Psykopatologia.munfoorumi.com

tiedostamaton vrt. piilotajuinen,

termit merkitsevät samaa, mutta erilainen käyttötarkoitus ja konteksti tuovat merkityseroja. Kognitiivisessa psykologiassa käytetään termiä tiedostamaton mm. tietoisuuden "ahtaus”-mielessä. Piilotajuinen on psykoanalyysin termi, ja tällöin viitataan dynaamiseen tiedostamattomaan,
mm. torjuntaan. Lauri Rauhala preferoi käsiteparia tietoinen – tiedostamaton, koska siinä viitataan merkitysten selkeysasteen vaihteluun
ja koska piilotajuisessa painottuu ajatus kellarimaisesta piilopaikasta. Toisaalta dynaaminen tiedostamaton on usein juuri kepposiakin tekevä piilotajunta! (freudilaiset lipsahdukset, parapraksiat). Hermoprosessit ovat tiedostamattomia, eikä niitä saakaan tietoisiksi.


tietoinen (tietoisuus) – tiedostamaton
(engl. un|conscious; saks. un|bewusste), tietoisuus (lat. conscientia), tietoisuuden tasot.

Tietoisia ovat ne mielensisällöt, jotka ihmisellä ovat aktuaalisti tietoisia tai jotka voi helposti saada tietoisiksi (muistista).

Esitietoisia ovat mielensisällöt, jotka ihminen saa tietoisiksi muistelulla.

Tiedostamattomia ovat mielensisällöt, joita ei saa tietoisiksi vaikka haluaisi. Ne ovat myös dynaamisesti piilotajuisia.
Tiedostamattomuus ei merkitse tajuttomuutta.

Chileläis-italialaisen psykiatrin ja psykoanalyytikon Ignacio Matte Blancon (1908 - 1995) mukaan tietoinen logiikka on
"epäsymmetristä" (sekundaariprosessi-ajattelu), äärimuodossaan algoritmista. Piilotajuisen logiikka taas on "symmetristä",
jolloin kaksi ristiriitaistakin asiaa voi olla ikään kuin rinnakkain. Tällöin erilaiset tiivistymät, siirtymät ja symbolisaatiot
vallitsevat (primaariprosessi-ajattelu).

Onko mitään vippaskonstia, jolla saisi tiedostamattomat mielen sisällöt esiin vaikka epäsuorasti?

Täytyy varmaankin alkaa katsella unia.

By the way. Eikös tietoinen logiikka kuitenkin ole bipolaarista korjaan bimodaalista eli siinä on sekä symmetrisiä että epäsymmetrisiä komponentteja mukana?

Kyllä, mutta toivottavasti epäsymmetrisyys vallitsee normaalielämässä
ja tavallisissa sosiaalisissa suhteissa.

Rakkauselämä on erikseen.

Symmetrisaatiolla tarkoitetaan kahden tai useamman eri kohteen samankaltaistamista niin, että ne eivät lopulta enää erotu toisistaan, vaan niiden välillä vallitsee symmetria, samankaltaisuus. Kun sanotaan, että tapahtuu symmetrisaatio, tarkastelun lähtökohta on asymmetrinen, erotteleva – symmetriassahan ei tapahtumia ole.

Käsite 'Bi-modaalinen' kuvaa olemisen tilaa, jossa symmetria/asymmetria ilmenevät yhtäaikaisina. Eli olemista, jossa esiintyy sekä symmetriaa että asymmetriaa, bi-loogista olemista sanotaan bi-modaaliseksi olemisen tavaksi.

http://www.psykoterapia-lehti.fi/teksti ... blanco.htm

Oheisesta tekstistä ymmärsin, että esim. luokittelu / ryhmittely olisi sekä symmetristä että epäsymmetristä. Eli symmetrisesti ajatellen kuulumme kaikki eläviin olentoihin. Sitten pompsahtaa asymmerityys ja hoksaamme, että kuulummekin eläinkuntaan ja siinäkin nisäkkäisiin, kädellisiin. jne... kunnes päädymme yksilöön.

Kun koemme jonkun joukon samankaltaisina, se olisi symmetristä ajattelua. Sitten kun alamme jakaa joukkoa alaryhmiin se olisikin asymmetristä ajattelua.

?