Janne Tapperin väitös Turkasta

[Psykopatologia]

http://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi ... 04&id=3147

Väitöstilaisuus: Janne Tapper: Teatteritiede
Tapahtumaluokka: Väitöstilaisuus
Aika: pe 3.2.2012 klo 12:00 - 15:00
Paikka: Päärakennus, sali 5, Fabianinkatu 33
Osoite: Helsingin keskusta

Julkaisun nimi: Jouko Turkan Teatterikorkeakoulun kauden yhteiskunnallinen kontekstuaalisuus vuosina 1982 - 1985
Tekijä: Tapper , Janne
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta, filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos, teatteritiede
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (monografia)

T i i v i s t e l m ä

Väitöskirjatyössäni tutkin teatteriohjaaja Jouko Turkan (s.1942) Teatterikorkeakoulun kauden yhteiskunnallista kontekstuaalisuutta vuosina 1982 - 1985. Jouko Turkka ilmoitti vuonna 1982 Teatterikorkeakoulun rehtorinkautensa linjapuheessa, että Suomessa oli tapahtunut siirtymä uuteen kulttuurikauteen ja tämän vuoksi näyttelijän tuli omaksua uusia valmiuksia, kuten tehokkuuden, joustavuuden ja uusiutumisen kykyjä. Sosiologisesta näkökulmasta Turkan koulutusohjelman toteuttamiseen liittyvä aineisto osoittaa uuden kapitalismin ja uusliberalismin käytäntöjä ja normeja sovelletun teatterikoulutukseen. Innovaatiostrategioihin rinnastettavat tulevaisuuteen valmistautumisen mallit kuuluivat kauden ohjelmaan. Turkka rakensi näyttelijäopiskelijoiden suoritusympäristöksi todellisuussimulaation 1980-luvun Suomen työelämän olosuhteista, jokapäiväisen kokemuksen malleista ja kulttuurisista tendensseistä.

1980-luvun Suomessa ja länsimaissa tapahtui tieteellisen maailmankuvan siirtymä klassisesta fysiikasta kohti systeemiteorian holismia. Tieteellisen maailmankuvan muutos materialisoitui epätasapainon ymmärtämisessä luovuuden ja kehityksen reunaehtoina. Rinnasteinen näkemys toteutui Turkan kauden pedagogiassa ja korkeakoulun organisatorisissa uudistuksissa. Kaaosteorian heilahdus-mallilla analysoin vyörymämäisiä prosesseja Turkan kauden teatterikoulutuksessa.

Turkan johtajankaudesta Teatterikorkeakoulussa tuli eniten kommunikaatiota herättänyt teatteritoiminnan jakso suomalaisen teatterin lähihistoriassa. Poikkeuksellisen suuri yleisön osallistuminen voidaan ymmärtää autopoieettiseksi: vuorovaikutuksesta tuli kulttuurinen esitys. Maailmankuvallisia rakenteita testattiin kuljettamalla niitä subjektin ruumiillisuuden ja läsnäolon kautta: legitimaatiota, dynamiikkaa, aikakäsitystä ja tietoa.

Tutkimukseni sosiologisen perustan rakennan vertailemalla uuden kapitalismin kulttuuria koskevan sosiologisen tutkimuskirjallisuuden aineistoa ja Turkan kauden aineistoa. Tulkintani perustuu uutta retoriikkaa soveltavan amerikkalaisen esitystutkimuksen perinteeseen: yleisö voi osallistua yhteiskunnallisten tilanteiden kulttuuriseen tutkimukseen teatterin kautta. Systeemi- ja kaaosteorian mallein tutkin teatterin laajenemista tapahtumaksi sosiaalisessa tilassa ja mediainformaation aistiavaruudessa. Käsittelen tekijyyttä tällaisessa teos-kontekstin ulkopuolelle sijoittuvassa esityksessä maailmankuvallisen murtuman ja luonnollisen kertomuksen mallien

[Riidankylväjä]

Tämäkö oli tutkimuksen tulos?

Sosiologisesta näkökulmasta Turkan koulutusohjelman toteuttamiseen liittyvä aineisto osoittaa uuden kapitalismin ja uusliberalismin käytäntöjä ja normeja sovelletun teatterikoulutukseen.

[Psykopatologia]

http://www.yle.fi/elavaarkisto/artikkel ... edia=44113

Et sitten ymmärrä taidetta! Ilman Turkkaa ei olisi ollut
Jumalan teatteria eikä paskan kauhistuksen ylistystä.

[Riidankylväjä]

Joo en, mutta Eeli Aalto oli todellinen taiteen ystävä ja muutenkin asiallinen tyyppi, kun katsoi esityksen loppuun asti.

Hatunnosto hänelle.