Breivikin syyntakeisuudesta
Lähetetty: 31.08.2011 21:37Breivikin syyntakeisuudesta
J o h d a n t o
Jos kadun ihmiseltä kysyy Breivikin mielentilasta, on vastaus usein seuraavanlainen: ”Hulluhan se on, sillä eihän kukaan normaali tuollaisia hirmutekoja suunnittelisi eikä varsinkaan niihin pystyisi. Tämä on common sense (tai common law) -käsitys tai perustelu, jollaisen itse asiassa myös Breivikin puolustusasianajaja Geir Lippestadt (45) esitti lehdistötilaisuudessa Oslossa (tiistaina 26.7.2011) kohta ensimmäisen Breivikin tapaamisen jälkeen (suomennos): ”Juttu kokonaisuudessaan viittaa siihen, että hän on sairas (insane).” Jo tätä ennen, viikonloppuna, jotkut suomalaiset (ja ulkomaiset) asiantuntijat esittivät mediassa kantojaan. Tuotiin esiin, että todennäköisesti Breivik ei ole mielisairas, mitä perusteltiin mm. tekojen suunnitelmallisuudella ja kylmyydellä sekä suhteellisen onnistuneella sosiaalisella historialla. Tuotiin esiin mm. vakavaa narsistista problematiikkaa psykopaattisessa persoonallisuudessa.
Hieman myöhemmin Norjan DRK:n (Den rettsmedisinske kommisjon) – Suomessa vastaava on THL – johtaja, anestesiologi, professor, dr. med. Tarjei Rygnestad’n (Trondheim/Oslo) antoi haastattelun AP:lle (31.7. 2011): ”Ei ole kovin todennäköistä, että Behring Breivik olisi psykoottinen.” Rygnestadin mukaan hyökkäys oli niin tarkasti suunniteltu ja toteutettu ja teot niin kontrolloituja, että on vaikea väittää miehen toimineen psykoosissa, mikä olisi vaatimus syyntakeettomuudelle. Hän arvioi, että psykoottinen henkilö suoriutuu vain yksinkertaisista toimista ja että pelkkä auton ajaminen olisi ollut vaikeaa. ”Jos kuulee ääniä päässään, jotka käskevät tekemään sitä tai tätä, se häiritsee kaikkea, ja auton ajaminen on hyvin mutkikasta.” Auton kuljettaminen Oslon keskustasta Utøyan saarelle olisi voinut olla liian vaativaa. – Komissiolla on myös psykiatrisk gruppe (9), johtajana spes. i psykiatri Karl Heinrik Melle (Trondheim). Ryhmän 9:stä jäsenestä kolme on psykologeja.) – Kaksi oslolaista psykiatria, Synne Sørheim ja Torgeir Husby, tekevät marraskuun alkuun 2011 mennessä Breivikistä mielentilalausunnon, joka menee vielä oikeuslääketieteellisen komission syyniin (Rygnestad, Melle ym.).
Tuntuu siltä, että jotkut asiantuntijat eivät tunne mielisairauksien ”hiljaisia” muotoja. Heille psykoosi on (vain) kuten vaikkapa Aleksis Kiven kuvaus juoppohulluudesta.
Kantaa on ottanut myös Norjan (suojelupoliisi) PTS:n (Politiets sikkerhetstjenste) päällikkö, cand. jur. Janne Kristiansen (nainen; 58), joka totesi AP:lle (28.7.2011): "Tapaus on ainutkertainen. Hän on ainutkertainen. Hän on totaalisen paha." Pahuutta on ilmeisesti vielä lisännyt se, että Breivik on ollut yksinäinen susi. - Täten Breivikin kerskumiset terroristiyhteyksistään saattavat olla valehtelua tai vain fantasiaa.
(Maaliskuussa 2011 PTA sai 80 nimen listan, jossa Breivik mainittiin, koska hän oli maksanut 120 kruunua [n. 16 €] yhdelle puolalaisyhtiölle, joka oli seurannan alla mm. kemikaalikauppojen vuoksi. Tarkistuksissa ei Breivikistä muuta ilmennyt.)
Norjan päättävissä asemissa olevien viranomaisten antamat definitiiviset etukäteisarviot ovat eettisesti ja oikeudellisesti arveluttavia.
Syyntakeisuuden arvioinnissa tärkeää on toisaalta (1) mielentila ja diagnoosit ja toisaalta (2) mielentilan suhde syytteenalaiseen tekoon.
Mielentila ja diagnoosit
Ensinnäkin on todettava, että Breivik on kykenevä esiintymään oikeudessa ja puolustamaan itseään: Hänen persoonallisuutensa on kiinteä, hän muistaa asioita ja pystyy kommunikoimaan hyvin. Hän ymmärtää oikeusprosessin luonteen ja myöntää syytteenalaiset teot vaikkakaan ei syyllisyyttä tai rikosoikeudellista vastuuta. Hän katsoo olleensa ikään kuin pakotettu tekoihinsa, jotta hän pelastaisi Norjan ja Länsi-Euroopan kulttuurimarxismilta ja muslimivallalta. Hän halusi vahingoittaa Norjan työväenpuoluetta, estää sen jäsenmäärän kasvun ja havahduttaa norjalaiset (yms.). Täten vaikka hän tiesi toimineensa vastoin lakia, hän katsoi luultavasti toimineensa moraalisesti oikein. (Charles L. Scott [Sacramento] 2010: Competency to Stand Trial and the Insanity Defence, pp. 338 – 339.)
Virallisena tautiluokituksena on WHO:n ICD-10 (1992 [2004]; myös blue book [1992] & green book [1993]), Psykiarian luokituskäsikirja (1997). Psykiatriassa on kuitenkin usein suosittu auktoritatiivisen aseman saavuttanutta APAn (American Psychiatric Association) DSM-IV-TR:ää (2000), jonka diagnostiset formulaatiot ovat vuodelta 1994 (DSM-IV). – Systeemit on kuitenkin kehitetty pääosin kliiniseen ja tutkimuskäyttöön, ei lainopillisiin yhteyksiin. Esimerkiksi Britanniassa oikeusistuimet ovat luottaneet enemmän DSM:ään (Trimble 2004: 29 – 31).
Diagnostisia kriteereitä on välillä sovellettu niin kuin ne olisivat kiveen hakattuja: kliinikko on mekanistisesti koodannut kaikki kriteerit täyttävät diagnoosit välittämättä päällekkäisyyksistä (”idiootti”-diagnostiikkaa). Toisaalta usein kriteereitä ei ole osattu soveltaa, vaikka ne on tarkkaan kirjattu manuaaleissa. Yleensä mielentilatutkimuksissa diagnostiikka on ollut tarkimmillaan.
