Psykopatologia.munfoorumi.com

Reseptori: Ahdistusherkkyys jaetaan jo geeneissä

Alttius ahdistuneisuuteen jaetaan geeneissä. Perintötekijät eivät kuitenkaan määrää ketään ahdistuneeksi,
geenien lisäksi tarvitaan ympäristötekijöitä, jotka saavat perityn riskin esiin. Liika stressi ja elämän vaikeudet
voivat aiheuttaa ahdistuneisuushäiriön, niille joilla on peritty alttius. Toisaalta kaikki ihmiset ahdistuvat
ahdistavissa ja pelottavissa tilanteissa, mutta useimmilla olo helpottaa, kun tilanne menee ohi.

Dosentti Iiris Hovatta ja toimittaja Leena Mattila kaivelevat ahistuksen juuria geeneistä tai ainakin alttiutta
ahdistumisherkkyyteen. http://areena.yle.fi/audio/1317136082563 (24:31)

Missäköhän tämä on jaettu, kun 'ahisttttttooooo' se, että ei ole rahaa ja yhdessä (jos toisessakin) kaupassa on sellaiset ALET että oksat pois! Enkä pääse ostelemaan joululahjoja, kun ostan aina joululahjoja läpi vuoden ja juuri NYT olisi ollut kaikkea ihanaa ja sitten tulee surullisuus-ketuts, kun ei saa OSTAA niitä JOULULAHJOJA kun ne saisi HALVALLAKIN. Tämä on niin väärin.

Ja sekin ärsyttää, että ei ole rahaa edes ruokaan, koska tuhlasin eilen viimeiset sipseihin ja karkkeihin.

Ja sitä myös inhoan, että Lyrica on kallista kuin perse.

Ja sitä, että kenellekään en voi valittaa ja selittää kaikkea sitä mihin raha menee, esim. että se menee lääkkeisiin, sitä ei voi sanoa.

Sitten ahistaa se, että joillakin ei ole edes rahaa ruokaan ikinä ja minulla kuitenkin on aika usein.

Kyllä, tämä liittyy aiheeseen.

Mattila sanoi, että epigeneesi olisi vaikuttamassa ihmisessä k o k o ajan.

Nyt heräsin. Siis koko ajanko ihmisessä epigeneettinen muuntelu käynnissä ja ympäristö siis säätelisi expressiota?

Näin kuulin!

http://www.tiede.fi/artikkeli/970/geeni ... a_ahdistaa

Geenitutkija selvittää, mikä meitä ahdistaa

07.11.2008 Teksti: Jarno Forssell
Julkaistu Tiede-lehdessä 11/2008

Työhönsä intohimoisesti suhtautuva Iiris Hovatta tutkii, miten perimä vaikuttaa paniikkihäiriön ja muiden ahdistuksen muotojen syntyyn.

Hikinoro alkaa valua ohimolta poskea pitkin. Vesilasia kurottava käsi vapisee niin, että juoma on läikkyä. Syke nousee sataanviiteenkymmeneen, vaikka seison paikallani. Samaan aikaan, kun alemmat aivoalueeni tuottavat pelon fyysisiä oireita, aivokuoreni pihtipoimu käsittelee mantelitumakkeesta tullutta viestiä ja ratkaisee, onko pelkosignaali vakavasti otettava. Pitäisikö sen perusteella toimia vai ei?

Väärä hälytys! Tumma varjo katossa ei ollutkaan tappajahämähäkki, ja hississä oli kuin olikin takaseinä - vaikkakin lasinen. Hetken viipynyt ahdistuksen tunne katoaa, ja elämä jatkuu entiseen tapaan.

Kaikilla ahdistus ei mene ohi, vaikka järki sanoo, ettei kaikkia hämähäkkejä, julkisia tilanteita, avoimia tiloja tai korkeita paikkoja tarvitse pelätä. Piinallisista ahdistuneisuuden muodoista kärsii vuosittain arviolta kuusi prosenttia suomalaisista. Tavallisimpia ovat paniikkihäiriö ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö.

- Ahdistuneisuus on normaalia, kun tilanne on pelottava. Vain silloin, kun tunne haittaa elämää ja työtä, puhutaan häiriöstä, selittää ahdistuksen geneettistä taustaa tutkiva dosentti Iiris Hovatta.
(- -)

No niin. Tarkoitit siis Leena Mattilaa, etkä psykiatri Mattilaa, kuten ensin käsitin.
Ja siksi heräsin. Mutta siis turhaan.

Psykiatri Mattila viimeistelee kirjaa sosiaalisista jännityksistä ja peloista yms.

"Vain silloin, kun tunne haittaa elämää ja työtä, puhutaan häiriöstä..."

Entä jos häiriö ei haittaa työtä, mutta haittaa elämää - onko tällainen yhtälö mahdollinen? Mielestäni on.

Lainauksessa mainitaan ensin elämä sitten työ.

Työterveyslääkäri useimmiten määrittää työkyvyn. Määrittelyssä otetaan huomioon työn luonne ja ammatin vaatimukset. Myös potilaalta kysytään omaa mielipidettä omasta voinnistaan ja työssä jaksamisestaan.