Psykopatologia.munfoorumi.com

Jos joku ei piittaa toisen/toisten kärsimyksestä, niin myöntääkö he tämän (tunteettomasti)?
Vai onko kieltäminen tai valehtelu yleistä?

Millainen on pohjimmiltaan ihminen, kuka katselee toisen itsemurhaa/kuolinkamppailua (sitä kuvaillen), tekemättä ns. yhtään mitään? Eli katselee ja kuvailee, eikä soita apua.

Tai tekee jotain niin hirveää, mitä kuvattiin eilen Iltasanomissa (nainen murhattiin myrkkypiikillä ja kidutettiin jne.)

Oikeastihan pyrkimys on, että kaikki on arvokkaita, tasa-arvoisia. Elämä kantaa ja ihmiset on rakastavaisia.
Mutta tällaista merkitys- ja uskomusjärjestelmää voidaan horjuttaa vakavasti, aiheuttamalla kärsimystä; jopa niin, ettei ihminen enää koskaan toivu ja kykene luottamaan mihinkään.

Ihminen kuka haluaa jatkuvasti aiheuttaa kärsimystä, ei lopeta kun ihminen kärsii, kärsii, kärsii.
Pahimmillaan "hän" nauttii ja jatkaa. Se on kuin koukku, mistä et pääse irti, nahkasi revitty ja sielusi silvottu... eikä se koskaan lopu... Jos "hän" ei ole läsnä - rääkkäämässä - niin "hän" on unissasi joka yö; vuodesta vuoteen

Minä uskallan kertoa tunteeni ja uskallan toivoa pahuuden loppuvan.
Minä piittaan muista, enkä nauti toisten tuskasta.

Jokainen saa nauraa mille haluaa, mutten näe mitään huvittavaa siinä, että ihminen on sairaala-kunnossa vuosikausia.
Miksi joku pitäisi minusta, saatika rakastaisi. En muista mitä tapahtui v. 06.

Jos joku mies elämässäni, rakastaisi.

Jos joku pitäisi minusta...vaikka olen kauhea ja nolo; itsestäni puhuva...

Kyllä me pidämme.