On kaksi relevanttia sivu-diagnoosia, joiden soveltuvuudesta Breivikiin ei liene kiistaa: lääkkeiden käyttöön ja narsismiin liittyvät.
Pidätettäessä Breivikin todettiin olleen päihtynyt. Hän on itse tuonut esiin pitkäaikaisen anabolisten steroidien käytön. Tällöin ICD-10 -diagnooseiksi saattaisi(vat) tulla (käytetystä aineesta tai aineista riippuen) joku tai jotkut luokasta F10 – F19 lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt ja/tai F55 riippuvuutta aiheuttamattomien aineiden väärinkäyttö. (Psykiarian luokituskäsikirja 1997: 33 – 53; 106 – 107.) – Kuitenkaan tällaisten itse aiheutettujen tilojen ei tavallisesti katsota alentavan syyntakeisuutta. (Ilmeisesti on myös tapauksia, joissa skitsofreeninen on tehnyt humalassa rikoksen, jolloin sen on katsottu tapahtuneen täydessä ymmärryksessä!)
Narsismiin liittyvä ICD-10 -diagnoosi (1997: 109 – 110) olisi F60.8 muu määritetty persoonallisuushäiriö: narsistinen persoonallisuus(häiriö). DSM-IV-TR:ssä (2000: 706) vastaava on ”itsenäisenä” diagnoosina 301.81 narsistinen persoonallisuus(häiriö). – (Luukkonen 2011 a: Narsismi ja psykopatia.) (Luukkonen: Persoonallisuushäiriöt-sarja I, II, III [2010, 2011 a, 2011 c.)
Psykopaattista persoonallisuushäiriötä on Breivikin tapauksessa esitetty eniten pää-diagnoosina, jolloin (ICD-10) F60.2 epäsosiaalinen (dissocial) persoonallisuus(häiriö) ja (DSM-IV-TR) 301.7 epäsosiaalinen (antisocial) persoonallisuus(häiriö). Diagnoosi on kuitenkin on kuitenkin ongelmallinen poissulku-kriteereiden vuoksi; ICD-10 (1997: 108 [G4], 110; DSM-IV-TR (2000: 689, 706 [C]): Edellytetään, että impulsiivisuus ja käytöshäiriöt ovat alkaneet tyypillisesti jopa jo ennen murrosikää ja jatkuneet aikuisuuteen ym. (On luultavaa, että joissain tapauksissa poissulku-kriteereitä on ”venytetty”.) Edellytetään myös, ettei joku muu häiriö selitä oireistoa paremmin. – Auktoritatiivisen aseman psykopaattisuuden arvioinnissa on saanut (myös) Robert Hare’n (2009) esittämä (osin Cleckley'n [1976 ym.] töihin pohjaava) kriteeristö, Psychopathy Checklist – Revised (PCL-R, 2003) (Eronen 2009: 279). – Luukkosessa 2011 a: Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön tautiluokituskriteetit ja vastaavuusvertailu (s. 20 – 21); Cleckleyn kriteerit ym. (s. 16 – 17); Haren PCL-R ym. (s. 21 – 22).
Termien selvennys: Psykopatia on sateenkaari- tai yleisnimike (jota ei sellaisenaan ole otsikonomaisena diagnoosi-nimikkeenä tautiluokituksissa). Psykopatian alle sijoittuvat sosiopatia eli epäsosiaalinen (antisosiaalinen) persoonallisuus (ICD / DSM) sekä myös muunlaiset psykopaattisuuden muodot, kuten ns. ”valkokaulus”-psykopatia (usein huijareita). – Jos joku arvioidaan psykopaattiseksi – myös muulla tavalla kuin sosiopaattisesti – hän saa useimmiten kuitenkin diagnoosiksi (F60.2 / 301.7) epäsosiaalisen persoonallisuuden (sosiopatian).
Suomalainen oikeuspsykiatria näyttää menneen Haren lumoissa harhateille. Hare (1999 [2004]: 21; Babiak & Hare 2006: 18 – 19) esittää (tiivistän ja yksinkertaistan [suluissa vastaväitteeni]): 1 Psykopatia = narsistinen persoonallisuushäiriö. [”Puhdas” narsistinen on sangen erilainen kuin ”puhdas” narsistinen. Psykopatia on yleiskäsite] 2 Psykopaatit ovat ilman omaatuntoa ja empatiaa. [Psykopaattiset voivat olla empaattisia (eläytyviä); sympatia (myötätunto) puuttuu. Hare sekoittaa empatian ja sympatian.] 3 Sosiopatia liittyy paljolti alakulttuuriin, jolloin poikkeava käytös voi olla ko. alakulttuurin kannalta normaalia. [Sosiopatia on yleiskäsite psykopatian epä- tai antisosiaalinen muoto. Sosiopatia = epä- tai antisosiaalinen persoonallisuus.] 4 Epä- tai antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on tautiluokituksissa oleva laaja kategoria, jossa rikollisuus näyttelee suurta osaa ja on tässä mielessä sosiopatian kaltainen. Antisosiaalisella ei kuitenkaan välttämättä ole tyypillisiä psykopaattisia piirteitä kuten empatian puute, grandiositeetti ja pinnalliset tunteet. [Antisosiaalisuus on määritelmällisesti suppea kategoria ja sama kuin sosiopatia.] 5 Todennäköisesti sosiopatia on selvästi yleisempi kuin antisosiaalinen persoonallisuus, joka on 3 – 4 kertaa psykopatiaa yleisempi. [Psykopatia on yleisin, koska se yleiskäsitteenä sisältää ”kaikki”.]
Niinpä Tiihonen ym. (2009:100) voivat kirjoittaa: Lähes kaikki psykopaatit ovat sijoitettavissa tautiluokituksen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ryhmään, mutta suuri osa epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavista ei ole psykopaatteja. [Vain sosiopaattiset psykopaatit sijoittuvat epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö -ryhmään. Kaikki epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavat ovat psykopaatteja.] – Vrt. Millon & Davis 1998: 161 – 170 (Luukkonen 2011 a: 17 – 19). – Luukkonen 2011 a: 15, 23 – 24.
