Psykopatologia.munfoorumi.com

Surkuteltava täti-ihminen vai irvokas puuma

YLE Blogit Eve Mantu
http://blogit.yle.fi/eve-mantu/yksinaisten-suomi

Ma 22.08.2011, klo 14:06 [Puheradiossa 31.12.2011 n. 9.30-]

Yksinäisten Suomi
Eve Mantu - säikky puuma, joka ei ole puuma ollenkaan

Onko yksinäisyys yhteiskunnallinen kysymys vai ei? Ainakin yksinäisyys pyörittää kansantaloutta. Menkää lauantaina mihin tahansa ostoskeskukseen ja katsokaa ympärillenne. Yksinäiset naiset siellä sovittavat kenkiä ja jututtavat myyjiä. Ostoksilla voi sentään käydä yksinkin, sitä ei kukaan ihmettele.

Jokaisen yksinäisen yksinäisyys on ainutlaatuinen. Koululainen voi olla syvästi yksin keskellä oppilasmerta, huonojalkainen vanhus ei ehkä kohtaa päivän aikana ketään. Yksinhuoltaja voi kokea arktisen hyytävää yksinäisyyttä iltaisin, lasten nukahdettua.

Yksinäisyydestä voi tulla elämäntapa ja identiteetti. Pitkään yksinäisyydestä kärsinyt voi ajatella, että yksinolo on pilannut hänet ihmisenä.

Netti pursuaa vuodatusta: Olen aivan kaikkea yrittänyt, toivo on hiipunut. En kelpaa kenellekään enkä osaa enää olla ihmisten kanssa. Minussa on jotakin vikaa, selvästi.

Millaista sinun yksinäisyytesi on?

Oletko päässyt muurin yli? Miten teit sen?

(Haluan korostaa, että tällä kertaa olen kiinnostunut yksinäisyyden tunteesta, eli ihmiskaipuusta. Yksin voi olla nautiskellenkin, mutta niille ajatuksille olkoon tila toisaalla.)

25 kommenttia
Kirjoita kommentti
Seuraa kommentteja

-

Maailma on miehille vaarallinen paikka. Puumat vaanivat kaikkialla.

Kissa eläimiä kuitenkin. Ja vaarallisia.

http://www.youtube.com/watch?v=-bzKoD1m ... re=related (0:48)
Nastassja Kinski scene in Cat People (02)

Naisissa voi edullisissa oloissa tapahtua transformaatio.

Sans nom kirjoitti:Mutta jos kokee, että sielu ja ruumis eivät elä avioerossa, niin voiko olla yksinäinen?

Mitä tarkoitat?

Vai: kaksi kelloakin näyttää samaa aikaa (- -)

Monadioppi, joops. En osannut ajatella niin syvällisiä ja mennä ihan metafyysisiin olioihin asti. Eikä edes avioero tullut mieleeni, vaikka se ohjelman teeman taustalla kummittelikin.

Kivasti tuo ohjelma käsitteli yksinäisyyden teemaa. Vaikka pyöriskelikin yhdellä suunnalla, tuli ilmiön moninaisuus hyvin esille, ja vielä täsmentyi lisäesimerkein keskustelun myötä.

Ei turhaan korostettu, että kuka tahansa voi kokea. Jäin miettimään ilmiön suhteutumista, siis subjektiivisen kokemuksen merkityksen korostumista. Jännä vastapari yksineläminen vs. avioliiton tai laajemmin perheen sisäinen yksinäisyys. Kummallekin ilmiölle on tyypillistä, että yksinäisyydestä ei tohdita kovin puhua tai edes mainita, vähän kuin tabu. Toimittaja totesi kärsivänsä puolison kaipuusta, mutta samaan hengenvetoon kiirehti toteamaan, että on hänellä kuitenkin ystäviä. Tuli mieleeni, että jos panostaa perhe-elämään tai avioliittoon, voi ystäväpiiri jäädä kapeammaksi ja taasen kun on sinkku, on enemmän aikaa ystäville. Ihmisenkö on mahdotonta saada kaikkea harmonisesti ja tasa-annoksina?

Sans nom kirjoitti:Hyvä huomio tuo perheen sisäinen yksinäisyys. Kuinka paljon sitäkin esiintyy?

Lukemisen alla ...

Kiitokset linkistä ja vinkistä.

Ohjelmassa tuotiin esille lähinnä teini-iän yksinäisyys perheiden sisäisestä yksinäisyydestä. Siis lähinnä ikäkauteen kuuluvana ilmiönä ja kaveripiirin ulkopuolisuutena. Keskusteluketjussa sen sijaan esiintyi ihmisiä, jotka puhuivat avioliiton yksinäisyydestä. Ja ikään kuin kiellettiin ohjelman alkuesittelyssä puhumasta yksinäisyyden hyvää tekevästä vaikutuksesta sielunelämälle.

Minusta oli miellyttävää havaita viime jouluna itse asiassa ensimmäisen kerran yksinäisyyden ylistys. Monissa pakinoissa ja radio-ohjelmissa puitiin kriittisesti pakollisia ihmissuhdekuvioita ja niiden sijaan yksinäisyyden valinnasta ja sen rauhoittavasta vaikutuksesta. Ilman paineita.

Niin onhan sitä vähän turha katsella, kun sattuu olemaan radio-ohjelma.

Ohjelman parasta antia oli yksinäisyyden teeman käsittely yleisemmin. Sen sijaan sinkkuuden itsesäälissärypemisosio otsakkeineen ei "avautunut" eikä sytyttänyt ajatuksiin. Kuten appivainaa aikoinaan totesi "parempi yksin kuin huonon kanssa". Ja kuten Nalle Wahlroos vast'ikään tohtoroituneille "älkää tehkö siitä ongelmaa itsellenne". Eikä kenenkään nykyaikana tarvitse kitua rovastinnana, mikäli ei sitä itse halua.

Sans nom kirjoitti:

Hilppa kirjoitti: Eikä kenenkään nykyaikana tarvitse kitua rovastinnana, mikäli ei sitä itse halua.

Et näytä tuntevan STM:n raportteja, joissa kuvataan maahanmuuttajanaisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa (perustuu turvakotityöstä saatuihin tietoihin). Syyt kuten taloudellinen riippuvuus ja lojaalisuus etnistä ryhmää kohtaan ('ryhmäpaine') estävät näitä naisia ottamasta avioeroa.

Onko tietämättömyys STM:n raporttien sisällöstä täydellisen sivistymättömyyden merkki? Radio-ohjelmassa, jonka pohjalta ajatukseni tähän keskusteluun ovat nousseet ja joka on tämän ketjun aloitusviestissä mainittu keskustelun pohjaksi, ei käsitelty maahanmuuttajanaisten kokemaa perheväkivaltaa vaan yksinäisyyden kokemusta yleisemmin. Ymmärtääkseni turvakotiin ei mennä pelkän yksinäisyyden kokemuksen vuoksi, vaan taustalla on paljon monimutkaisempi problematiikka.