January mielensä vai vanhempiensa armoilla?
Lähetetty: 13.05.2011 19:10Los Angeles Times kirjoitti järkyttävän ja kysymyksiä herättävän artikkelin " Janis at the mercy of her mind",
http://www.latimes.com/features/health/ ... ory?page=1
6-vuotiaasta tytöstä, jolla kerrotaan olevan skitsofrenia. Artikkelin mukaan hän olisi ollut mielisairas syntymästään asti. En jaksa kääntää koko artikkelia suomesta englanniksi, mutta linkissä on myös videohaastattelu kyseisestä perheestä, jos kieli ei suju. Mitä mieltä olette, onko kyse todella skitsofreniasta, autismista/aspergerin syndroomasta, vai lapsesta jolla on vilkas mielikuvitus, mutta jonka vanhemmat eivät osaa tukea hänen kehitystään ja jotka ovat erikoisuudentavoittelijoita? Hehän antoivat tyttärensä nimeksikin " January", eli tammikuu. Vanhempien myös kerrotaan olevan itse masentuneita ja syövän masennuslääkkeitä:
Sivulta neljä:
Minusta tuon videon perusteella tyttö ei vaikuta kovin mielisairaalta, mutta ei Janin käytös kyllä normaaliakaan ole. Hänen kerrotaan pitävän numeroista ja erilaisista eläimistä. Mielenkiinto numeroita kohtaan ja omalaatuiset harrastukset kuuluvat usein lievään autismiin eli asbergerin syndroomaan. Toisaalta hän on vielä hyvin pieni. Hänen isänsä kertoo, että hän alkoi saada mielikuvitusystäviä 2-vuotiaana. Eikö se ole ihan tavallista terveillekin pikkulapsille, että heillä on mielikuvitusystäviä? On hänellä tosin toki muutakin outoa käytöstä.
Videossa isä sanoo, että aina niiden harhojen tilalle, joita Janin lääkitys tuhoaa, tulee uusia tilalle, eikä Jani edes halua luopua hyvistä harhoistaan, koska ne ovat hänen ystäviään. Jos lääkitys ei kunnolla tehoa ja tyttö voi vaikuttaa harhojensa olemassaoloon, niin eivätkö ne silloin ole todennäköisemmin päähänpinttymiä, kuin varsinaisia aistiharhoja?
Lääkkeet kuulostavat ainakin tosi hurjilta. Artikkelin alussa todetaan:
" Tehokkaat psyykelääkkeet, annoksilla, jotka saisivat useimmat aikuiset hoipertelemaan, näyttävät " skip off her."
En osaa kääntää sanaa skip off tuossa yhteydessä, mutta sillä tarkoitetaan, että hän sietää noita lääkkeitä, noilla annoksilla, mikä ei ilmeisesti kuitenkaan pidä paikkaansa, kun lukee artikkelia pidemmälle. Sivulla 3 kerrotaan, kuinka koulu joutui soittamaan ambulanssin, koska Jani sai dystonian, mikä aiheutuu isoista annoksista tiettyjä ( antipsykoottisia) lääkkeitä:
Lääke oli Haldolia, joka on haloperidolia.
Sivulta 4:
Nyt hän syö 300 milligrammaa Thorazinea, joka artikkelin mukaan auttaa, mutta myös aiheuttaa dystoniaa:
Michael on siis tytön isä, joka pelkää lääkityksen tappavan hänen tyttärensä, mutta että ilman sitä hän voisi tappaa itsensä.
Olen tietysti vain maallikko, mutta ihmettelen, mikseivät he ole kokeilleet muita hoitokeinoja lääkkeiden ohella tai sijaan noihin harhoihin tai päähänpinttymiin? Jotenkin sai sen vaikutelman, että tyttö on keksinyt tavan nimetä omia tunteitaan ja kokemuksiaan erilaisiksi eläimiksi, kuten "cat 400", joka edustaa aggressiivisia tunteita. Ovatko vanhemmat koskaan yrittäneet puhua hänen kanssaan noista tunteista, ja mikä synnyttää niitä ja miten niitä voi ohjata, sen sijaan että pitävät lapsensa tunteita vain oireina?
Kuinka paljon noita päähänpinttymiä on ruokkinut se, että vanhempien kerrotaan syöttäneen hänelle paljon erilaista tietoa vuosien aikana? Tytön myös väitetään olevan todella älykäs, vaikka ei jaksakaan istua tarpeeksi kauaa lukeakseen kirjan. Sivulta 3:
http://www.latimes.com/features/health/ ... ory?page=1
6-vuotiaasta tytöstä, jolla kerrotaan olevan skitsofrenia. Artikkelin mukaan hän olisi ollut mielisairas syntymästään asti. En jaksa kääntää koko artikkelia suomesta englanniksi, mutta linkissä on myös videohaastattelu kyseisestä perheestä, jos kieli ei suju. Mitä mieltä olette, onko kyse todella skitsofreniasta, autismista/aspergerin syndroomasta, vai lapsesta jolla on vilkas mielikuvitus, mutta jonka vanhemmat eivät osaa tukea hänen kehitystään ja jotka ovat erikoisuudentavoittelijoita? Hehän antoivat tyttärensä nimeksikin " January", eli tammikuu. Vanhempien myös kerrotaan olevan itse masentuneita ja syövän masennuslääkkeitä:
Sivulta neljä:
Both Michael and Susan have relatives who were mentally ill, and both struggle with depression and take antidepressants.