Breivik täyttää (nykytiedon perusteella) epäsosiaalisuuden ja psykopatian diagnostiset kriteerit vain puutteellisesti: Aikuisena hänellä on ollut huijaamista, itsekästä piittaamattomuutta muista sekä empatian puutetta ja tunteettomuutta yms. mutta ei historiassaan varsinaisesti impulsiivisuutta tai ärtyvyyttä ja aggressiivisuutta (päällekarkauksia yms.). Breivikillä käytöshäiriö-tyyppinen ilmeni vasta murrosikäisenä graffitien maalailuna, josta hän jäi kiinni 16-vuotiaana. Aikuisena hän on ollut katalissa suunnitelmissaan sangen pitkäjänteinen, toisin kuin tyypilliset psykopaattiset. (Täytyy kuitenkin vielä todeta, että tautiluokitusten epäsosiaalisuuden kriteeristö on surkeaakin surkeampi; Luukkonen 2011 a: 21.)
Jos Breivikiä ei todeta psykoottiseksi (alla), todennäköinen (pää)dianoosi voisi olla ICD-10 (1997: 110–111) F60.31 (tunne-elämältään) epävakaa persoonallisuus(häiriö), rajatilatyyppi; vastaavasti DSM-IV-TR:ssä (2000: 706–710) 301.83 rajatilapersoonallisuushäiriö. Hänellä olisi myös psykodynaamisesti borderline- eli rajatilapersoonallisuus-organisaatio (Kernberg 1967 [1975: 8 - 44]). (Luukkonen 2010: Rajatilat, s. 6 – 7 ym, 11 – 22.) – Jos hänet todetaan psykoottiseksi, rajatila-diagnoosia ei tulisi merkitä, koska paranoia ikään kuin sisältyy siihen.
Mahdollinen psykoottisuus: paranoia vera
Psykoottisuuden hiljaisempia – useimmiten ei-skitsofreenisia – muotoja ovat paranoiat, mm. F22 pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt ja F24 indusoitunut (jaettu) harhaluuloisuus eli folie à deux (ICD-10, 1997: 59 – 60, 63). Paranoidisiin häiriöihin kuuluu myös harvinainen Capgrasin oireyhtymä, jossa henkilö luulee harhaisesti jonkun vieraan esittävän hänen tuttuaan, esimerkiksi puolisoaan.
Para|noiasta on tullut liki vainoharhaisuuden synonyymi, mutta sanan kreikkalainen etymologia (para rinnan, vieressä, ulkopuolella; noen ajatella) viittaa kuvaannollisesti itsen vieressä tai ulkopuolella olemiseen. (Luukkonen 2008 a.)
Breivikiin saattaisi sopia klassinen paranoia eli paranoia vera (”todellinen”). Muita nimityksiä ovat mm. yksinkertainen harhaluuloisuuhäiriö ja harhaluuloinen monomania. (Häiriön kuvan nykymuodon edelläkäviöitä olivat Kahlbaum [1863–] ja Kraepelin.) ICD-9 (1975) kuvaa häiriötä ytimekkäästi: 297.1 Paranoia Harvinainen krooninen psykoosi, jossa loogisesti konstruoidut systematisoidut harhaluulot [deluusiot] ovat kehittyneet vähitellen ilman että niihin liittyisi aistiharhoja [hallusinaatioita] tai skitsofrenialle tyypillisiä ajattelun häiriötä. Harhaluulot ovat enimmin suuruusharhoja [paranoidinen profeetta tai uudistaja], vainoharhoja tai somaattista poikkeavuutta koskevia. (DM-III 1980: 420; suomennos Luukkosen.)
Olennaista paranoiassa on siis (enemmän tai vähemmän oikea) fiksi-idea, jota tukemaan syntyy pseudo-looginen (harhainen) asiaa todentamaan pyrkivä ajatussysteemi. Paranoiassa harhaluulot ovat ei-bisarreja, so. sellaisia, joita voisi tapahtua elämässä oikeasti, esimerkiksi myrkyttämisiä. (Vastakohtana olisivat bisarrit harhaluulot, esimerkiksi että joku on avaruusolion hedelmöittämä.) Usein henkilö kääntää falsifioivatkin tekijät verifioiviksi tukemaan alkuperäistä fiksi-ideaa. Breivikin tapauksessa hän voi esimerkiksi ajatella, että poliisit feikkaavat ja ovat olevinaan häntä vastaan, pelaavat salaisessa yhteisymmärryksessä yhteisesti sovittua teatteria, vaikka ovat oikeasti hänen puolellaan ja pelaavat hänen peliään.
Harhaluuloisuushäiriö (paranoia) – nykyisissä tautiluokituksissa: F22.0 (ICD-10, 1997: 59 – 60); 297.1 (DSM-IV-TR 2000: 323 – 329) – ei kuitenkaan ole niin harvinainen kuin aiemmin on ehkä luultu. Useimmat delusionaaliset elävät enemmän tai vähemmän häiritsevissä ja usein aaltoilevissa harhoissaan menemättä tai joutumatta koskaan varsinaisen hoidon piiriin. Kendler (1982) antaa prevalenssiksi 24 – 30/100 000 (eli 0,03 % tai alle); assosioituu leskeyteen, selibaattiin, aineiden väärinkäyttöön ja päävammoihin (Sadock & Sadock 2010: 116). Usein erotetaan erilaisia tyyppejä: vainoharhainen (persekutorinen), mustasukkainen, erotomaaninen, somaattinen (luulotautinen eli hypokonrinen), oikeuttahakeva (kverulatorinen), suuruusharhainen (grandioosi tai megalomaaninen) ym. Näistä vainoharhainen tyyppi on selvästi yleisin (ehkä 50 – 70 %) ja suuruusharhainen todennäköisesti harvinaisin (ehkä vain 1+ % tapauksista). (DSM-IV-TR Plus 2004: 715 – 716). Täten suuruusharhaisen tyypin voidaan sanoa olevan (todella) harvinainen.
Täten Breivikin mahdollinen psykoottinen diagnoosi voisi olla pitkaaikaisiin harhaluuloisuushäiriöihin kuuluva (ICD-10): 22.0 Harhaluuloisuushäiriö, suuruusharhainen (grandioosi) tyyppi (megalomania). Vastaava DSM-IV-TR:n dg-numero olisi 297.1.
Mielentilan suhde syytteenalaiseen tekoon
Breivikin tapauksessa hänen mielentilansa (”kausaalinen”) suhde syytteenalaisiin tekoihin vaikuttaa harvinaisen selvältä. Epäselvää on vain se – jos hänet todetaan psykoottiseksi – ”riittääkö” psykoosin luonne, laajuus, syvyys yms. syyntakeettomuuteen. Myös poliittiset paineet ovat suuria. On epäselvää, vaikuttavatko ne syyntakeisuuden vai syyntakeettomuuden suuntaan.
