Psykopatologia.munfoorumi.com

Ei oire onkin varsinainen syy eikä pelkka oire?

Ei tietenkään. Oireiden lisäksi on lukuisa joukko erilaisia syy-tekijöitä joista oireet ovat seurauksena.

Jos puhutaan puhtaasti mielenterveyden ongelmista, niin varsinaiset ja oleelliset syy-tekijät löytyvät ongelmista kärsivän henkilön mielen sisältä.

Ymmärrän semmoisen tapauksen, jota on potkittu niin pahasti päähän, että mieli alkaa järkkyä.

Mutta entäs semmoinen tapaus, joka on elänyt ihan normaalin ja hyvän lapsuuden mutta alkaa siitä huolimatta kuulla ääniä, nähdä näkyjä tai muuten vain kuvitella olemattomia?

Mistä on kysymys? Onko hänellä vain ylimääräinen herkkyys aistia sellaisia juttuja, joita muut eivät kykene huomaamaan? Onko hän normaali ja me muut jotenkin puutteellisia?

Sitä on aika vaikea tietää onko elänyt normaalin lapsuuden, siis sellaisen jolla kasvaa henkisesti terveeksi ihmiseksi.

Mielestäni ei ole fiksua ulkoistaa ilmiöitä tapauksiksi. Oireet tarkoittavat yksilön kokemusta, jota ei sovi vähätellä. Emme voi myöskään ykskantaan arvottaa kenenkään kokemaa lapsuutta, onko se ollut hyvä tahi huono, ilman kyseisen lapsuuden kokeneen oman näkemyksen kuulemista.

Lapsuudessa ja ihmisen kehityksessä on niin monta ulottuvuutta, että arvioiminen yksikantaisesti asteikolla hyvä-huono on muutenkin täysin järjetöntä.

Omassa viestissäni viimeinen lause oli turha. Paljon on häirinnyt, kun joku on tullut arvottamaan jotakin elämääni liittyvää ja luullut sen olleen jollain tietyllä tavalla. Olipa sitten arvaus plus- tai miinus-suuntaan väärin.