Psykopatologia.munfoorumi.com

E r i k s o n, Erik H(omburger) (1902 – 1994)
-

-
Erik 37- ja Sue vajaa 2-vuotias
-

___________________________________________________________________________________________________________________________________

E r i k s o n, Erik H(omburger) (s. 15. 6. 1902 Frankfurt am Main, Deutsches Reich (de facto Deutsches Kaiserreich),
k. 12.5.1994 Harwick, Massachusetts, Yhdysvallat), tanskalais-saksalais-yhdysvaltalainen (1933 [1938]–) psykoanalyytikko,
psykoanalyyttisen ego-psykologian suurimpia (yhdessä Anna Freudin, Heiz Hartmann’in [Kris’in & Loewenstein’in] sekä
David Rapaportin kanssa). Alkuaan (1902 – 1905) Salomonsen (äidin 1. miehen mukaan), sitten (1905 – 1909) Abrahamson)
(äidin mukaan), sitten (1909 – 1338) Homburger (äidin 2. puolison mukaan), sitten Yhdysvaltain kansalaisuuden myötä
(1938 – 1994) Erikson (isän oletetun nimen mukaan).

Erikin äiti, syntyjään kööpenhaminalainen Karla Abrahamson (s. 1877, k. 1960 Haifa) meni 21-vuotiaana naimisiin meklari
Valdemar Isidor Salomonsen’in (27) kanssa vuonna 1898. Heti häiden jälkeen Valdemar pakeni Meksikoon tai Yhdysvaltoihin
mahdollisesti taloudellisten rötösten vuoksi (avioliitto ehkä mitätöitiin). Vuonna 1902 Karla Salomonsen lähti lomalle
pohjois-Saksaan tietämättä raskaudestaan. Hän synnytti Erikin kesäkuussa Frankfurtissa ja siirtyi Buehl’iin, jossa hän
opiskeli sairaanhoitajaksi. Marraskuussa 1902 hän sai tiedon Valdemarin kuolemasta ulkomailla. Nyt Karla oli virallisesti
leski (Abrahamson).

Erikiä hoitanut lastenlääkäri Theodor Homburger (s. 1868 Karlsruhe, Baden, k. 1944 Haifa) ja Karla Abrahamson kihlautuivat
marraskuussa 1904 ja avioituivat Erikin 3:ntena syntymäpäivänä, 15.6.1905. Erikin sirarpuoliksi syntyivät Elna (1907 – 1908),
Ruth Hirsch (s. 1909, k. Haifa) ja Ellen Therese Rava Katz (s. 1912, k. Haifa). (Vasta teinikäisenä tytöt saivat tietää, että
veli olikin adptoitu.) Erik sai Saksan kansalaisuuden vuonna 1909, jolloin hänestä tuli Homburger. Isäpuolen adoptio tuli
kuitenkin lopullisesti voimaan vasta vuonna 1911. – Koulussa Karlsruhessa Erikiä vierastettiin, koska hän oli juutalainen,
ja synagoogassa, koska hän näytti arjalaiselta. Häneen saatettiin viitata halventavasti nimityksellä goy (”kristitty”).
Myös ”tanskalaiseksi” häntä haukuttiin.

Noin kolmivuotiaaksi Erik luuli, että Theodor oli hänen biologinen isänsä. Ehkä noin 10-vuotiaana Erik tiukkasi yhä tiukemmin
äidiltään, että oliko Theodor hänen biologinen isänsä (kuten Theodor itse oli halunnut Erikin ajattelevan). Karla myönsi, että
Erik oli adoptoitu mutta ei kertonut, että Valdemar ei ollut hänen oikea isänsä (jonka henkilöllisyyden Karla todennäköisesti tiesi)
vaan valehteli, että Valdemar oli jättänyt hänet saatuaan tietää hänen raskaudestaan (joka muka oli Erik). Tämän jälkeen Erik
uskoi muutaman vuoden, että Valdemar oli hänen isänsä, mutta epäilykset jatkuivat. Adolesenssi-ikäisenä hän kuuli uusia huhuja,
että hänen isänsä olisi tanskalainen taiteellisia kykyjä omaava aristokraatti ja mahdollisesti kristitty. Sen jälkeen kun Karla oli
kuollut vuonna 1960, jotkut Erikin ikäiset serkut (Abrahamsoninen puolelta) kertoivat kuulemistaan huhuista ja vahvistivat
Erikin vuosikausien epäilyt. (Myöhemmin Erik ikään kuin toisti äitinsä valheita, kun hän ei kertonut lapsille oman poikansa Neil’in
[1944 – 1965] vaikeasta vammaisuudesta vaan sanoi tämän kuolleen [alla].)

