tiedostamaton vrt. piilotajuinen,
termit merkitsevät samaa, mutta erilainen käyttötarkoitus ja konteksti tuovat merkityseroja. Kognitiivisessa psykologiassa käytetään termiä tiedostamaton mm. tietoisuuden "ahtaus”-mielessä. Piilotajuinen on psykoanalyysin termi, ja tällöin viitataan dynaamiseen tiedostamattomaan,
mm. torjuntaan. Lauri Rauhala preferoi käsiteparia tietoinen – tiedostamaton, koska siinä viitataan merkitysten selkeysasteen vaihteluun
ja koska piilotajuisessa painottuu ajatus kellarimaisesta piilopaikasta. Toisaalta dynaaminen tiedostamaton on usein juuri kepposiakin tekevä piilotajunta! (freudilaiset lipsahdukset, parapraksiat). Hermoprosessit ovat tiedostamattomia, eikä niitä saakaan tietoisiksi.
tietoinen (tietoisuus) – tiedostamaton
(engl. un|conscious; saks. un|bewusste), tietoisuus (lat. conscientia), tietoisuuden tasot.
Tietoisia ovat ne mielensisällöt, jotka ihmisellä ovat aktuaalisti tietoisia tai jotka voi helposti saada tietoisiksi (muistista).
Esitietoisia ovat mielensisällöt, jotka ihminen saa tietoisiksi muistelulla.
Tiedostamattomia ovat mielensisällöt, joita ei saa tietoisiksi vaikka haluaisi. Ne ovat myös dynaamisesti piilotajuisia.
Tiedostamattomuus ei merkitse tajuttomuutta.
Chileläis-italialaisen psykiatrin ja psykoanalyytikon Ignacio Matte Blancon (1908 - 1995) mukaan tietoinen logiikka on
"epäsymmetristä" (sekundaariprosessi-ajattelu), äärimuodossaan algoritmista. Piilotajuisen logiikka taas on "symmetristä",
jolloin kaksi ristiriitaistakin asiaa voi olla ikään kuin rinnakkain. Tällöin erilaiset tiivistymät, siirtymät ja symbolisaatiot
vallitsevat (primaariprosessi-ajattelu).
