HS: Sinnikäs ihminen selättää traumat

[Hilppa]

Etsin tämän päivän lehdestä, mutta turhaan. Täytynee odotella postiluukun kolahdusta ja malttaa aivastella aamupalalla painomusteen tuoksua.

[Kuutar]

onnellinen, siis hulluko -nimimerkki kirjoitti tuolla palstalla:

Olen ihmetellyt muutamaa asiaa. Ihmiset, jopa ns. ammattilaiset, pyrkivät uskomaan mekanistiseen kohtalo-oppiin, missä kokemukset määräävät ihmisen tiettyyn rooliin. Vaikea lapsuus johtaa vankilaan, työpaikkakiusaaminen sairastuttaa depressioon, avioero tai työttömyys alkoholismiin. Jos et tätä kohtaloasi myönnä, olet valehtelija ja teeskentelijä - "hullu". Kaikkein pahinta on, jos terveydenhuollon ammattilainen tyrkyttää esim. syöpään sairastuneelle psyykenlääkkeitä: "Kyllähän sinä tarvitset nämä, kun sinulla on niin paha olla..." Se, miten ihminen itse kuvailee oloaan ja tilannettaa, sivuutetaan (kieltämisenä, kyvyttömyytenä käsitellä asioita, "psykoosina"), ellei kyseessä ole täydellisen synkkä epätoivo.

Onko noin? Tyrkytetäänkö fyysisesti vakavasti sairastuneille yleensä psyykelääkkeitä, ja leimataanko psykoottiseksi, ellei halua niitä syödä?

Miksi tosiaan oletetaan, että kaikki elämänkriisejä kokevat ilman muuta haluaisivat ammattiapua, ja juuri sellaista apua, mitä heille tyrkytetään?

[Psykopatologia]

Enpä tiedä; vaihtelua on niin kovasti.

Alkuperäinen kirjoitus on melkein kokonaan fuulaa tai itsestään selvyyksiä.

[Psykopatologia]

http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Ko ... perPage=20

[Hilppa]

En ymmärtänyt minäkään viimeistä lausetta. Keskustelussa monia mielenkintoisia ajatuksia ja hyviä mietteitä, mutta pyöri vähän liiaksi ympäri, siis selitettiin ensin yksin ja seuraavassa viestissä sitten toisin päin.

Keskustelusta jäi mietityttämään paljon puhuttu riittävän hyvän lapsuuden myytti. Siis kullekin yksilölle hänen tulevia traumojaan riittävästi puskuroimaan kykenevä ja suojaa antava lapsuus?

[Hilppa]

Arvelen keskusteluketjun perusteella, että Pp:n vastaus olisi lapsuudella.

Luuserin onnistuminen riippuu ympäristöönsä sopivuudesta. Fitness. Voihan olla, että tietyssä ympäristössä tarpeelliset avut ovat juuri ne luuserin perimän suomat avut.

Jutussa puhutaan liikaa ympäripyöreitä. Mutta kivahan se on, siis kannustava. Odotan silti vielä, josko kolahtaisi vielä jonain aamuna painomusteella präntättynä.

[Riidankylväjä]

Tulee mieleen Ben Furmanin kirja "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus".

Luin se jo vuosia sitten enkä enää kovin tarkkaan muista sen sisältöä, mutta minuun sen viesti "Kaikki on hyvin kunhan vain itse uskot niin olevan" ei uponnut.

Eikös Furmannikin ollut vale lääkäri?

[Hilppa]

Furmanin kirjaa en ole lukenut, koska kimmokkeeksi ei riittänyt "self-made kiva lapsuus". En epäile etteikö voisi toimia, kun vaan tarpeeksi jaksaa mielivoimistella ja on suotuisan vastaanottavainen mieli. Toimiihan lumelääkekin.

En oikein jaksa uskoa tarpeeksi kovaan ponnisteluun itseni kohdalla. Olen mieleltäni laiska. Asiat tapahtuvat itsestään, jos ovat tapahtuakseen. Tarvitaan monta piiiitkää lenkkiä,treeniä, käännähdystä, liukua ja pyörähdystä. Ei siksi, että niillä sinänsä olisi mitään muuta merkitystä kuin ajan kulu. Endorfiinin tai kettumaisen kivun hulvahtaessa ylitse tapahtuu konkreettisesti jotain, en tiedä mitä. En usko, että kypsyminen tapahtuisi väkisin vaan ehkä pikemmin yllättäen ja huomaamatta ikään kuin salakavalasti.