Kymnaasin jälkeen, vuonna 1921, Erik kirjautui Karlsruhessa olevaan Badenin valtion taidekouluun. Tämän jälkeen, n.
19 – 25 -vuotiaana, hänellä oli pidentynyt ”identiteetti-kriisi” ja Wanderschaft, mikä päättyi vuonna 1927 lapsuudenkaverin,
”Mr. Adolescen”, Peter Blos’in (1904 – 1997), kutsusta Wieniin, jossa Anna Freud hoksasi Erikin hyvän kontaktin lapsiin. Erik
osallistui Montessori-koulun opettajakoulutukseen ja kokeellisen Hietzing Schulen (Burlingham’in & Rosenfeld’in koulu)
opettajantyöhön. Samalla hän kävi Anna Freudilla psykoanalyysissä lähes päivittäin (maksaen hänelle ”$7 kuussa”) ja osallistui
Wiener Pschoanalytische Vereinungin (WPV) viikottaisiin kokouksiin (jäsen vuonna 1933); American Psychoanalytic Associationin
(APsaA) jäsen vuonna 1934.

Vuonna 1929 Erik tapasi Hietzingingin Mardi Gras -juhlassa kanadalaissyntyisen sosiologin (M.A. University of Pennsylvania.)
ja tanssipedagogin Joanin, syntyjään Sarah (Sally) Mowat Lucretia Serson (s. 1903 Gonanagua, Ontario, Kanada, k. 1997 Brewster, Massachusetts), vanhemmat: isä episkopaalinen pastori John Reaby Serson (1850 – 1912), naimisiin 1898, puoliso (& äiti) Mary Louise Mac-
Donald (s. NY, k. 1942 Trenon, New Jersey). – Joan Serson oli psykoanalyysissä Ludwig Jekels’illä (syntyjään [vuoteen 1903] Louis Jekeles,
1861 – 1954).

Erik ei halunnut toistaa äitinsä virhettä (Joan oli raskaana), ja 1.5.1930 pariskunta avioitui, josta Kai Theodor Homburger (Erikson) 1931
(Wien), Jon MacDonald Homburger (Erikson) 1933 (Wien), Sue (o.s. Erikson) Bloland 1938 (New Haven) & Neil Erikson 1944 – 1965
(Berkeley [”Mongolian idiot”]). Kai (nykyään merkittävä sosiologi, Yale University, New Haven, Connecticut), Jon (Port Angeles,
Washington) ja Sue (psykoterapeutti New Yorkissa) kasvatettiin kristillisesti. (Erik kertoi Neilin tragediasta Kaille joskus 1940-luvulla,
Suelle n. vuonna 1951.)

Vuonna 1933 Homburgerien perhe lähti Saksasta (tai Weimarin tasavallasta, de facto Kansallissosialistisesta Saksasta) ja muutti
Yhdysvaltoihin, jossa Erik Erikson teki merkittävän uran psykoanalyysin teoreetikkona kuuluen psykoanalyysin Top 10:een. Varsinkin
pääteoksensa Childhood and Society (1950; Lapsuus ja yhteiskunta, 1962, 1982) pokkariversion (1953) myötä hän alkoi kasvaa
kansalliseksi ikoniksi. Häntä on sanottu Freudin jälkeen kuuluisimmaksi psykoanalyytikoksi (vaikkakaan kansa ei häntä psykoanalyytikoksi
miellä, koska hänen fokuksensa oli sosiaalipsykologinen eikä täten ”vaarallinen”).

