Jukka Laajarinne perusteli pointtejaan mielestäni ihan hyvin blogissaan. Hän huomautti myös HS:n keskustelupalstalla, ettei itse kutsu itseään "filosofiksi", se oli toimittajan keksimä titteli. Tässä on katkelma hänen blogistaan:
http://blogivirta.fi/blogit/337231-apol ... ica?show=1Alkusyksyllä kasvatuskeskustelun vauhtiin potkaissut Winterhoff esitti nykylasten häiriökäyttäytymisen keskeisimmäksi syyksi symbioottiset vanhemmat: aikuiset, jotka eivät osaa erottaa itseään lapsestaan, ja ajautuvat siksi joko curling-vanhemmuuteen tai autoritääriseen kasvatukseen.
Olen Winterhoffin kanssa samaa mieltä siitä, että aikuisen ja lapsen olisi syytä nähdä toisensa erillisinä olentoina. Symbioottinen lapsisuhde on haitallinen ilmiö. Jos en väärin muista, Winterhoff kuitenkin esittää symbioottisen vanhemmuuden syyksi nykyvanhempien narsistisuuden.
Symbioottinen vanhemmuus syntyy kuitenkin ennen kaikkea siitä psyko- ja kasvatuspuheesta, jota Winterhoff itse harjoittaa. Lapsen mahdolliset ongelmat tai menestyminen samastetaan tällöin hänen vanhempiensa ongelmiin tai onnistumisiin. Eroa ei nähdä.
Noin minäkin uskon, curling-vanhemmuus on ennen kaikkea keski- ja hyvätuloisten, täydellisiksi pyrkivien tavisvanhempien "ongelma". Narsismi ei ole aivan oikea sana sille, parempi lienee perfektionismi, yhdistettynä liialliseen turvattomuuden tunteeseen. Ihmisten on vaikea luottaa nykyisin maailmaan ja tulevaisuuteen, tämä ilmenee ylikontrollointina yhteiskunnassa ja perheissä. Sitten on niitä syrjäytyneitä perheitä, joissa lapsia todella laiminlyödään. Ammattilaiset eivät ehkä osaa aina tehdä eroa näiden vanhemmuustyylien välillä. On niitä välinpitämättömiä, jotka eivät piittaa lapsistaan yhtään ja sitten niitä, jotka itsesäälisessä, omahyväisessä keskiluokkaisuudessaan suojelevat ja kilpavarustavat lapsiaan, jotta nämä saisivat edes pienen palan kakusta, jota ylivelkaantuneessa maassa jaetaan yhä harvemmille.
Heidän idylliseen todellisuuteensa ei sovi jokaisen elämään kuuluva, olemassaolon ihmeeseen liittyvä "angsti" eikä tietoisuus leipäjonoista. He neuroottisuudessaan kuuntelevat jokaista asiantuntijalausumaa kasvatuksesta liian tarkalla korvalla, joka johtaa ylikontrollointiin.
Porvariston hillitty charmi
Osoituksena tämän ajattelutavan vaarallisuudesta todettakoon, että yli tuhat lasta on tälläkin hetkellä sijoitettu kotinsa ulkopuolelle ensisijaisesti siksi, että heillä on ongelmia koulussa).) Ja jos halutaan lapsen menestyvän, oletetaan, että nimenomaan vanhempien panostus on tärkeintä.
Tämä on hyvä pointti Laajarinteeltä. Kouluilla on tapana syyttää koulun ongelmista yksinomaan vanhempia. HS:n viestissään Laajarinne mainitsi myös koulukiusaamisen, josta usein syytetään
kiusatun vanhempia. Koulut tietysti haluavat kieltää oman vastuunsa, joka niillä lain mukaan kouluajasta on, mutta kyse on myös yhteisön tavasta ratkaista ongelma. Nykyajan vanhemmat eivät halua myöntää, että ongelmia yhteiskunnassa voi olla, kuten kiusaamista, jotta heidän oma idyllimaailmansa illuusio säilyisi.