Unabomberin, Ted Kaczynski’n (s. 1942) tapauksessa kuolemanrangaistus-vaatimus vältettiin sillä, että hän tunnusti ja hänet todettiin huonosti tehdyssä mielentilatutkimuksessa skitsofreeniseksi (FORENSIC EVALUATION NAME, KACZYNSKI, Theodore John, 1998).
K i r j a l l i s u u s
__________________________________________________________________________________________________________________
Babiak, Paul & Robert D. Hare (2006): Snakes in Suits. When Psychopats Go to Work. (Suomennettu 2007: Käärmeet liituraidassa. Psykopaatit työelämässä.) New York (etc.): Harper, 1977. – xv + 336 p.
Cleckley, Hervey ([1941], 1976): The Mask of Sanity. An Attempt to Clarify Some Issues About the So-Called Psychopathic Personality (1941, 1950, 1955, 1976 5th [1988 faksimile 1976 painoksesta), 1982 (- -) 2003. google: “Mask of Sanity pdf” (1976 [1988], 485 p. netissä).
DCR-10 (1993), *ICD-10: DCR-10.
DSM-IV (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Dorders. Fourth Edition. Chairperson Allen Frances. Washington D.C.: APA. – xxvii + 886 p. – google: "DSM-IV pdf". Kriteerit suomeksi kirjassa *Psykiatria (2007), toim. Lönnqvist ym.
DSM-IV-TR (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision. Task Force, Chairperson Allen Frances. Washington, DC: APA. – xxxvii + 943 p. – google: "DSM-IV-TR"
DSM-IV-TR Plus (2004): DSM-IV-TR Mental Disorders. Diagnosis, Etiology, and Treatment. Edited by Michael B. First & Allan Tasman (editors) 91 Contributors. West Sussex, Chichester: Wiley. – xxvii + 1323 + xxix p.
Eronen, Markku (2009): Psykopaatin vaarallisuusarvio ja hoito. – 24. s. Kirjassa *Psykopatia (2009), s. 271 – 294.
Eronen, Markku, Markus Henriksson & Mauri Marttunen (2007): Persoonallisuushäiriöt. Käyttäytymisen häiriöt. – 28 s. Kirjassa *Psykiatria (2007).
First, Michael B. [et al.] (editors) (2004). *DSM-IV-TR Plus (2004).
FORENSIC EVALUATION NAME, KACZYNSKI, Theodore John (1998).
Google: “Unabomber report” http://www.paulcooijmans.com/psychology ... eport.html
Forensic Psychiatry, (The American Pychiatric Publishing) Textbook of (2010). Edited by Robert I. Simon & Liza H. Gold. Second Edition. 31
Contributors. Washington DC (etc.): American Psychiatric Publishing, Inc., (2004), 2010. – xxxiii + 702 p.
Hare, Robert D. (1999): Ilman omaatuntoa. Kolmas painos. Alkuteos Without Conscience. The Disturbing World of Psychopaths among Us (1993). (1. laitos 1993) Suomentaneet Veijo Kiuru ja Pirjo Haapoja. Helsinki: Gilgames, 2004. – 206 s.
Häkkänen-Nyholm, Helinä (toimittaja) (2009), *Psykopatia (2009).
ICD. International Classification of Diseases. ICD-I (1900) – ICD-10 (1992). - http://www.wolfbane.com/icd/
ICD-10 (1992 [2004]). International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. Tenth Revision. Volume 1. 2004 Second Edition. Geneva: World Health Organization. – iv + 1196 p. 3 Volumes: 1. Tabular List (yllä); 2. Instruction Manual; 3. Alphabethical Index.
ICD-10 (1992) Blue book: Clinical descriptions and diagnostic guidelines (CDDG). Geneva: WHO, 1992. – xii + 362 p.
ICD-10: DCR-10 (1993) Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. – xiii + 248 p.
ICD-10 ([1992] 1995 suomeksi). Tautiluokitus ICD-10. Klassifikation av sjukdomar. Systemaattinen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus (STAKES), 1995. – 868 p. – http://www.ahjos.net/luokitus/icd10.htm
ICD-10 (1997): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrian luokitustyöryhmä, puheenjohtaja Ville Lehtinen. Helsinki: STAKES. – 211 s.
Luukkonen, Pertti (2008 a): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet-linkitetty. Helsinki: Psykopatologia. – 304 s.
Luukkonen (2008 b): Jokelan aikataulu. Helsinki: Psykopatologia. – 15 s.
Luukkonen (2010): Rajatilat. Persoonallisuushäiriöt I. Helsinki: Psykopatologia. – 47 s.
Luukkonen (2011 a): Narsismi ja psykopatia. Persoonallisuushäiriöt II. Helsinki: Psykopatologia. – 46 s.
Luukkonen (2011 c): Anankastiset ja histrioniset. Persoonallisuushäiriöt III. Helsinki: Psykopatologia.
Lönnqvist, Jouko [ym.] (toimittajat) (2007), *Psykiatria (2007).
Millon, Theodore & Roger D. Davis (1998): Ten Subtypes on Psychopathy. – 10 p. Kirjassa *Psychopathy (1998), pp. 161 – 170.
Millon, Theodore et al. (editors) (1998), *Psychopathy (1998).
Psychopathy (1998): Antisocial, Criminal, and Violent Behavior. Edited by Theodore Millon, Erik Simonsen, Morten Birket-Smith, Roger D. Davis. 36 Contributors. New York (etc.): The Guilford Press, 2003. – 476 p.
Psykiatria (2007 [2010]). Toimittajat Jouko Lönnqvist, Martti Heikkinen, Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen. 34 kirjoittajaa. 5.– 8. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, (1999), 2007, 2010. – 882 s.
Psykopatia (2009). Toimittanut Helinä Häkkänen-Nyholm. 15 kirjoittajaa. Helsinki: Edita. – 346 s.
Scott, Charles L (2010): Competency to Stand Trial and the Insanity Defence. – 65 p. Kirjassa *Forensic Psychiatry (2010), pp. 337 – 371.
Simon, Robert I. et al. (editors) (2010), *Forensic Psychiatry.
Tiihonen, Eila, Matti Holli & Jari Tiihonen (2009): Psykopatian etiologia. – 9 s. Kirjassa *Psykopatia (2009), s. 99 – 107.
Trimble, Michael (2004): Somatoform Disorders. A Medicolegal Guide. Cambridge: Cambridge University Press. – xii + 254 p.
J o h d a n t o
Jos kadun ihmiseltä kysyy Breivikin mielentilasta, on vastaus usein seuraavanlainen: ”Hulluhan se on, sillä eihän kukaan normaali tuollaisia hirmutekoja suunnittelisi eikä varsinkaan niihin pystyisi. Tämä on common sense (tai common law) -käsitys tai perustelu, jollaisen itse asiassa myös Breivikin puolustusasianajaja Geir Lippestadt (45) esitti lehdistötilaisuudessa Oslossa (tiistaina 26.7.2011) kohta ensimmäisen Breivikin tapaamisen jälkeen (suomennos): ”Juttu kokonaisuudessaan viittaa siihen, että hän on sairas (insane).” Jo tätä ennen, viikonloppuna, jotkut suomalaiset (ja ulkomaiset) asiantuntijat esittivät mediassa kantojaan. Tuotiin esiin, että todennäköisesti Breivik ei ole mielisairas, mitä perusteltiin mm. tekojen suunnitelmallisuudella ja kylmyydellä sekä suhteellisen onnistuneella sosiaalisella historialla. Tuotiin esiin mm. vakavaa narsistista problematiikkaa psykopaattisessa persoonallisuudessa.
Hieman myöhemmin Norjan DRK:n (Den rettsmedisinske kommisjon) – Suomessa vastaava on THL – johtaja, anestesiologi, professor, dr. med. Tarjei Rygnestad’n (Trondheim/Oslo) antoi haastattelun AP:lle (31.7. 2011): ”Ei ole kovin todennäköistä, että Behring Breivik olisi psykoottinen.” Rygnestadin mukaan hyökkäys oli niin tarkasti suunniteltu ja toteutettu ja teot niin kontrolloituja, että on vaikea väittää miehen toimineen psykoosissa, mikä olisi vaatimus syyntakeettomuudelle. Hän arvioi, että psykoottinen henkilö suoriutuu vain yksinkertaisista toimista ja että pelkkä auton ajaminen olisi ollut vaikeaa. ”Jos kuulee ääniä päässään, jotka käskevät tekemään sitä tai tätä, se häiritsee kaikkea, ja auton ajaminen on hyvin mutkikasta.” Auton kuljettaminen Oslon keskustasta Utøyan saarelle olisi voinut olla liian vaativaa. – Komissiolla on myös psykiatrisk gruppe (9), johtajana spes. i psykiatri Karl Heinrik Melle (Trondheim). Ryhmän 9:stä jäsenestä kolme on psykologeja.) – Kaksi oslolaista psykiatria, Synne Sørheim ja Torgeir Husby, tekevät marraskuun alkuun 2011 mennessä Breivikistä mielentilalausunnon, joka menee vielä oikeuslääketieteellisen komission syyniin (Rygnestad, Melle ym.).
Tuntuu siltä, että jotkut asiantuntijat eivät tunne mielisairauksien ”hiljaisia” muotoja. Heille psykoosi on (vain) kuten vaikkapa Aleksis Kiven kuvaus juoppohulluudesta.
Kantaa on ottanut myös Norjan (suojelupoliisi) PTS:n (Politiets sikkerhetstjenste) päällikkö, cand. jur. Janne Kristiansen (nainen; 58), joka totesi AP:lle (28.7.2011): "Tapaus on ainutkertainen. Hän on ainutkertainen. Hän on totaalisen paha." Pahuutta on ilmeisesti vielä lisännyt se, että Breivik on ollut yksinäinen susi. - Täten Breivikin kerskumiset terroristiyhteyksistään saattavat olla valehtelua tai vain fantasiaa.
(Maaliskuussa 2011 PTA sai 80 nimen listan, jossa Breivik mainittiin, koska hän oli maksanut 120 kruunua [n. 16 €] yhdelle puolalaisyhtiölle, joka oli seurannan alla mm. kemikaalikauppojen vuoksi. Tarkistuksissa ei Breivikistä muuta ilmennyt.)
Norjan päättävissä asemissa olevien viranomaisten antamat definitiiviset etukäteisarviot ovat eettisesti ja oikeudellisesti arveluttavia.
Syyntakeisuuden arvioinnissa tärkeää on toisaalta (1) mielentila ja diagnoosit ja toisaalta (2) mielentilan suhde syytteenalaiseen tekoon.
Mielentila ja diagnoosit
Ensinnäkin on todettava, että Breivik on kykenevä esiintymään oikeudessa ja puolustamaan itseään: Hänen persoonallisuutensa on kiinteä, hän muistaa asioita ja pystyy kommunikoimaan hyvin. Hän ymmärtää oikeusprosessin luonteen ja myöntää syytteenalaiset teot vaikkakaan ei syyllisyyttä tai rikosoikeudellista vastuuta. Hän katsoo olleensa ikään kuin pakotettu tekoihinsa, jotta hän pelastaisi Norjan ja Länsi-Euroopan kulttuurimarxismilta ja muslimivallalta. Hän halusi vahingoittaa Norjan työväenpuoluetta, estää sen jäsenmäärän kasvun ja havahduttaa norjalaiset (yms.). Täten vaikka hän tiesi toimineensa vastoin lakia, hän katsoi luultavasti toimineensa moraalisesti oikein. (Charles L. Scott [Sacramento] 2010: Competency to Stand Trial and the Insanity Defence, pp. 338 – 339.)
Virallisena tautiluokituksena on WHO:n ICD-10 (1992 [2004]; myös blue book [1992] & green book [1993]), Psykiarian luokituskäsikirja (1997). Psykiatriassa on kuitenkin usein suosittu auktoritatiivisen aseman saavuttanutta APAn (American Psychiatric Association) DSM-IV-TR:ää (2000), jonka diagnostiset formulaatiot ovat vuodelta 1994 (DSM-IV). – Systeemit on kuitenkin kehitetty pääosin kliiniseen ja tutkimuskäyttöön, ei lainopillisiin yhteyksiin. Esimerkiksi Britanniassa oikeusistuimet ovat luottaneet enemmän DSM:ään (Trimble 2004: 29 – 31).
Diagnostisia kriteereitä on välillä sovellettu niin kuin ne olisivat kiveen hakattuja: kliinikko on mekanistisesti koodannut kaikki kriteerit täyttävät diagnoosit välittämättä päällekkäisyyksistä (”idiootti”-diagnostiikkaa). Toisaalta usein kriteereitä ei ole osattu soveltaa, vaikka ne on tarkkaan kirjattu manuaaleissa. Yleensä mielentilatutkimuksissa diagnostiikka on ollut tarkimmillaan.
On kaksi relevanttia sivu-diagnoosia, joiden soveltuvuudesta Breivikiin ei liene kiistaa: lääkkeiden käyttöön ja narsismiin liittyvät.
Pidätettäessä Breivikin todettiin olleen päihtynyt. Hän on itse tuonut esiin pitkäaikaisen anabolisten steroidien käytön. Tällöin ICD-10 -diagnooseiksi saattaisi(vat) tulla (käytetystä aineesta tai aineista riippuen) joku tai jotkut luokasta F10 – F19 lääkkeiden ja päihteiden aiheuttamat elimelliset oireyhtymät ja käyttäytymisen häiriöt ja/tai F55 riippuvuutta aiheuttamattomien aineiden väärinkäyttö. (Psykiarian luokituskäsikirja 1997: 33 – 53; 106 – 107.) – Kuitenkaan tällaisten itse aiheutettujen tilojen ei tavallisesti katsota alentavan syyntakeisuutta. (Ilmeisesti on myös tapauksia, joissa skitsofreeninen on tehnyt humalassa rikoksen, jolloin sen on katsottu tapahtuneen täydessä ymmärryksessä!)
Narsismiin liittyvä ICD-10 -diagnoosi (1997: 109 – 110) olisi F60.8 muu määritetty persoonallisuushäiriö: narsistinen persoonallisuus(häiriö). DSM-IV-TR:ssä (2000: 706) vastaava on ”itsenäisenä” diagnoosina 301.81 narsistinen persoonallisuus(häiriö). – (Luukkonen 2011 a: Narsismi ja psykopatia.) (Luukkonen: Persoonallisuushäiriöt-sarja I, II, III [2010, 2011 a, 2011 c.)
Psykopaattista persoonallisuushäiriötä on Breivikin tapauksessa esitetty eniten pää-diagnoosina, jolloin (ICD-10) F60.2 epäsosiaalinen (dissocial) persoonallisuus(häiriö) ja (DSM-IV-TR) 301.7 epäsosiaalinen (antisocial) persoonallisuus(häiriö). Diagnoosi on kuitenkin on kuitenkin ongelmallinen poissulku-kriteereiden vuoksi; ICD-10 (1997: 108 [G4], 110; DSM-IV-TR (2000: 689, 706 [C]): Edellytetään, että impulsiivisuus ja käytöshäiriöt ovat alkaneet tyypillisesti jopa jo ennen murrosikää ja jatkuneet aikuisuuteen ym. (On luultavaa, että joissain tapauksissa poissulku-kriteereitä on ”venytetty”.) Edellytetään myös, ettei joku muu häiriö selitä oireistoa paremmin. – Auktoritatiivisen aseman psykopaattisuuden arvioinnissa on saanut (myös) Robert Hare’n (2009) esittämä (osin Cleckley'n [1976 ym.] töihin pohjaava) kriteeristö, Psychopathy Checklist – Revised (PCL-R, 2003) (Eronen 2009: 279). – Luukkosessa 2011 a: Epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön tautiluokituskriteetit ja vastaavuusvertailu (s. 20 – 21); Cleckleyn kriteerit ym. (s. 16 – 17); Haren PCL-R ym. (s. 21 – 22).
Termien selvennys: Psykopatia on sateenkaari- tai yleisnimike (jota ei sellaisenaan ole otsikonomaisena diagnoosi-nimikkeenä tautiluokituksissa). Psykopatian alle sijoittuvat sosiopatia eli epäsosiaalinen (antisosiaalinen) persoonallisuus (ICD / DSM) sekä myös muunlaiset psykopaattisuuden muodot, kuten ns. ”valkokaulus”-psykopatia (usein huijareita). – Jos joku arvioidaan psykopaattiseksi – myös muulla tavalla kuin sosiopaattisesti – hän saa useimmiten kuitenkin diagnoosiksi (F60.2 / 301.7) epäsosiaalisen persoonallisuuden (sosiopatian).
Suomalainen oikeuspsykiatria näyttää menneen Haren lumoissa harhateille. Hare (1999 [2004]: 21; Babiak & Hare 2006: 18 – 19) esittää (tiivistän ja yksinkertaistan [suluissa vastaväitteeni]): 1 Psykopatia = narsistinen persoonallisuushäiriö. [”Puhdas” narsistinen on sangen erilainen kuin ”puhdas” narsistinen. Psykopatia on yleiskäsite] 2 Psykopaatit ovat ilman omaatuntoa ja empatiaa. [Psykopaattiset voivat olla empaattisia (eläytyviä); sympatia (myötätunto) puuttuu. Hare sekoittaa empatian ja sympatian.] 3 Sosiopatia liittyy paljolti alakulttuuriin, jolloin poikkeava käytös voi olla ko. alakulttuurin kannalta normaalia. [Sosiopatia on yleiskäsite psykopatian epä- tai antisosiaalinen muoto. Sosiopatia = epä- tai antisosiaalinen persoonallisuus.] 4 Epä- tai antisosiaalinen persoonallisuushäiriö on tautiluokituksissa oleva laaja kategoria, jossa rikollisuus näyttelee suurta osaa ja on tässä mielessä sosiopatian kaltainen. Antisosiaalisella ei kuitenkaan välttämättä ole tyypillisiä psykopaattisia piirteitä kuten empatian puute, grandiositeetti ja pinnalliset tunteet. [Antisosiaalisuus on määritelmällisesti suppea kategoria ja sama kuin sosiopatia.] 5 Todennäköisesti sosiopatia on selvästi yleisempi kuin antisosiaalinen persoonallisuus, joka on 3 – 4 kertaa psykopatiaa yleisempi. [Psykopatia on yleisin, koska se yleiskäsitteenä sisältää ”kaikki”.]
Niinpä Tiihonen ym. (2009:100) voivat kirjoittaa: Lähes kaikki psykopaatit ovat sijoitettavissa tautiluokituksen epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön ryhmään, mutta suuri osa epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavista ei ole psykopaatteja. [Vain sosiopaattiset psykopaatit sijoittuvat epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö -ryhmään. Kaikki epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön omaavat ovat psykopaatteja.] – Vrt. Millon & Davis 1998: 161 – 170 (Luukkonen 2011 a: 17 – 19). – Luukkonen 2011 a: 15, 23 – 24.
Breivik täyttää (nykytiedon perusteella) epäsosiaalisuuden ja psykopatian diagnostiset kriteerit vain puutteellisesti: Aikuisena hänellä on ollut huijaamista, itsekästä piittaamattomuutta muista sekä empatian puutetta ja tunteettomuutta yms. mutta ei historiassaan varsinaisesti impulsiivisuutta tai ärtyvyyttä ja aggressiivisuutta (päällekarkauksia yms.). Breivikillä käytöshäiriö-tyyppinen ilmeni vasta murrosikäisenä graffitien maalailuna, josta hän jäi kiinni 16-vuotiaana. Aikuisena hän on ollut katalissa suunnitelmissaan sangen pitkäjänteinen, toisin kuin tyypilliset psykopaattiset. (Täytyy kuitenkin vielä todeta, että tautiluokitusten epäsosiaalisuuden kriteeristö on surkeaakin surkeampi; Luukkonen 2011 a: 21.)