Minusta tuon videon perusteella tyttö ei vaikuta kovin mielisairaalta, mutta ei Janin käytös kyllä normaaliakaan ole. Hänen kerrotaan pitävän numeroista ja erilaisista eläimistä. Mielenkiinto numeroita kohtaan ja omalaatuiset harrastukset kuuluvat usein lievään autismiin eli asbergerin syndroomaan. Toisaalta hän on vielä hyvin pieni. Hänen isänsä kertoo, että hän alkoi saada mielikuvitusystäviä 2-vuotiaana. Eikö se ole ihan tavallista terveillekin pikkulapsille, että heillä on mielikuvitusystäviä? On hänellä tosin toki muutakin outoa käytöstä.
Videossa isä sanoo, että aina niiden harhojen tilalle, joita Janin lääkitys tuhoaa, tulee uusia tilalle, eikä Jani edes halua luopua hyvistä harhoistaan, koska ne ovat hänen ystäviään. Jos lääkitys ei kunnolla tehoa ja tyttö voi vaikuttaa harhojensa olemassaoloon, niin eivätkö ne silloin ole todennäköisemmin päähänpinttymiä, kuin varsinaisia aistiharhoja?
Lääkkeet kuulostavat ainakin tosi hurjilta. Artikkelin alussa todetaan:
Jani normally likes animals. But most of her animal friends -- cats, rats, dogs and birds -- are phantoms that only she can see. January Schofield has schizophrenia. Potent psychiatric drugs -- in doses that would stagger most adults -- seem to skip off her.
" Tehokkaat psyykelääkkeet, annoksilla, jotka saisivat useimmat aikuiset hoipertelemaan, näyttävät " skip off her."
En osaa kääntää sanaa skip off tuossa yhteydessä, mutta sillä tarkoitetaan, että hän sietää noita lääkkeitä, noilla annoksilla, mikä ei ilmeisesti kuitenkaan pidä paikkaansa, kun lukee artikkelia pidemmälle. Sivulla 3 kerrotaan, kuinka koulu joutui soittamaan ambulanssin, koska Jani sai dystonian, mikä aiheutuu isoista annoksista tiettyjä ( antipsykoottisia) lääkkeitä:
Woodall decided to try a new drug, Haldol, 1 milligram, twice a day. It seemed to calm Jani, and 400-the-Cat went away.
The Schofields made another attempt at first grade, sending Jani to school Jan. 12. But that day, the muscles on the left side of her body locked up, and the school called paramedics. She had developed dystonia, a movement disorder that causes involuntary contractions of muscles. It's a side effect of high doses of some psychotropic medications.
Lääke oli Haldolia, joka on haloperidolia.
Sivulta 4:
Nyt hän syö 300 milligrammaa Thorazinea, joka artikkelin mukaan auttaa, mutta myös aiheuttaa dystoniaa:
Jani's psychiatrist at UCLA, Dr. Karen Lim, has tried several medications. A whopping 300 milligrams of Thorazine manages to stop the psychosis, but it too causes dystonia.
Michael worries that the heavy doses of medication might kill his daughter. But without it, she might kill herself.
Michael on siis tytön isä, joka pelkää lääkityksen tappavan hänen tyttärensä, mutta että ilman sitä hän voisi tappaa itsensä.
Olen tietysti vain maallikko, mutta ihmettelen, mikseivät he ole kokeilleet muita hoitokeinoja lääkkeiden ohella tai sijaan noihin harhoihin tai päähänpinttymiin? Jotenkin sai sen vaikutelman, että tyttö on keksinyt tavan nimetä omia tunteitaan ja kokemuksiaan erilaisiksi eläimiksi, kuten "cat 400", joka edustaa aggressiivisia tunteita. Ovatko vanhemmat koskaan yrittäneet puhua hänen kanssaan noista tunteista, ja mikä synnyttää niitä ja miten niitä voi ohjata, sen sijaan että pitävät lapsensa tunteita vain oireina?
Kuinka paljon noita päähänpinttymiä on ruokkinut se, että vanhempien kerrotaan syöttäneen hänelle paljon erilaista tietoa vuosien aikana? Tytön myös väitetään olevan todella älykäs, vaikka ei jaksakaan istua tarpeeksi kauaa lukeakseen kirjan. Sivulta 3:
Although she can't sit still long enough to read a book, she is a voracious learner. She's also bright -- her IQ is 146. Over the years, Michael and Susan have entertained her by feeding her information well beyond her years: specifics of evolution, the Roman Empire, the periodic table of elements.