Olen ihmetellyt muutamaa asiaa. Ihmiset, jopa ns. ammattilaiset, pyrkivät uskomaan mekanistiseen kohtalo-oppiin, missä kokemukset määräävät ihmisen tiettyyn rooliin. Vaikea lapsuus johtaa vankilaan, työpaikkakiusaaminen sairastuttaa depressioon, avioero tai työttömyys alkoholismiin. Jos et tätä kohtaloasi myönnä, olet valehtelija ja teeskentelijä - "hullu". Kaikkein pahinta on, jos terveydenhuollon ammattilainen tyrkyttää esim. syöpään sairastuneelle psyykenlääkkeitä: "Kyllähän sinä tarvitset nämä, kun sinulla on niin paha olla..." Se, miten ihminen itse kuvailee oloaan ja tilannettaa, sivuutetaan (kieltämisenä, kyvyttömyytenä käsitellä asioita, "psykoosina"), ellei kyseessä ole täydellisen synkkä epätoivo.
Kyllästynyt kirjoitti:Tulee mieleen Ben Furmanin kirja "Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus".
Luin se jo vuosia sitten enkä enää kovin tarkkaan muista sen sisältöä, mutta minuun sen viesti "Kaikki on hyvin kunhan vain itse uskot niin olevan" ei uponnut.
Furman ei uskaltanut ottaa kantaa, kun hänelläkään ei ole koulutuksen pohjat kunnossa. Psykiatrinkin pätevyyden saanut Valviralta vaikka jättänyt lääkärikoulutuksen vain pariin vuoteen. Sekä ei ole hänen tarvinnut suorittaa psykoterapiaopintojakaan loppuun, mutta silti saanut Valviralta pätevyyden. Kannattaa lukea Suomen Kuvalehti no:7 13.2.2004 " Ben Furman Usko tai älä. Hän neuvoo päättäjiä ja tv:n katsojia mutta millä pätevyydellä".
Sans nom kirjoitti:Rauhankyyhky, anonyymi kirjoittaja viittaa ketjussa Suomen Kuvalehden artikkeliin (no:7 13.2.2004).
Sanotaanko ko. artikkelissa todella, että Furmanilla ei ole lääkärinoikeudet kunnossa (psykiatri) vai
viitataanko vain psykoterapeutin pätevyyteen?
Sans nom kirjoitti:Kiitos täsmennyksestä! Hävyttömiä ihmistaimia nämä anonyymit puskastahuutelijat ja heidän juoksupoikansa!
Sans nom kirjoitti:Hilppa kirjoitti: En usko, että kypsyminen tapahtuisi väkisin vaan ehkä pikemmin yllättäen ja huomaamatta ikään kuin salakavalasti.
En minäkään usko pakkoon, mutta toisaalta en myöskään usko, että se tipahtaa taivaasta kuin manulle illallinen. Tarvitaan jokin häiriö, ja tämän jälkeen halua. Halukaan ei välttämättä ole mikään ihmeellinen tsunamialto vaan joskus vain aivan mitättömän pieni (toivon)kipinä, jonka kanssa liittoudutaan.
Sans nom kirjoitti:Nousevat pintaan kuin se kuuluisa uppotukki keväällä jäiden sulaessa? Mutta, että Rauhankyyhkykin sortuu levittämään moista skeidaa!
Sans nom kirjoitti:En ihan ymmärtänyt tätä ylistyslaulua Lassi-koirasta...mitä ajoit takaa?
Sans nom kirjoitti:Koiran käytös kertoo aina enemmän kasvattajasta kuin koirasta. Koira voi toki luonnostaan olla hieman arka kokoon katsomatta, mutta pelko voi johtua myös siitä, että koira ei ole saanut riittävästi tukea omistajaltaan. Laumajärjestys on koulutuksessa kaiken a ja o;
Saanen korjata tekstissäsi olevan virheen. Sanoin koiramme. Lapsuudenperheeni koira. Ei siis minun koirani. Vanhempieni päätöksestä koira lopetettiin. Ei ollut mukavan tunne, kun koulutoverini kyseli koirastamme ja jouduin vastailemaan. Hän oli "besser wisser" ja tiesi kertoa, miten paljon fiksumpaa on hankkia koiralle uusi omistaja, kuten hänen tuttavansa olivat tehneet, jotta ei tarvitsisi viedä lemmikkiä eli perheenjäsentä lopetettavaksi.Sans nom kirjoitti:koiran pitää voida luottaa siihen, että omistaja suojelee sitä (esim. koirasi, joka käpertyi sääriäsi vasten ei luottanut). Ei siis missään nimessä päinvastoin.
Paluu Psykologiaa ja psykopatologiaa
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa