HS: Sinnikäs ihminen selättää traumat

[Hilppa]

Ohko sinulle vieras ajatus tuen saamisesta vaikeuksien keskellä? Ajatteletko, että yksin on sinniteltävä aina eteenpäin vaikeuksista huolimatta?

Ei toki, mutta en kokenut kommenttiasi ”Sellainen häntäänsä heiluttava isompi koira, joka on sielultaan ystävällinen pelosta räksyttäviä pikkukoiria kohtaan, toimii rohkeuden antajana” kovin ystävällismieliseksi.

Kyseinen lauseeni ei ole tarkoitettu epäystävälliseksi. Itse lähinnä samaistun räksyttäviin pikkukoiriin tai ehkä vielä enemmän niihin käpertyviin pikku- tai keskikokoisiin koiriin. Tulkintasi perheeni koiran käytöksestä minun (8-11v tyttö) ulkoiluttaessani sitä oli vähän ohitse. Minä pelkäsin isoja koiria, lähinnä susikoiria ja dobermanneja. En ihmetellyt, että pelkoni tarttui koiraamme. Myöhemmin tuo pelkoni lähes hävisi tutustuttuani edesmenneen enoni pitkäturkkista tyypiä edustavaan susikoiraan.

Lausehan sisältää vertailun kahden koiran välillä; toista ylistetään vuolaasti (iso, ystävällinen), mutta toiseen liitetään vain pejoratiivisia konnotaatioita redusoiden sen ominaisuuksia (pelko, räksyttävä, pieni) ja merkitystä omistajalle (joka on hiljattain menettänyt sen). Tuntui pahalta tuo asiaton leimaaminen ja negatiivinen (alentuva) sävy, sillä koirani ei todellakaan ollut mikään mitätön räksyttävä pikkupiski!

Ilmaisuni eivät edusta pejoratiivisia konnotaatioita. Räksyttävä-ilmaus voi olla epämiellyttävä, mutta joidenkin koirien kohdalla valitettavasti kuvaa käytöstä. Sen sijaan sinun käyttämäsi "pikkupiski"-ilmaisu voi hyvinkin olla pejoratiivinen konnotaatio.

[Hilppa]

""Jos on persoonaltaan taipuvainen haastamaan kaikkea, on vaarassa katkeroitua", Korkeila kuvailee.

Persoonallisuuden piirteiden lisäksi ihminen tarvitsee kriisissä muilta sosiaalista tukea ja ymmärryksen siitä, että vastoinkäymisistä voi oppia uutta.

Esimerkiksi Madridin terrori-iskusta selvisivät parhaiten ne, jotka jakoivat kokemuksensa ja puhuivat tapahtuneesta muille."

Lohtua tuo varmasti myös eläinystävä. Miksi joskus on niin vaikea sanoa, mistä kenkä puristaa?

[Psykopatologia]

Kyllä sinullakin itsetunto kasvaa, kunhan hieman vartut ("8-11v tyttö").

[Hilppa]

Rohkeuden puute ei liene ainoastaan ikäkysymys, vaan myös sukupolvikysymys.

[Psykopatologia]

Ei aina tarvitse yrittää selättää.

Voihan odottaa rauhassa, että trauma menee menee selälleen.

[Hilppa]

Kriisin jälkeen ihminen on haavoilla ja ruvella käsittääkseni. Jostain selviytyjän on saatava lohtunsa ja rohkeutensa. Kriisejä on tietysti erilaisia ja selviytyjiäkin erilaisia, mutta olennaista on mielestäni Psykopatologian Lassivertauksen kaltainen toiminta. Sellainen häntäänsä heiluttava isompi koira, joka on sielultaan ystävällinen pelosta räksyttäviä pikkukoiria kohtaan, toimii rohkeuden antajana.

Uskon haavojen parantumiseen ajan kanssa ja ehkä jonkinlaisten oivallusten kautta. Rohkeutta saavuttaakseen ihminen tarvitsee sosiaalisuutta myötäkarvaan eli rohkaisua. Ei välttämättä mitään suurta ja huomattavaa, koska pieni ja huomaamaton voi olla avain niihin omiin oivalluksiin, joista mielestäni Sans nom on puhunut.

Jutussa mainittiin, että kaiken haastamaan pyrkivä tai sellainen, joka on haastava asenteeltaan, ei selviydy. Tulkitsen tuon niin, että tarvitaan toisten apua itselle ja omien sekä muiden erehdysten edes jonkinlaista hyväksyntää, jotta voi päästä asioiden yli.