[Riidankylväjä]

Furman ei uskaltanut ottaa kantaa, kun hänelläkään ei ole koulutuksen pohjat kunnossa. Psykiatrinkin pätevyyden saanut Valviralta vaikka jättänyt lääkärikoulutuksen vain pariin vuoteen. Sekä ei ole hänen tarvinnut suorittaa psykoterapiaopintojakaan loppuun, mutta silti saanut Valviralta pätevyyden. Kannattaa lukea Suomen Kuvalehti no:7 13.2.2004 " Ben Furman Usko tai älä. Hän neuvoo päättäjiä ja tv:n katsojia mutta millä pätevyydellä".

http://tv1.yle.fi/juttuarkisto/ajankoht ... terapiassa

Liittyy ketjuun:
viewtopic.php?f=13&t=5548

Luurangot kolisee Valviran kaapeissa.

Ilmanko Furman suosii lyhytterapioita, koska omat psykoterapiaopinnot ovat jääneet pikkuisen lyhyiksi.

[Psykopatologia]

Rauhankyyhky, anonyymi kirjoittaja viittaa ketjussa Suomen Kuvalehden artikkeliin (no:7 13.2.2004).
Sanotaanko ko. artikkelissa todella, että Furmanilla ei ole lääkärinoikeudet kunnossa (psykiatri) vai
viitataanko vain psykoterapeutin pätevyyteen?

Käsitellään vain psykoterapia-pätevyyttä, joka kyllä on kunnossa.

Ko. koulutus tapahtui tavallista enemmän "pätkissä". Furmanin muut
ansiot kompensoivat monin verroin mainitun pätkimisen.

[Hilppa]

Kiitos täsmennyksestä! Hävyttömiä ihmistaimia nämä anonyymit puskastahuutelijat ja heidän juoksupoikansa!

Minä olin hoomoilasena ja vähän ahdistunutkin noiden väitteiden johdosta. Mielessä pyöri, että eikö tuo asia ollut joskus aikoinaan käsitelty ja sitten taas pompahti esiin jostain puskasta kera niin mukatietävien väitteiden.

[Hilppa]

En usko, että kypsyminen tapahtuisi väkisin vaan ehkä pikemmin yllättäen ja huomaamatta ikään kuin salakavalasti.

En minäkään usko pakkoon, mutta toisaalta en myöskään usko, että se tipahtaa taivaasta kuin manulle illallinen. Tarvitaan jokin häiriö, ja tämän jälkeen halua. Halukaan ei välttämättä ole mikään ihmeellinen tsunamialto vaan joskus vain aivan mitättömän pieni (toivon)kipinä, jonka kanssa liittoudutaan.

Tuostahan kirjoituksessa myös puhutaan. Eikö vain?

On usein mietityttänyt muutoksen mekanismi. Kirjoituksessa mainitaan sosiaaliset suhteet. Siis taas jälleen kerran törmätään tähän sosiaalisuuteen ja sen merkitykseen. Toivonkipinän merkitys on varmasti suuri. Mistä optimismi oikeastaan tulee? Jostain aivan mitättömästä vihjeestä, hyväksynnästä ja rohkaisun aavistuksesta? Luulen, että se voisi olla jokin käsittämättömän pieni juttu, jonka ihminen ehkä suhteuttaa itselleen merkittäväksi.

Liittoutuminen on mielenkiintoinen sana. Eikö se edellytä luottamusta?

[Hilppa]

Ei ole itseisarvo, ei. Artikkelin lauseet saivat miettimään. Mikä on se juju, jolla ihminen selviytyy tai ei selviydy kriisistään? Sekin voi olla pienestä kiini. Kun ajatellaan vaikkapa sosiaalisuutta ja toisen ihmisen merkitystä tukijana, juuri ne pienet asiat ovat merkityksellisiä. Usein merkityksellisempiä kuin mitä painoarvoa niille osaa juuri sillä hetkellä antaa. Hyväksytyksi tulemisen kokemus on niin merkittävä. Erityisesti kriisin jälkeen, kun ollaan haavoittuvaisimpia, ollaan ehkä kaikkein herkimpiä tulkitsemaan niitä pieniä johtolankoja ja viitteitä sosiaalisessa kanssakäymisessä.

[Psykopatologia]

Jos vaikka koira heiluttaa häntää.

Minun airedalenterrierini Lassi - "Töölön herrasmies" - toimi monille pikkukoirille koirapsykiatrina Laakson metsissä.