”Identiteetin arkkitehti” oli itse monin tavoin identititeetti-vammainen: ammatillisesti (ei-akateeminen/professori;
psykoanalyytikko/antropologi ym.), uskonnollisesti (juutalainen/kristitty), kansallisesti (tanskalainen/saksalainen/yhdysvaltalainen),
familiaarisesti (isätön/imaginaarinen isä/ottopoika; huolehtija/hylkääjä). Tytär valottaa näitä puolia kirjassaan Sue Erikson Bloland
(2005): In The Shadow of Fame: A Memoir by the Daughter of Erik H. Erikson.

Erikson (1950: 239 – 257 [myös 1965, Chapter 7]), Ihmisen kahdeksan kehitysvaihetta) esittää
ihmisen (egon) *epigneettiset vaiheet kehityksellisinä ääripäinä (vrt. tässä niteessä *s: xx – xx):

1 Vauvaikä, oraalis-sensorinen vaihe (1.+ -ikävuosi): perusluottamus (”perushyve” toivo) vs. perusepäluottamus
(klassisen teorian oraalinen vaihe).

2 Varhaislapsuus, lihas – anaalinen vaihe (1 – 3+ -vuotias): autonomia (tahdonlujuus) vs. häpeä ja epäilys
(klassisen teorian anaalinen vaihe).

3 Esikouluikä, liikkumis – genitaalinen vaihe (4 – 5+ -vuotias): aloitteisuus (tarkoitus) vs. syyllisyydentunne
(klassisen teorian [varhainen genitaalinen eli] fallis-oidipaalinen vaihe).

4 Latenssi, koululainen (n. 6 – 11+ -vuotias): ahkeruus (pätevyys) vs. alemmuudentunne.

5 Puberteetti ja adolesenssi-ikä: identiteetti (uskollisuus) vs. roolien hajaannus (klassisen teorian genitaalinen vaihe).

6 Nuori aikuisikä: läheisyys (rakkaus) vs. eristyneisyys.

7 Aikuisuus, keski-ikä: generatiivisuus (hoiva) vs. lamautuminen.

8 Maturiteetti (n. 60+ -vuotias): minän integraatio (viisaus) vs. epätoivo.
___________________________________________________________________________________________________________________________________

Ei vakuuta teoreetikkona. Kehityskriisi on käsitteenä epäilyttävä. Miksei koiran elämässä ole kehityskriisejä?

Minulla on koira, eikä sillä ole ollut kriisejä.

Mikä koira? - Meillä oli airedale ja lapsena mäyriksiä.

Collie, mukava kaveri. Nimi ei ole Lassie kuitenkaan.

.

-

-

-

Karla

(- -)
Olen nyt viilannut tätä yli viikon. - Tämä on henkilötietojen suhteen tarkin netissä oleva selvitys Erik Erisonin elämästä
vuoteen 1933 mennessä ja johdantoa vuoden 2012 kirjaani "IHMISEN VAIHEET Eriksonin mukaan".
- Edelleen tarkenmnusta ja päivitystä 17.7.2011, 18.7.2011, 19.7.2011, 20.7.2011 & 21.7.2011

http://www.curledup.com/shadowfa.htm

Sue Erikson Bloland: In the Shadow of Fame: A Memoir by the Daughter of Erik H. Erikson
Penguin Paperback, 256 pages, January 2006

Midway through this compelling memoir, Bloland, the daughter of renowned psychoanalyst Erik H. Erikson,
relates one of her father’s favorite jokes: “the story of the psychoanalyst’s daughter who, when asked what
she wanted to be when she grew up, answered, ‘A patient.’” Bloland’s book, In the Shadow of Fame:
A Memoir by the Daughter of Erik H. Erikson, chronicles her life as the psychoanalyst’s daughter, virtually
ignored by her father, himself author of the groundbreaking Childhood and Sociology. In contrast to the
public impression of Erikson as a benevolent, wise father, in reality he was an ineffectual, distant parent,
who craved the public limelight more than the company of his own family.
(- -)

Viettelyksen vaunu (1947):
http://www.turgingsomedrama.com/streetc ... uction.htm

The Atlantic Monhly, Digital, NOVEMBER 1999
http://www.theatlantic.com/past/docs/is ... 11fame.htm

A FAME - The Power and Cost of a Fantasy

The daughter of an eminent psychoanalyst uses her experience to help us understand the pursuit of celebrity --
its psychological roots, its social meaning, its human cost

by Sue Erikson Bloland

(The online version of this article appears in three parts. Click here to go to parts two and three.)