Sans nom, poimimasi kirjoittamani lauseen viesti kokonaisuudessaan on yllä. Minä tulkitsen niin, että sinä et ole viitsinyt lukea viestiäni kokonaisuutena, vaan poimit kohdan, jonka koet olevan epäystävällinen sinun menetystäsi kohtaan. Psykopatologia kirjoitti edeltävässä viestissään omasta koirastaan. Käsitin hänen viestinsä siirtymän ihmisestä koiriin koskevan kuitenkin ihmisten elämää ja jatkoin tautofonisesti, koska en ole niin taitava kirjoittaja kuin sinä kirjallisuuteen laajasti perehtynyt, Sans nom. Tuo lause koski ihmisiä, kuten myöhemmin olen yrittänyt sinulle, Sans nom selittää. Tuolla poimitulla lauseella ei ole mitään tekemistä sinun tuoreen menetyksesi kanssa. Ei myöskään suoraan minun aiempien menetyksieni kanssa.

Pyydän anteeksi, jos olen lisännyt sinun ahdistustasi menetyksiesi johdosta.

[Hilppa]

Hilppa, kyllä minä luin kommenttisi huolellisesti ja esitin jopa tarkentavan kysymyksen kun en tajunnut tuota ylistyslaulua Lassi-koirasta. Nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoitit ja/tai mihin viittasit vertauksella 'lassinkaltainen'. Minä puhuin 'sokeasti' koko ajan koirasta, mutta sinä olit siirtynyt vaivihkaa jo isäntään...

Kieltämättä ammattiauttajasta voisi olla apua, sillä en halua pilata ystävyyssuhteitani terapeuttisella eetoksella, mutta valitettavasti Pertti asuu aivan liian kaukana. Kiitos kuitenkin, kun selvensit sanoman ja pahoittelen väärinymmärrystä omalta osaltani. Sans rancune!

En minä tuossa edeltävässä tekstissä mitään nauru- - hymiöön asti huvittavaa näe. En myöskään koe, että olisin ylistyslaulua esittänyt Lassi-koirasta tahi imarrellut. Koen, että minulla on oikeus kokea positiivisia tunteita Lassi-koiran kuvan johdosta ja myös tuoda ne esiin palstalla. Olen ja olin ilahtunut kuvasta ja sen tunnelmasta. Se tuo minulle muistoja enoni koirasta, vaikka ei samanrotuinen ollutkaan.

Jos vaikka koira heiluttaa häntää.

Minun airedalenterrierini Lassi - "Töölön herrasmies" - toimi monille pikkukoirille koirapsykiatrina Laakson metsissä.

"Löyhkää paternalismilta"-ilmaisua en pidä itselleni ominaisena enkä halua käyttää, vaikka koenkin, että myöskään minun kokemustani ei ole ymmärretty sinun taholtasi, Sans nom.

[Hilppa]

Kyseinen lauseeni ei ole tarkoitettu epäystävälliseksi.

Inhimillistä empatiaa tunteva ihminen olisi älynnyt pyytää anteeksi (siitäkin huolimatta, että kokisi vastapuolen tulkinneen väärin). Foorumi lienee edelleen myös vertaistukipalsta?

Aika vahva päätelmä sinulta, Sans nom kuitenkin minun empaattisuuden kyvyistäni sekä älyn käytöstäni. Ad hominem aivan selkeästi.

[Hilppa]

Hilppa, mielestäni viestin kirjoittajalla on vastuu pukea sanomansa sellaiseen muotoon, että väärintulkinnan mahdollisuus on minimaalinen, sillä olemme tässäkin suhteessa varsin egosentrisiä eikä kykymme irrottautua oman ajatus- ja kokemusmaailmamme kahleista ole hyvä.

En aio enkä voi kantaa vastuuta siitä, että ilmaisit itseäsi monitulkintaisesti ja muutit kesken kommunikaation sanomasi viittaussuhdetta täydentämällä sitä toisista lähteistä ja olettaen automaattisesti, että vastaanottaja 'pysyy kärryillä mukana'.

N.B. Esitin tarkentavan kysymyksen, johon en saanut riittävän selkeää vastausta. Vasta eilisessä viestissäsi paljastit, että viittaussuhde oli muutettu koirasta ihmiseen...

Eli jos eivät vastauksieni laatu, ilmaisutapani ja vastausnopeuteni sinua miellytä eivätkä selvennykseni sinua tyydytä, katsotko sitten oikeudeksesi siirtyä ad hominem-viestintään?

[Hilppa]

Isket Ad hominem-kortin pöytään? Mistä tässä nyt oikein keskustellaan? Loukkauksen loukkauksestako, vaikka väärinymmärrystä on pyydetty anteeksi puolin ja toisin. Miksi sinulla on ylipäätään tarve jatkaa tätä keskustelua?

Keskustelen seuraavasta viestistäsi:

Inhimillistä empatiaa tunteva ihminen olisi älynnyt pyytää anteeksi (siitäkin huolimatta, että kokisi vastapuolen tulkinneen väärin). Foorumi lienee edelleen myös vertaistukipalsta?