[Riidankylväjä]

Nousevat pintaan kuin se kuuluisa uppotukki keväällä jäiden sulaessa? Mutta, että Rauhankyyhkykin sortuu levittämään moista skeidaa!

Täytyyhän sen olla totta, kun on lehteen präntätty.

[Hilppa]

Kriisin jälkeen ihminen on haavoilla ja ruvella käsittääkseni. Jostain selviytyjän on saatava lohtunsa ja rohkeutensa. Kriisejä on tietysti erilaisia ja selviytyjiäkin erilaisia, mutta olennaista on mielestäni Psykopatologian Lassivertauksen kaltainen toiminta. Sellainen häntäänsä heiluttava isompi koira, joka on sielultaan ystävällinen pelosta räksyttäviä pikkukoiria kohtaan, toimii rohkeuden antajana.

Uskon haavojen parantumiseen ajan kanssa ja ehkä jonkinlaisten oivallusten kautta. Rohkeutta saavuttaakseen ihminen tarvitsee sosiaalisuutta myötäkarvaan eli rohkaisua. Ei välttämättä mitään suurta ja huomattavaa, koska pieni ja huomaamaton voi olla avain niihin omiin oivalluksiin, joista mielestäni Sans nom on puhunut.

Jutussa mainittiin, että kaiken haastamaan pyrkivä tai sellainen, joka on haastava asenteeltaan, ei selviydy. Tulkitsen tuon niin, että tarvitaan toisten apua itselle ja omien sekä muiden erehdysten edes jonkinlaista hyväksyntää, jotta voi päästä asioiden yli.

[Hilppa]

Huomaa, että koiraihmisyydestäni on kulunut jo melko paljon aikaa. Tulkitsen pienikokoisen koiran haukun pelkoreaktioksi. Koiramme käpertyi usein sääriäni vasten ja vastakkaiselle puolelle kuin millä isokokoinen koira sijaitsi vastaan tullessa. Olen myös usein nähnyt pienen koiran reagoivan isoon koiraan haukkumalla vimmatusti (mitä pienempi koira sitä terävämpi ja korkeampi ääni). Eräs tuttuni sanoi heidän pienikokoisen koiransa haukkuvan sitä vimmatummin mitä kookkaampi koira tulee vastaan kadulla. Tuolloin Lassin kaltainen hännänheiluttaja olisi koirapuistossa tilanteen pelastaja sekä koirasielujen hoitaja, olettaisin.

[Psykopatologia]

Vaikka pienet räksyttivät ihan nenän alla, Lassi ei ollut moksiskaan.
Sitten pienet alkoivat kiinnostusa moisesta narsistista.

[Hilppa]

Ihminen voi olla epäluuloinen tai pelokas ja ehkä tarvitsee Lassin kaltaisen kanssa ystävällisen kohtaamisen selättääkseen traumansa. Vaikka olisikin sinnikäs kuin haukkuva pienempikokoinen koira.

[Hilppa]

En ihan ymmärtänyt tätä ylistyslaulua Lassi-koirasta...mitä ajoit takaa?

Ohko sinulle vieras ajatus tuen saamisesta vaikeuksien keskellä? Ajatteletko, että yksin on sinniteltävä aina eteenpäin vaikeuksista huolimatta?

Koiran käytös kertoo aina enemmän kasvattajasta kuin koirasta. Koira voi toki luonnostaan olla hieman arka kokoon katsomatta, mutta pelko voi johtua myös siitä, että koira ei ole saanut riittävästi tukea omistajaltaan. Laumajärjestys on koulutuksessa kaiken a ja o;

Tiesin tuon, mutta hyvä kun asiantuntijana kerroit. Kiitokset.

koiran pitää voida luottaa siihen, että omistaja suojelee sitä (esim. koirasi, joka käpertyi sääriäsi vasten ei luottanut). Ei siis missään nimessä päinvastoin.

Saanen korjata tekstissäsi olevan virheen. Sanoin koiramme. Lapsuudenperheeni koira. Ei siis minun koirani. Vanhempieni päätöksestä koira lopetettiin. Ei ollut mukavan tunne, kun koulutoverini kyseli koirastamme ja jouduin vastailemaan. Hän oli "besser wisser" ja tiesi kertoa, miten paljon fiksumpaa on hankkia koiralle uusi omistaja, kuten hänen tuttavansa olivat tehneet, jotta ei tarvitsisi viedä lemmikkiä eli perheenjäsentä lopetettavaksi.