Porno ja arvot
http://www.hs.fi/arkisto/artikkeli/Porn ... SI1MP01e7p
HS - Mielipide - 22.6.2011 - 2512 merkkiä - 1. painos
Pornon sijaan kannattaisi keskustella arvoista ja tavoitteista
Pornon määrittely on vaikeaa. Yksi määritteli "oikean pornon" kiihottavaksi materiaaliksi (Vesa Riihinen, HS Mielipide 18.6.),
toinen koki pornoistumisena myös seksiä tyrkyttävää esillepanoa (Johanna Korhonen, HS Kulttuuri 15.6.). Perttu Häkkinen
halusi puhua yliseksualisoitumista (Nyt-liite 16.6.).
Entinen mies totesi, että "en osaa sanoa, mitä se porno on, mutta tunnistan sen kyllä, kun näen sitä". Pornon määritelmien
sijaan meidän kannattaisi keskustella arvoista ja tavoitteista. Millaisen arjen ympäristön haluamme? Millainen julkinen tila
on miellyttävä mahdollisimman usealle? Miten lasten ja nuorten tervettä kehitystä voidaan parhaiten tukea ja suojata?
Porno-sanaa ei käytetä rikoslaissa lainkaan. Valtion elokuvatarkastamo toimii rikoslain mukaan. Se määrittelee kovaksi pornoksi
(hard core, K18) kuvatallenteet, jossa yhdynnät ja muu seksuaalinen toiminta esitetään lähikuvin.
Seksin saralla kaikki voivat esiintyä asiantuntijoina. Seksiä ei pidäkään medikalisoida. Seksuaaliterveyden näkökulma on
kuitenkin myös tärkeä, ja siitä on kansallista tutkimusta.
Tyttöjen masennus ja syömishäiriöt ovat jatkuvassa kasvussa, eikä terveydenhuolto kykene vastaamaan hoitotarpeeseen.
Poikien syrjäytyminen lisääntyy, ja syrjäytymisen ehkäiseminen ontuu pahasti. Poikien Puhelimessa kuullaan niin paljon
ahdistuneisuutta ja vääristyneitä asenteita itseä, toista ihmistä ja seksiä kohtaan, että niistä pojista ei hoidotta tule
elämänsä hallitsevia, onnellisia ja muita arvostavia aikuisia.
Yhdyntävideoiden katsominen ei ole sitä, mitä koululaiset tarvitsevat seksuaaliterveytensä tai hyvinvointinsa edistämiseen
ja riskien ehkäisemiseen. Se ei vähennä pornon katsomista, päinvastoin. Tuskin nuoret katsovat pornoa vain oppiakseen
yksinkertaisen yhdyntätekniikan. Siitä haetaan ääri-ilmiöitä ja kiihotusta.
Kouluopetuksella tulee olla toiset arvot ja tavoitteet: oikean, laaja-alaisen, nuorta arjen päätöksissä auttavan ja ikätasoisen
tiedon tarjoaminen.
Lasten ja nuorten pornoistuvan ja seksiä kaupallistavan ympäristön määrittely ja rajaaminen on vaikeaa. Silti meidän tulee
pyrkiä luomaan terveyttä ja turvallisuutta tukeva kasvuympäristö nuorillemme. Aikuisuuden ja vastuullisuuden pitäisi alkaa
näkyä arvovalinnoissamme.
RAISA CACCIATORE LASTENPSYKIATRI,
ASIANTUNTIJALÄÄKÄRI VÄESTÖLIITTO
_____________
http://www.vaestoliitto.fi/murkun_kanssa/
HS - Mielipide - 22.6.2011 - 2512 merkkiä - 1. painos
Pornon sijaan kannattaisi keskustella arvoista ja tavoitteista
Pornon määrittely on vaikeaa. Yksi määritteli "oikean pornon" kiihottavaksi materiaaliksi (Vesa Riihinen, HS Mielipide 18.6.),
toinen koki pornoistumisena myös seksiä tyrkyttävää esillepanoa (Johanna Korhonen, HS Kulttuuri 15.6.). Perttu Häkkinen
halusi puhua yliseksualisoitumista (Nyt-liite 16.6.).
Entinen mies totesi, että "en osaa sanoa, mitä se porno on, mutta tunnistan sen kyllä, kun näen sitä". Pornon määritelmien
sijaan meidän kannattaisi keskustella arvoista ja tavoitteista. Millaisen arjen ympäristön haluamme? Millainen julkinen tila
on miellyttävä mahdollisimman usealle? Miten lasten ja nuorten tervettä kehitystä voidaan parhaiten tukea ja suojata?
Porno-sanaa ei käytetä rikoslaissa lainkaan. Valtion elokuvatarkastamo toimii rikoslain mukaan. Se määrittelee kovaksi pornoksi
(hard core, K18) kuvatallenteet, jossa yhdynnät ja muu seksuaalinen toiminta esitetään lähikuvin.
Seksin saralla kaikki voivat esiintyä asiantuntijoina. Seksiä ei pidäkään medikalisoida. Seksuaaliterveyden näkökulma on
kuitenkin myös tärkeä, ja siitä on kansallista tutkimusta.
Tyttöjen masennus ja syömishäiriöt ovat jatkuvassa kasvussa, eikä terveydenhuolto kykene vastaamaan hoitotarpeeseen.
Poikien syrjäytyminen lisääntyy, ja syrjäytymisen ehkäiseminen ontuu pahasti. Poikien Puhelimessa kuullaan niin paljon
ahdistuneisuutta ja vääristyneitä asenteita itseä, toista ihmistä ja seksiä kohtaan, että niistä pojista ei hoidotta tule
elämänsä hallitsevia, onnellisia ja muita arvostavia aikuisia.
Yhdyntävideoiden katsominen ei ole sitä, mitä koululaiset tarvitsevat seksuaaliterveytensä tai hyvinvointinsa edistämiseen
ja riskien ehkäisemiseen. Se ei vähennä pornon katsomista, päinvastoin. Tuskin nuoret katsovat pornoa vain oppiakseen
yksinkertaisen yhdyntätekniikan. Siitä haetaan ääri-ilmiöitä ja kiihotusta.
Kouluopetuksella tulee olla toiset arvot ja tavoitteet: oikean, laaja-alaisen, nuorta arjen päätöksissä auttavan ja ikätasoisen
tiedon tarjoaminen.
Lasten ja nuorten pornoistuvan ja seksiä kaupallistavan ympäristön määrittely ja rajaaminen on vaikeaa. Silti meidän tulee
pyrkiä luomaan terveyttä ja turvallisuutta tukeva kasvuympäristö nuorillemme. Aikuisuuden ja vastuullisuuden pitäisi alkaa
näkyä arvovalinnoissamme.
RAISA CACCIATORE LASTENPSYKIATRI,
ASIANTUNTIJALÄÄKÄRI VÄESTÖLIITTO
_____________
http://www.vaestoliitto.fi/murkun_kanssa/