää, että kysymyksessä on elinikäinen sairaus ja/tai alttius kun vahvistettua tietoa siitä, onko mania sairautena elinikäinen vai ei, ei ole.

Hoitokeinojen laadusta voidaan olla myös montaa eri mieltä.

Kyseinen sairaus on monimuotoinen ja yksilökohtainen ilmenemiseltään. Sairastuneiden tarinoita on yhtä monta kuin sairastuneitakin. Myös hoito tehoaa ihmisiin eri tavoin. Siksi ei voi oikein sanoa, että "johon on olemassa tehoavia hoitoja". Lääkkeet tehoavat maniaan hyvin, mutta depressioon eivät niin hyvin (kaikilla). Toisaalta, jos on 17 vuotta kärsinyt sairaudesta saamatta siihen tarkoitettua hoitoa, ja sitten hoidon ja diagnoosin saa, on olo jokseenkin helpottunut elinikäisyydestä huolimatta.

Hyvät naiset ja herrat!

On erotettava toisistaan kraepeliniläinen (psykoottinen) maniakalish-depressives Irresein
ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön lievemmät, syklotyymiset muodot. Näitä ei pitäisi käsittää
ikään kuin yhtenä sairausluokkana.

Hyvä herra ylläpitäjä!

Mutta jos ei ole tietoa, kumpaan kuuluu. Tai sitä ei ole koskaan määritettykään niin tarkasti.

Psykopatologia kirjoitti:Hyvät naiset ja herrat!

On erotettava toisistaan kraepeliniläinen (psykoottinen) maniakalish-depressives Irresein
ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön lievemmät, syklotyymiset muodot. Näitä ei pitäisi käsittää
ikään kuin yhtenä sairausluokkana.

Olisiko psykoottinen mania sellainen psykoosi-sairaus + mania-sairaus (kaksi samanaikaista sairautta samalla ihmisellä) ja nämä lievemmät muodot pelkkää mania-sairautta?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö olisi mania-sairaus + masennus-sairaus.

Gyver kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Hyvät naiset ja herrat!

On erotettava toisistaan kraepeliniläinen (psykoottinen) maniakalish-depressives Irresein
ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön lievemmät, syklotyymiset muodot. Näitä ei pitäisi käsittää
ikään kuin yhtenä sairausluokkana.

Olisiko psykoottinen mania sellainen psykoosi-sairaus + mania-sairaus (kaksi samanaikaista sairautta samalla ihmisellä) ja nämä lievemmät muodot pelkkää mania-sairautta?

Kaksisuuntainen mielialahäiriö olisi mania-sairaus + masennus-sairaus.

Wikipedia ei ilmeisesti juuri erotellut.

Mutta voiko mania olla ei-psykootinen? Olen luullut, että mania on jo psykoottinen tila. Sen sijaan hypomania ei.

http://www.ahjos.net/luokitus/F30.htm#F31

Eivät tautiluokituksetkaan erota. Diagnostiikassa on tapahtunut tietynlainen
"huijaus" 1980-luvulta lähtien. Tätä eivät nuoremmat tiedä tai ymmärrä.

Kiihkomasennusmielitauti on sellainen, että jos se on, siitä ei ole tervettä epäilystä
(kuten orgasmi).

Palataan huomenna.

Psykopatologia kirjoitti:http://www.ahjos.net/luokitus/F30.htm#F31

Eivät tautiluokituksetkaan erota. Diagnostiikassa on tapahtunut tietynlainen
"huijaus" 1980-luvulta lähtien. Tätä eivät nuoremmat tiedä tai ymmärrä.

Kiihkomasennusmielitauti on sellainen, että jos se on, siitä ei ole tervettä epäilystä
(kuten orgasmi).

Palataan huomenna.

Millainen huijaus?