Jos Breivikiä ei todeta psykoottiseksi (alla), todennäköinen (pää)dianoosi voisi olla ICD-10 (1997: 110–111) F60.31 (tunne-elämältään) epävakaa persoonallisuus(häiriö), rajatilatyyppi; vastaavasti DSM-IV-TR:ssä (2000: 706–710) 301.83 rajatilapersoonallisuushäiriö. Hänellä olisi myös psykodynaamisesti borderline- eli rajatilapersoonallisuus-organisaatio (Kernberg 1967 [1975: 8 - 44]). (Luukkonen 2010: Rajatilat, s. 6 – 7 ym, 11 – 22.) – Jos hänet todetaan psykoottiseksi, rajatila-diagnoosia ei tulisi merkitä, koska paranoia ikään kuin sisältyy siihen.
Mahdollinen psykoottisuus: paranoia vera
Psykoottisuuden hiljaisempia – useimmiten ei-skitsofreenisia – muotoja ovat paranoiat, mm. F22 pitkäaikaiset harhaluuloisuushäiriöt ja F24 indusoitunut (jaettu) harhaluuloisuus eli folie à deux (ICD-10, 1997: 59 – 60, 63). Paranoidisiin häiriöihin kuuluu myös harvinainen Capgrasin oireyhtymä, jossa henkilö luulee harhaisesti jonkun vieraan esittävän hänen tuttuaan, esimerkiksi puolisoaan.
Para|noiasta on tullut liki vainoharhaisuuden synonyymi, mutta sanan kreikkalainen etymologia (para rinnan, vieressä, ulkopuolella; noen ajatella) viittaa kuvaannollisesti itsen vieressä tai ulkopuolella olemiseen. (Luukkonen 2008 a.)
Breivikiin saattaisi sopia klassinen paranoia eli paranoia vera (”todellinen”). Muita nimityksiä ovat mm. yksinkertainen harhaluuloisuuhäiriö ja harhaluuloinen monomania. (Häiriön kuvan nykymuodon edelläkäviöitä olivat Kahlbaum [1863–] ja Kraepelin.) ICD-9 (1975) kuvaa häiriötä ytimekkäästi: 297.1 Paranoia Harvinainen krooninen psykoosi, jossa loogisesti konstruoidut systematisoidut harhaluulot [deluusiot] ovat kehittyneet vähitellen ilman että niihin liittyisi aistiharhoja [hallusinaatioita] tai skitsofrenialle tyypillisiä ajattelun häiriötä. Harhaluulot ovat enimmin suuruusharhoja [paranoidinen profeetta tai uudistaja], vainoharhoja tai somaattista poikkeavuutta koskevia. (DM-III 1980: 420; suomennos Luukkosen.)
Olennaista paranoiassa on siis (enemmän tai vähemmän oikea) fiksi-idea, jota tukemaan syntyy pseudo-looginen (harhainen) asiaa todentamaan pyrkivä ajatussysteemi. Paranoiassa harhaluulot ovat ei-bisarreja, so. sellaisia, joita voisi tapahtua elämässä oikeasti, esimerkiksi myrkyttämisiä. (Vastakohtana olisivat bisarrit harhaluulot, esimerkiksi että joku on avaruusolion hedelmöittämä.) Usein henkilö kääntää falsifioivatkin tekijät verifioiviksi tukemaan alkuperäistä fiksi-ideaa. Breivikin tapauksessa hän voi esimerkiksi ajatella, että poliisit feikkaavat ja ovat olevinaan häntä vastaan, pelaavat salaisessa yhteisymmärryksessä yhteisesti sovittua teatteria, vaikka ovat oikeasti hänen puolellaan ja pelaavat hänen peliään.
Harhaluuloisuushäiriö (paranoia) – nykyisissä tautiluokituksissa: F22.0 (ICD-10, 1997: 59 – 60); 297.1 (DSM-IV-TR 2000: 323 – 329) – ei kuitenkaan ole niin harvinainen kuin aiemmin on ehkä luultu. Useimmat delusionaaliset elävät enemmän tai vähemmän häiritsevissä ja usein aaltoilevissa harhoissaan menemättä tai joutumatta koskaan varsinaisen hoidon piiriin. Kendler (1982) antaa prevalenssiksi 24 – 30/100 000 (eli 0,03 % tai alle); assosioituu leskeyteen, selibaattiin, aineiden väärinkäyttöön ja päävammoihin (Sadock & Sadock 2010: 116). Usein erotetaan erilaisia tyyppejä: vainoharhainen (persekutorinen), mustasukkainen, erotomaaninen, somaattinen (luulotautinen eli hypokonrinen), oikeuttahakeva (kverulatorinen), suuruusharhainen (grandioosi tai megalomaaninen) ym. Näistä vainoharhainen tyyppi on selvästi yleisin (ehkä 50 – 70 %) ja suuruusharhainen todennäköisesti harvinaisin (ehkä vain 1+ % tapauksista). (DSM-IV-TR Plus 2004: 715 – 716). Täten suuruusharhaisen tyypin voidaan sanoa olevan (todella) harvinainen.
Täten Breivikin mahdollinen psykoottinen diagnoosi voisi olla pitkaaikaisiin harhaluuloisuushäiriöihin kuuluva (ICD-10): 22.0 Harhaluuloisuushäiriö, suuruusharhainen (grandioosi) tyyppi (megalomania). Vastaava DSM-IV-TR:n dg-numero olisi 297.1.
Mielentilan suhde syytteenalaiseen tekoon
Breivikin tapauksessa hänen mielentilansa (”kausaalinen”) suhde syytteenalaisiin tekoihin vaikuttaa harvinaisen selvältä. Epäselvää on vain se – jos hänet todetaan psykoottiseksi – ”riittääkö” psykoosin luonne, laajuus, syvyys yms. syyntakeettomuuteen. Myös poliittiset paineet ovat suuria. On epäselvää, vaikuttavatko ne syyntakeisuuden vai syyntakeettomuuden suuntaan.
Unabomberin, Ted Kaczynski’n (s. 1942) tapauksessa kuolemanrangaistus-vaatimus vältettiin sillä, että hän tunnusti ja hänet todettiin huonosti tehdyssä mielentilatutkimuksessa skitsofreeniseksi (FORENSIC EVALUATION NAME, KACZYNSKI, Theodore John, 1998).