Haluan tietää, mikä on yleinen kanta siihen, jos minä en ymmärrä jotain sinun viestiäsi ja alkaisin sen jälkeen arvioida sinun kykyäsi kokea empatiaa ja älyä pyytää anteeksi. Nuo ovat aika suuria sanoja toisesta kirjoittajasta pitäen sisällään hyvin henkilökohtaisia arvioita kanssakirjoittajan psyykestä ja älystä sekä paternalistisen käytöstapojen ohjauksen, minkä vuoksi koen tarpeelliseksi keskustella kyseisestä aiheesta yleisemminkin.

Mutta jos aihe on merkityksetön sinulle ja muille kirjoittajille, sen voinee unohtaa. Sans rancune!

[Hilppa]

En ihan ymmärtänyt tätä ylistyslaulua Lassi-koirasta...mitä ajoit takaa?

Koiran käytös kertoo aina enemmän kasvattajasta kuin koirasta. Koira voi toki luonnostaan olla hieman arka kokoon katsomatta, mutta pelko voi johtua myös siitä, että koira ei ole saanut riittävästi tukea omistajaltaan. Laumajärjestys on koulutuksessa kaiken a ja o; koiran pitää voida luottaa siihen, että omistaja suojelee sitä (esim. koirasi, joka käpertyi sääriäsi vasten ei luottanut). Ei siis missään nimessä päinvastoin.

Sans nom, en ole sanonut riittävän selvästi ja oikeassa yhteydessä, että edellä lainatun tekstisi asiantunteva ote (lihavoituine kohtineen ja analyyseineen) perheemme koirasta loukkasi minua. Kerroin sinulle, mistä tapahtumasta oli kyse ja mitä kyseiseen asiaan liittyi. Mutta ne asiat ovat jo vanhoja elämässäni, enkä halua niihin enää palata. Keskustelussa tuolloin oli sinun kannaltasi kyse aivan eri asioista ja olit ärsyyntynyt ja loukkaantunut sanoistani "räksyttävä" ja "pikkukoira". "Räksyttävän" sijasta minun olisi pitänyt käyttää haukkuva ja lapsenomaisen ilmaisun "pikkukoira" sijasta tietenkin pieni koira. Oletan, että kummallakin meistä on kyseessä ollut keskustelun aikana ilmeisesti omat traumamme. Aika isoja asioita olet tuonut ketjussa esiin noin vain sivulauseenomaisesti ja kolmannessa persoonassa, joten en ole niistä hienovaraisista huomautuksistasi voinut olla aina perillä, mitä ne tarkoittavat ja ennen kaikkea, miten minun pitäisi niihin suhtautua, koska olen vain ulkopuolinen sinun elämässäsi ja keskustelun aiheena oli sinnikkyys ja traumat yleisesti, eivät päiväkirjaan kirjoitettuna. Se onkin sitten kokonaan eri juttu, auttaako sinnikkyys kaikkiin traumoihin. Tai pikemmin, voiko silloin käyttää ilmaisua "selättää trauma".

Hilppa, jos loukkaan toista jollakin tavalla, toivon, että hän kertoo siitä minulle ja mieluummin niin, että mielipahaa aiheuttanut toiquoteminto on spesifioitu. Tämän jälkeen pyydän tietenkin anteeksi. Ei tämä ole mitään astrofysiikkaa vaan yhdistelmä arkiajattelua ('common sense') ja hyviä käytöstapoja! Opittu jo ihmistaimena kotona ja koulussa.

Kaikille kaikki ei ole noin suoraviivaista ja asiat selätettävissä tuosta noin vaan. Kaikki eivät ole oppineet ihmistaimena samoja asioita ja varsinkaan käytöstapojen koukeroita esimerkiksi sitä, että anteeksi pyydetään vasta, kun toinen kertoo, että nyt olen syvästi loukkaantunut. Ainakaan hyvät käytöstavat eivät ole täsmälleen sama asia kaikille, mikä ei tarkoita sitä, että "kyky inhimilliseen empatiaan ja äly pyytää anteeksi" olisi alentunut. En minä mitään halua varsinkaan jankata "Mistä tässä nyt oikein keskustellaan? ...Miksi sinulla on ylipäätään tarve jatkaa tätä keskustelua?" , kuten vähän hyökkäävästi kysyit hieman aiemmin (olen mielestäni osaltani ollut niin selkeä kuin kykenen). Käsittääkseni kaikilla on oikeus sanoa ajatuksensa ajallaan. Jos kasvatus on ollut enemmän nöyryytyssävytteistä, ihmiselle voi siitä seurata lamaantumisen kokemuksia sosiaalisissa yhteyksissä, jolloin ilmaisu ei ole kaikissa yhteyksissä suoraviivaista ja nopeaa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi kaikin tavoin vajaa ihminen.

