Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Sado ... 5266124601

Sadomasokismi ei ole enää sairaus ym. ym.
13.5.2011 14:45
(- -)
_____________________

16.5.2011 otsikon laajennus "ym. ym."
_____________________

18.5.2011 klo 9.07 otsikon laajennus:
"Sadomasokismi / koulutuspolitiikka / ym."

Seksualisuus on psykiatrisessa diagnosoinnissa jotenkin poikkeusasemassa. Sen suhteen suvaitsevuutta riittää, muutta muutoin ollaan kyllä yhä helpommin diagnosoimassa erilaisia mt-ongelmia ja keksimässä yhä uusia.

http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Ko ... perPage=20

2 viestiä Luukkoselta.

mielenterveyden mallit

1) Tilastollisen eli normaalimallin (lat. norma ojennusnuora, sääntö) mukaan keskimääräinen on tervettä.
Vaikeutena mallissa on patologian suhteellinen yleisyys. Tällöin esimerkiksi hammasmätä olisi suhteellisen ”tervettä”.

2) Negatiivisen mallin mukaan terveys on sairauden oireiden puutetta. Tämä on lääketieteellinen malli.
Symptomit on myös helppo operationalisoida.

3) Positiivisen mallin esitti vuonna 1958 itävaltalais-yhdysvaltalais-englantilainen sosiaalipsykologi Marie Jahoda (1907 – 2000).
Hän toi terveyden esiin prosesseina, joita ovat mm. itsensä hyväksyminen, kehitys, integraatio, autonomia, todellisuudentaju
ja ympäristön hallinta. Mallin mukaan ihminen on suhteellisen terve, jos hän pystyy (oireistaan ja vaikeuksistaan huolimatta)
tyydyttävään elämään, esim. lieben und arbeiten (Freud).

Psykoterapiassa painotus on positiivisessa mallissa, psykoanalyyttisessä psykoterapiassa enemmän,
kognitiivisessa (psyko)terapiassa vähemmän. Psykiatriassa painotus on negatiivisessa mallissa.
Kuitenkin käytännön psykiatriassa katsotaan myös potilaan yleistä vointia, mm. työkykyä ja
ihmissuhteita yms.

Ketä se arbeiten nyt niin kamalasti tyydyttäisi?

Michelangeloa.

Juu, jos ihmisarvo on ihmisen välineellinen arvo / arvo tuotannollisena välineenä. Varmaan kannattaisi lukea Halla-ahonkin näkemyksiä aiheesta.

Minusta sinun, Kyllästynyt, näkemyksesi on yhtenevöinen Halla-ahon näkemyksen kanssa. Ainut ihmisarvon mittari on ihmisen välineellinen arvo. Vai kuinka?

Viitataan, jumalauta, työn antamaan sisäiseen tyydytykseen.

Työn antamassa sisäisessä tyydytyksessä on varmaan eroja, jos vertaa vaikkapa tutkijan työtä ja kaupan kassaa. Hoitajat esimerkiksi valittavat, ettei työtä enää ehdi eikä anneta tehdä niin hyvin kuin osaisi ja haluaisi niin että siitä saisi tyydytystä. Vasta oli uutinen, jossa kerrottiin, että lääkäritkin nykyisin monesti haluavat mieluummin tehdä osa-aikaista työtä ja viettää enemmän aikaa lasten, perheen ja ehkä omien harrastusten parissa. Heidän ammattiaan vielä pidettiin ennen ainakin kutsumusammattina. Eikä sitä eläkeiän alarajan korotustakaan nyt niin hurraten taideta olla toivottamassa tervetulleeksi.

Eläkkeellä joutuu etsimään työstä saadun tyydytyksen muualta, mutta kyllä se ihan mahdollista on. Voi kokea vaikuttavansa, toteuttavansa itseään ja olevansa tarpeellinen vapaaehtoistoiminnassa, kirjoittamalla, hoitamalla lastenlapsia. Monet nauttivat matkailusta ja löytävät uusia ihmissuhteita harrastusten parista.

Eihän kaupan kassalla tai myyjättärellä ole useimmiten päätä saada tyydytystä hienommista hommista.

Varmaan jonkun paperikoneen valvojankin työ voi olla aika yksitoikkoista. Mainitsin kommentissani myös hoitajat ja lääkärit, Kyllästynyt. Työstä saatavan sisäisen tyydytyksen mahdollisuus on saattanut vähentyä myös noissa ammateissa. Kaupan kassan otin esimerkiksi siksi, että työ voi olla pakkotahtista (vessassakaan ei kuulema tahdo ehtiä käydä) ja vaikka siinä ollaankin ihmisten kanssa tekemisissä, yleensä ei kovin monta sanaa ole mahdollista vaihtaa ja saada edes siitä tyydytystä niinkuin ehkä muissa myyntitöissä.