It seems inevitable to me now that I should have become preoccupied with fame. My father became famous
when I was an adolescent, and his celebrity has loomed over me ever since, affecting me in confusing and
conflicting ways. It has sometimes been a source of great pride to be Erik Erikson's daughter, but more often
it has overwhelmed my sense of myself -- been demoralizing, diminishing, even paralyzing. Regardless of how
it affects me at any given moment, my father's fame is always there to be reckoned with, a powerful force
in my life. So I have struggled to try to understand the emotional intensity that is associated with fame as a
way of diminishing its power over me.
(- -)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_H._Erikson

Erik H. Erikson

Erik Homburger Erikson (15. kesäkuuta 1902 – 12. toukokuuta 1994) oli tanskalais-saksalais-amerikkalainen psykologi,
joka tutki kehityspsykologiaa. Erik syntyi avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen Saksassa. Eriksonin biologinen isä on
nimettömäksi jäänyt tanskalaismies, joka hylkäsi Eriksonin äidin Karla Abrahamsenin ennen pojan syntymää.
Äiti muutti jäätyään leskeksi Karlsruheen, missä hän avioitui Theodor Homburgerin kanssa, joka myöhemmin
adoptoi Erikin omaksi pojakseen. Erikson ei tuntenut syntymäänsä koskevia seikkoja. Identiteetin kehittyminen
on ollut Eriksonille keskeistä niin omassa elämässä kuin ammatillisestikin.

Erik kouluttautui Euroopassa ja muutti natsien vallattua Saksan Tanskan kautta Yhdysvaltoihin,
jossa teki suurimman osan elämän työstään. Hän toimi mm. Harvardissa, Yalessa ja Berkleyssa professorina.

Eriksonin teorian mukaan ihminen kohtaa elämänkaarensa aikana kahdeksan kehityskriisiä,
joiden aikana hän joutuu ratkaisemaan kehitystehtäviä.
(- -)
__________________________

Epätarkkuutta suomalaisessa Wikipediassa:

1.
Vaikka Erikson käytännössä oli psykologi, hänellä ei ollut muodollisia psykologisia opintoja.
Hänen ainoa "tutkintonsa" oli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäsenyys.

2.
Ei ole tietoa, syntyikö Erik "suhteesta", vai oliko kyse yhden yön jutusta. Siittäminen
tapahtui vuonna 1901. Karlan laillinen aviomies oli jättänyt hänet alle vuorokauden
liiton jälkeen jo vuonna 1889.
_________________________

http://en.wikipedia.org/wiki/Ego_psychology
Heinz Hartmanin psykoanalyyttinen ego-psykologia alkoi jo vuonna 1937.

Identity's architect: A Biography of Erik H. Erikson Tekijät Lawrence Jacob Friedman

http://books.google.fi/books?id=tFJvyOp ... XbF4f3sgaR

http://www.ulmus.net/ace/aceworks/ericksonshistory.html

Erikson's History

Book Review

Identity's Architect: A Biography of Erik H. Erikson
By Lawrence J. Friedman
New York: Scribner, 1999. 592 pp. ISBN 0-684-19525-9. $35.00

Review by Alan C. Elms

When Erik Erikson wrote an essay at age 67, "Autobiographic Notes on the Identity Crisis," he may not have intended to steal
the thunder from a multitude of would-be psychobiographers who were eager to analyze him. In explaining the origins of
his intense concern with the development of stable personal identity, he was merely analyzing himself in much the same manner
as his studies of Martin Luther and Mohandas Gandhi. By then the term "identity crisis" had become permanently lodged in the
popular vocabulary (not only in America; Erikson cited the Pope's recent reference to a "crisis of identity" among the priesthood.)
The identity crisis and the seven other psychosocial crises in Erikson's developmental schema had become fixtures in introductory
psychology texts and in doctoral dissertations across several fields. No need to wonder where the idea came from, Erikson said.
In addition to his clinical work with adolescents and his immigrant observations of American culture, he had been primed from
birth to worry about identity:

