Psykopatologia.munfoorumi.com

HS 25.9.2011: Filosofi: Vanhemmat eivät ratkaisevan tärkeitä ihmisen kehitykselle

Kaverit, yhteiskunta ja media vaikuttavat lapsen kehitykseen paljon enemmän kuin omat vanhemmat.

Tätä mieltä on filosofi Jukka Laajarinne, jolta on vastikään ilmestynyt kirja Leikkiminen kielletty! – Kontrolliyhteiskunnan lapset. Siinä hän puolustaa lapsia nyky-yhteiskuntaa vastaan ja tarjoaa uusia näkökulmia lapsuuteen.


Kuva: Sirpa Räihä/HS

http://www.hs.fi/kotimaa/Filosofi+Vanhe ... 5545907220

"Olen toki oppinut heiltä [vanhemmilta] paljon, mutta en voi syyttää heitä siitä,
mitä minusta on tullut. Kaveripiiri on vaikuttanut enemmän."

Filosofi ei älyä, että kokemukset 0 - 4 ovat koko ajan läsnä ja vaikuttamassa
myös kokemuksiin 5 - 90+.

hs.keskustelu:
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Ko ... perPage=20

Winterhoff provosoi ja kirjoitti saksalaisista lapsista. En tunnista hänen väitteitään kovin osuviksi suomalaislasten käytöksen kuvaajiksi. Molempia lapsia tunnen/tunsin etäältä. Mutta en usko, että vanhemmilla ei olisi vaikutusta. He (tai joku heidän asemassaan oleva) antavat eväät elämälle ja niillä sitten pitkälti mennään. Ei voi mitään.

Jukka Laajarinne perusteli pointtejaan mielestäni ihan hyvin blogissaan. Hän huomautti myös HS:n keskustelupalstalla, ettei itse kutsu itseään "filosofiksi", se oli toimittajan keksimä titteli. Tässä on katkelma hänen blogistaan:
http://blogivirta.fi/blogit/337231-apol ... ica?show=1

Alkusyksyllä kasvatuskeskustelun vauhtiin potkaissut Winterhoff esitti nykylasten häiriökäyttäytymisen keskeisimmäksi syyksi symbioottiset vanhemmat: aikuiset, jotka eivät osaa erottaa itseään lapsestaan, ja ajautuvat siksi joko curling-vanhemmuuteen tai autoritääriseen kasvatukseen.

Olen Winterhoffin kanssa samaa mieltä siitä, että aikuisen ja lapsen olisi syytä nähdä toisensa erillisinä olentoina. Symbioottinen lapsisuhde on haitallinen ilmiö. Jos en väärin muista, Winterhoff kuitenkin esittää symbioottisen vanhemmuuden syyksi nykyvanhempien narsistisuuden.

Symbioottinen vanhemmuus syntyy kuitenkin ennen kaikkea siitä psyko- ja kasvatuspuheesta, jota Winterhoff itse harjoittaa. Lapsen mahdolliset ongelmat tai menestyminen samastetaan tällöin hänen vanhempiensa ongelmiin tai onnistumisiin. Eroa ei nähdä.

Noin minäkin uskon, curling-vanhemmuus on ennen kaikkea keski- ja hyvätuloisten, täydellisiksi pyrkivien tavisvanhempien "ongelma". Narsismi ei ole aivan oikea sana sille, parempi lienee perfektionismi, yhdistettynä liialliseen turvattomuuden tunteeseen. Ihmisten on vaikea luottaa nykyisin maailmaan ja tulevaisuuteen, tämä ilmenee ylikontrollointina yhteiskunnassa ja perheissä. Sitten on niitä syrjäytyneitä perheitä, joissa lapsia todella laiminlyödään. Ammattilaiset eivät ehkä osaa aina tehdä eroa näiden vanhemmuustyylien välillä. On niitä välinpitämättömiä, jotka eivät piittaa lapsistaan yhtään ja sitten niitä, jotka itsesäälisessä, omahyväisessä keskiluokkaisuudessaan suojelevat ja kilpavarustavat lapsiaan, jotta nämä saisivat edes pienen palan kakusta, jota ylivelkaantuneessa maassa jaetaan yhä harvemmille.
Heidän idylliseen todellisuuteensa ei sovi jokaisen elämään kuuluva, olemassaolon ihmeeseen liittyvä "angsti" eikä tietoisuus leipäjonoista. He neuroottisuudessaan kuuntelevat jokaista asiantuntijalausumaa kasvatuksesta liian tarkalla korvalla, joka johtaa ylikontrollointiin.

Porvariston hillitty charmi

Osoituksena tämän ajattelutavan vaarallisuudesta todettakoon, että yli tuhat lasta on tälläkin hetkellä sijoitettu kotinsa ulkopuolelle ensisijaisesti siksi, että heillä on ongelmia koulussa).) Ja jos halutaan lapsen menestyvän, oletetaan, että nimenomaan vanhempien panostus on tärkeintä.

Tämä on hyvä pointti Laajarinteeltä. Kouluilla on tapana syyttää koulun ongelmista yksinomaan vanhempia. HS:n viestissään Laajarinne mainitsi myös koulukiusaamisen, josta usein syytetään kiusatun vanhempia. Koulut tietysti haluavat kieltää oman vastuunsa, joka niillä lain mukaan kouluajasta on, mutta kyse on myös yhteisön tavasta ratkaista ongelma. Nykyajan vanhemmat eivät halua myöntää, että ongelmia yhteiskunnassa voi olla, kuten kiusaamista, jotta heidän oma idyllimaailmansa illuusio säilyisi.

Symbioottinen vanhemmuus syntyy kuitenkin ennen kaikkea siitä psyko- ja kasvatuspuheesta, jota Winterhoff itse harjoittaa.

Mitä mieltä olet Psykopatologia tästä Laajarinteen väitteestä?