Nuoret eivät enää ehkä arvosta työtä samalla tavalla kuin ennen, ole yhtä työpaikkauskollisia esimerkiksi (jos siihen nyt kellään on pätkätöiden yleistymisen takia mahdollisuuttakaan). Ehkä se luterilainen työmoraali on nuoremmilla jo vähän höllentynyt?

Minusta sinä Kyllästynyt yhdistit tuolla edellä sen, ettei ole työssä, vaan esimerkiksi eläkkeellä, elämättömään elämään, itsenäisen toimeentulon puuttumiseen, vailla perhettä ja ystäviä olemiseen, elämään ilman onnistumisen kokemuksia, elämän sisällyksettömyyteen jne. Kyllä nuo ovat kaikki ihan erillisiä asioita, eikä työssäkäymättömyydestä valttämättä seuraa yhtään noista mainituista asioista. Aika moni huokaisee helpotuksesta, kun voi viimein jäädä pois työelämästä ja aika moni iäkäs työntekijä lähtisi varmasti ennemminkin, jos pääsisi.

Kaksi työuupumusta kokeneena olen kyllä oman osani siitä työelämän ihanuudesta saanut nauttia. Letkautteletko sinä vapaamatkustajana olemisesta myös vaikkapa sydänkohtauksen tai aivohalvauksen takia työkyvyttömäksi tulleille, Kyllästynyt? Varmaan tulisi halvemmaksi viedä nurkan taakse ja ampua kaikki tuommoiset vapaamatkustajat, että riittäisi sitten enemmän rahaa vaikkapa ulkomaisten riskipankkien ja sijoittajien tukemiseen.

Edellä työllä ei tarkoiteta yksinomaan palkkatyötä, vaan muutakin mielekästä toimintaa.
Kukin elämänvaiheensa ja edellytystensä mukaan: hakkaan puita, kuinka ihmeellistä tämä!
(Ikonen).

Sittenhän se onkin eri asia. Kotiäiti voi kokea tekevänsä mielekästä ja arvokasta työtä kotona. Muistan lukeneeni, että joku mainonnan parissa työskennellyt vaihtoi ammattia, koska koki joutuvansa tekemään semmoista, mikä oli omia arvoja vastaan. Ei se palkkatyö minusta automaattisesti tarkoita sitä, että sen kokisi mielekkäänä ja palkitsevana muuta kuin tilipäivänä.

Ollaan sitten vähän eri linjoilla, jos näät tuommoisen nirsouden ja työhaluttomuuden isonakin yhteiskunnallisena ongelmana. Minua huolettaa ennemminkin se, että paperiteollisuus ja vaikkapa Nokia siirtää niitä töitä sinne, missä riittää halpaa ja nöyrää työvoimaa.
Neliviitosta ei kuulema enää haluta palkata uuteen työtehtävään, koska häntä pidetään liian vanhana. Asenneongelma on työnantajalla, ei työntekijällä. Ja nuorille ei välttämättä löydy edes akateemisen tutkinnon suorittamisen jälkeen muuta kuin pätkätyötä. Säälittää nykyiset opiskelijat, jotka eivät voi luottaa pysyvän työpaikan löytymiseen eivätkä sen takia uskalla ottaa opintolainaakaan, vaan työskentelevät sitten osa-aikaisena esimerkiksi niillä kaupan kassoilla niin että opinnot viivästyvät.

Mutta lakkautetaan vaan tarpettomana koko sosiaaliturva ja kaikki hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, kun kerran niiden käyttäjät ovat tuommoisia lusmuilijoita ja nirsoilijoita.

Mille alalle nuoren pitäsi kouluttautua, että varmasti saisi töitä?

Työvoiman nöyryydessä ja palkkojen pienuudessa ei koskaan pystytä kilpailemaan halpatyövoiman maiden kanssa. Suomalainen pärjääminen on rakennettu yhteiskunnan tasa-arvoisuuden ja koulutuksen aikaansaaman osaamisen varaan. Ei kaikkia suomalaisia voida kouluttaa hoitajiksikaan. Omat lapsesi ilmeisesti ovat toimineet sinun toiveidesi mukaan ja tutkinnon suoritettuaan työskentelevät nyt sitten varmaan kiitollisena ja työhönsä tyytyväisenä siellä kaupan kassalla osa-aikaisena. Hakevat sitten välillä jotain syömistä sieltä leipäjonosta.

Hoitoala on ainut, jolla työpaikka on taattu. Niitä rakentamisen harmaita ammattilaisia tulee ja tuodaan tänne Virosta.

Sinun lapsillesiko on varma työpaikka sitten yliopiston jälkeen?
Jos ei ole, miksi heille suot akateemisen koulutuksen mutta et kaikille nuorille?

esmes lähihoitajakoulutukseen hakee paljon nuoria jotka eivät kuitenkaan pääse alaa opiskelemaan.
Minä en kyllä hakenut mutta ei minua olisi hyväksytty aika varmasti. Siksi piti tyytyä yliopistoon.