"I grew up in Karlsruhe in Baden as the son of a pediatrician, Dr. Theodor Homburger, and his wife Karla,
née Abrahamsen, a native of Copenhagen, Denmark. All through my earlier childhood they kept secret
from me the fact that my mother had been married previously and that I was the son of a Dane who
had abandoned her before my birth." (1970, p. 742)
(- -)

e p i|g e n e e s i
(kr. epi- kohti, päällä, genesis alku, synty), elimen tai yksilön kehittyminen erilaistumattomasta tilasta.
Tapahtuu usein peräkkäisinä aiempaan pohjaavina uusina muodostumi-na (kuin jäätelötötteröitä panisi
päällekkäin). *Eriksonin egon epigeneesi (alla) & tässä niteessä (s. xx – xx).

Erikson: egon epigeneesi (ihmisen kahdeksan kehitysvaihetta):

1) luottamus vs. epäluottamus (klassisen teorian oraalinen vaihe, 1.+ -ikävuosi)
2) autonomia vs. häpeä ja epäilys (anaalinen, 1 – 3+ -v.)
3) aloitteisuus vs. syyllisyydentunne (fallinen, 4 – 5+ -v.)
4) ahkeruus vs. alemmuudentunne (latenssi);
5) identiteetti vs. roolien hajaannus (puberteetti ja adolesenssi);
6) läheisyys vs. eristyneisyys (nuori aikuisikä);
7) generatiivisuus vs. lamautuminen (aikuisuus);
8) minän integraatio (eheys) vs. epätoivo (maturiteetti)

Psykopatologia kirjoitti:Erikson: egon epigeneesi (ihmisen kahdeksan kehitysvaihetta):

1) luottamus vs. epäluottamus (klassisen teorian oraalinen vaihe, 1.+ -ikävuosi)
2) autonomia vs. häpeä ja epäilys (anaalinen, 1 – 3+ -v.)
3) aloitteisuus vs. syyllisyydentunne (fallinen, 4 – 5+ -v.)
4) ahkeruus vs. alemmuudentunne (latenssi);
5) identiteetti vs. roolien hajaannus (puberteetti ja adolesenssi);
6) läheisyys vs. eristyneisyys (nuori aikuisikä);
7) generatiivisuus vs. lamautuminen (aikuisuus);
8) minän integraatio (eheys) vs. epätoivo (maturiteetti)

1) Vauvaikä, oraalis-sensorinen vaihe: luottamus (”perushyve” toivo) vs. epäluottamus (klassisen teorian oraalinen vaihe, 1.+ -ikävuosi).
2) Varhaislapsuus, lihas – anaalinen vaihe: autonomia (tahdonlujuus) vs. häpeä ja epäilys (anaalinen vaihe, 1 – 3+ -vuotias).
3) Esikouluikä, liikkumis – genitaalinen vaihe: aloitteisuus (tarkoitus) vs. syyllisyydentunne
...([varhainen genitaalinen eli] fallis-oidipaalinen vaihe, 4 – 5+ -vuotias).
4) Latenssi (koululainen): ahkeruus (pätevyys) vs. alemmuudentunne (n. 6 – 11+ vuotias).
5) Puberteetti ja adolesenssi: identiteetti (uskollisuus) vs. roolien hajaannus (klassisen teorian genitaalinen vaihe).
6) Nuori aikuisikä: läheisyys (rakkaus) vs. eristyneisyys.
7) Aikuisuus: generatiivisuus (hoiva) vs. lamautuminen.
8) Maturiteetti: minän integraatio (viisaus) vs. epätoivo.

Sue Erikson Bloland:
http://www.shadowoffame.com/speaking_engagements.htm