[Psykopatologia]

´
19:09
Teillä ei muisti näytä riittävän kahden vuoden päähän.

[Pinja]

Huomaa, että koiraihmisyydestäni on kulunut jo melko paljon aikaa. Tulkitsen pienikokoisen koiran haukun pelkoreaktioksi. Koiramme käpertyi usein sääriäni vasten ja vastakkaiselle puolelle kuin millä isokokoinen koira sijaitsi vastaan tullessa. Olen myös usein nähnyt pienen koiran reagoivan isoon koiraan haukkumalla vimmatusti (mitä pienempi koira sitä terävämpi ja korkeampi ääni). Eräs tuttuni sanoi heidän pienikokoisen koiransa haukkuvan sitä vimmatummin mitä kookkaampi koira tulee vastaan kadulla. Tuolloin Lassin kaltainen hännänheiluttaja olisi koirapuistossa tilanteen pelastaja sekä koirasielujen hoitaja, olettaisin.

Voi hyvinkin olla, että pentuaikana koirasi ollessa 8-12 viikon vanha, tämä on kokenut ison koiran kohtelevan itseään huonosti, jolloin mieleen on syöpynyt pelko isoja koiria kohtaan; juuri tuo ikävaihe on herkkä, jolloin pennun mieleen syöpyy pysyviä pelkoja. Joku todella huono kokemus isosta koirasta on siis ollut ainakin jossakin vaiheessa. Se, että koira tulee jalkojen juureen ei ole mikään huono asia, antaa tulla, jos kokee tarvitsevansa suojaa. Huono kokemus isosta koirasta ei viittaa siihen, että syy olisikin johtajuudessa, ei vaan syy on traumasta.

[Mirri]

Tämän ketjun aloituksesta puuttuu Hesarin artikkeli. Edes linkkiä siihen ei ole, joten ei olla päästy lukemaan. Ihmekös tuo, ettei ole tullut tämä ketju mieleen.

Ketjussa on kirjoitettu neljän sivun verran, mutta mikä on estänyt laittamasta näkyviin keskustelun pohjana olevaa artikkelia, tai edes linkkiä siihen? Keskustelun siirtyminen koiriin tuskin myöskään on auttanut muistamaan, että tässä ketjussa on alunperin puhuttu samasta asiasta kuin nyt Trissen aloittamassa ketjussa.

Psykopatologia, voisitko selittää ja perustella tämän heiton:

Teillä ei muisti näytä riittävän kahden vuoden päähän.

[Mirri]

Psykopatologia, toinenkin kysymys: Trissen aloittama ketju on asiallinen ja mielenkiintoinen; miksi kaivoit tämän vanhan ja otsikkonsa aiheesta lipsuneen ketjun esiin - aivan kuin Trissen aloittamalle asiaketjulle kilpailijaksi?

Tässä Trissen aloittama ketju:
viewtopic.php?f=8&t=11348

Ainakaan toistaiseksi siellä ei puhuta koirista, ja päästään lukemaan mistä otsikon aiheessa on kysymys.

[Psykopatologia]

Luulin ensin, että Trisse on nostanut vanhan ketjun esiin kunnes huomasin,
että Hesarin nykysivuilla on kahden vuoden takainen artikkeli (jostain syystä)
"luetuimpien" joukossa. Muistelin, että kirjoituksesta on ollut ketju täällä,
kuten olikin.

[Hilppa]

Luulin ensin, että Trisse on nostanut vanhan ketjun esiin kunnes huomasin,
että Hesarin nykysivuilla on kahden vuoden takainen artikkeli (jostain syystä)
"luetuimpien" joukossa. Muistelin, että kirjoituksesta on ollut ketju täällä,
kuten olikin.

Ensin luulin, että piikittelit muistiani. Mutta en ollut osallistunut uuteen ketjuun ja olin kuitenkin vanhassa eli tässä lähes ainoana kirjoittajana esillä. Minusta tämän voisi poistaa, koska Sans nom on poistunut viesteineen ja omat viestini ovat jääneet kellumaan hölmön irrallisiksi. Ainakin haluaisin poistaa omani tästä ketjusta.

[Trisse]

Luulin ensin, että Trisse on nostanut vanhan ketjun esiin kunnes huomasin,
että Hesarin nykysivuilla on kahden vuoden takainen artikkeli (jostain syystä)
"luetuimpien" joukossa. Muistelin, että kirjoituksesta on ollut ketju täällä,
kuten olikin.

Pilkka osuu omaan nilkkaan!

[Psykopatologia]

Kuinka?