K i r j a l l i s u u s
__________________________________________________________________________________________________________________
Babiak, Paul & Robert D. Hare (2006): Snakes in Suits. When Psychopats Go to Work. (Suomennettu 2007: Käärmeet liituraidassa. Psykopaatit työelämässä.) New York (etc.): Harper, 1977. – xv + 336 p.
Cleckley, Hervey ([1941], 1976): The Mask of Sanity. An Attempt to Clarify Some Issues About the So-Called Psychopathic Personality (1941, 1950, 1955, 1976 5th [1988 faksimile 1976 painoksesta), 1982 (- -) 2003. google: “Mask of Sanity pdf” (1976 [1988], 485 p. netissä).
DCR-10 (1993), *ICD-10: DCR-10.
DSM-IV (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Dorders. Fourth Edition. Chairperson Allen Frances. Washington D.C.: APA. – xxvii + 886 p. – google: "DSM-IV pdf". Kriteerit suomeksi kirjassa *Psykiatria (2007), toim. Lönnqvist ym.
DSM-IV-TR (2000): Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fourth Edition, Text Revision. Task Force, Chairperson Allen Frances. Washington, DC: APA. – xxxvii + 943 p. – google: "DSM-IV-TR"
DSM-IV-TR Plus (2004): DSM-IV-TR Mental Disorders. Diagnosis, Etiology, and Treatment. Edited by Michael B. First & Allan Tasman (editors) 91 Contributors. West Sussex, Chichester: Wiley. – xxvii + 1323 + xxix p.
Eronen, Markku (2009): Psykopaatin vaarallisuusarvio ja hoito. – 24. s. Kirjassa *Psykopatia (2009), s. 271 – 294.
Eronen, Markku, Markus Henriksson & Mauri Marttunen (2007): Persoonallisuushäiriöt. Käyttäytymisen häiriöt. – 28 s. Kirjassa *Psykiatria (2007).
First, Michael B. [et al.] (editors) (2004). *DSM-IV-TR Plus (2004).
FORENSIC EVALUATION NAME, KACZYNSKI, Theodore John (1998).
Google: “Unabomber report” http://www.paulcooijmans.com/psychology ... eport.html
Forensic Psychiatry, (The American Pychiatric Publishing) Textbook of (2010). Edited by Robert I. Simon & Liza H. Gold. Second Edition. 31
Contributors. Washington DC (etc.): American Psychiatric Publishing, Inc., (2004), 2010. – xxxiii + 702 p.
Hare, Robert D. (1999): Ilman omaatuntoa. Kolmas painos. Alkuteos Without Conscience. The Disturbing World of Psychopaths among Us (1993). (1. laitos 1993) Suomentaneet Veijo Kiuru ja Pirjo Haapoja. Helsinki: Gilgames, 2004. – 206 s.
Häkkänen-Nyholm, Helinä (toimittaja) (2009), *Psykopatia (2009).
ICD. International Classification of Diseases. ICD-I (1900) – ICD-10 (1992). - http://www.wolfbane.com/icd/
ICD-10 (1992 [2004]). International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems. Tenth Revision. Volume 1. 2004 Second Edition. Geneva: World Health Organization. – iv + 1196 p. 3 Volumes: 1. Tabular List (yllä); 2. Instruction Manual; 3. Alphabethical Index.
ICD-10 (1992) Blue book: Clinical descriptions and diagnostic guidelines (CDDG). Geneva: WHO, 1992. – xii + 362 p.
ICD-10: DCR-10 (1993) Green book: The ICD-10 Classification of Mental and Behavioural Disorders. Diagnostic criteria for research. Geneva: WHO. – xiii + 248 p.
ICD-10 ([1992] 1995 suomeksi). Tautiluokitus ICD-10. Klassifikation av sjukdomar. Systemaattinen osa. Suomalainen laitos Maailman terveysjärjestön (WHO) luokituksesta ICD-10, International Statistical Classification of Diseases and Related Health problems. Volume 1 (1992). Luvun V käännös Kaija Eerola. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan kehittämiskeskus (STAKES), 1995. – 868 p. – http://www.ahjos.net/luokitus/icd10.htm
ICD-10 (1997): Psykiatrian luokituskäsikirja. Suomalaisen Tautiluokitus ICD-10:n psykiatriaan liittyvät diagnoosit. Psykiatrian luokitustyöryhmä, puheenjohtaja Ville Lehtinen. Helsinki: STAKES. – 211 s.
Luukkonen, Pertti (2008 a): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet-linkitetty. Helsinki: Psykopatologia. – 304 s.
Luukkonen (2008 b): Jokelan aikataulu. Helsinki: Psykopatologia. – 15 s.
Luukkonen (2010): Rajatilat. Persoonallisuushäiriöt I. Helsinki: Psykopatologia. – 47 s.
Luukkonen (2011 a): Narsismi ja psykopatia. Persoonallisuushäiriöt II. Helsinki: Psykopatologia. – 46 s.
Luukkonen (2011 c): Anankastiset ja histrioniset. Persoonallisuushäiriöt III. Helsinki: Psykopatologia.
Lönnqvist, Jouko [ym.] (toimittajat) (2007), *Psykiatria (2007).
Millon, Theodore & Roger D. Davis (1998): Ten Subtypes on Psychopathy. – 10 p. Kirjassa *Psychopathy (1998), pp. 161 – 170.
Millon, Theodore et al. (editors) (1998), *Psychopathy (1998).
Psychopathy (1998): Antisocial, Criminal, and Violent Behavior. Edited by Theodore Millon, Erik Simonsen, Morten Birket-Smith, Roger D. Davis. 36 Contributors. New York (etc.): The Guilford Press, 2003. – 476 p.
Psykiatria (2007 [2010]). Toimittajat Jouko Lönnqvist, Martti Heikkinen, Markus Henriksson, Mauri Marttunen & Timo Partonen. 34 kirjoittajaa. 5.– 8. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim, (1999), 2007, 2010. – 882 s.
Psykopatia (2009). Toimittanut Helinä Häkkänen-Nyholm. 15 kirjoittajaa. Helsinki: Edita. – 346 s.
Scott, Charles L (2010): Competency to Stand Trial and the Insanity Defence. – 65 p. Kirjassa *Forensic Psychiatry (2010), pp. 337 – 371.
Simon, Robert I. et al. (editors) (2010), *Forensic Psychiatry.
Tiihonen, Eila, Matti Holli & Jari Tiihonen (2009): Psykopatian etiologia. – 9 s. Kirjassa *Psykopatia (2009), s. 99 – 107.
Trimble, Michael (2004): Somatoform Disorders. A Medicolegal Guide. Cambridge: Cambridge University Press. – xii + 254 p.