Psykopatologia.munfoorumi.com

Puolustusmekanismien kypsyys ei taida olla ainakaan Big Five -mallissa varsinainen persoonallisuuden piirre. Niitä ovat tunnollisuus, avoimuus, sovinnollisuus, tunne-elämän tasapainoisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus. Muissa piirteissä / ominaisuuksissa mainitaan optimismi ja pessimismi, mutta sekään ei siis ole tuossa mallissa viiden peruspiirteen joukossa.

Mitenkähän masentuneelta voidaan testata optimismia tai pessimismiä, kun toivottomuus kuuluu häiriön aiheuttamiin oireisiin?

Hoitovaihe kesti neljä kuukautta. Hoitovaiheen jälkeen masennustilan voimakkuutta verrattiin alkutilanteeseen. Kypsät minän puolustusmekanismit ennustivat hyvää toipumista lääkehoitoryhmässä. Psykoterapiaryhmässä puolustusmekanismien ja toipumisen välillä ei havaittu yhteyttä. Psykologisen orientaation ja toipumisen välillä ei ollut yhteyttä kummassakaan hoitoryhmässä.

Persoonallisuuden piirteistä korkea turvallisuushakuisuus oli tutkimuksen alkutilanteessa yhteydessä vakavampaan masennukseen. Korkeat pistemäärät hyväksynnän hakemisessa, itseohjautuvuudessa ja yhteistoiminnallisuudessa olivat yhteydessä vakavampaan masentuneisuuteen neljän kuukauden seurannassa niillä potilailla, jotka olivat saaneet masennuslääkehoitoa. Psykoterapiaryhmässä persoonallisuuspiirteet eivät olleet yhteydessä masennusoireiden voimakkuuteen seurannassa.

Voiko tuosta päätellä, että psykoterapia auttaa kaikkia potilaita paremmin toipumaan, koska psykoterapiaryhmässä sillä ei ollut väliä, oliko henkilöllä kypsät minän puolustusmekanismit?

Samasta tutkimuksesta:
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1 ... 5/abstract

Kyllästynyt, toivottomuuden syvyys varmaan liittyy masennuksen syvyyteen.

Tuosta PL:n linkistä selvisi, että kaikkien tutkittujen masennus oli vakava, joten siinä mielessä erot eivät ole niin suuret kuin vaikka dystymian ja vakavan tai peräti psykoottistasoisen masennuksen välillä.

Yllättävää, ettei psykologiseen ajatteluun suuntautuneisuudella eikä defenssien kypsyydellä ollut terapiaryhmässä vaikutusta, kun analyysiin soveltuvuuden kriteereinä noita on kai molempia ainakin pidetty ja siis terapiassa suotuisina ominaisuuksina.

Masennus voi liittyä joihinkin rajatilatasoisiin persoonallisuushäiriöihin, kuten narsismiin (silloin kun henkilö kokee epäonnistumisen työssä tai tärkeässä ihmissuhteessa), jota pidetään vaikeana terapoida. Niissä defenssit ovat epäkypsempiä. Olisi siis luullut, että defenssien epäkypsyys olisi voinut silläkin perusteella näkyä terapiaryhmän tuloksissa niitä heikentävänä.

Lisäys: Jos siis masentuu, ja haluaa terapiaa, kannattaa varalta olla mahdollisimman pessimistinen sitten jos ja kun tuota tutkimustulosta aletaan soveltaa hoitomuodon valinnassa. Tuo defenssejä mittaava testi olisi mukava nähdä. Netistä näköjään saisi ostaa 24 tunniksi pääsyn ja tulostusoikeuden DSQ:ta käsittelevään artikkeliin, jos maksaa 30 dollaria.

major depressive disorder (MDD)

Ei välttämättä ollenkaan "vakava" (vaikea). MDD:hen sisätyvät myös lievät,
joita tietysti on enemmän epidemiologisessa aineistossa.

Defenssi-asiaan sanoisin, että niitä ei voi tutkia kyselylomakkeilla.

Oli tuolla kumminkin abstrakti suomalaistenkin artikkelista, joka käsitteli DSQ-40:n psykometrisiä ominaisuuksia ja lopussa todettiin, että oli luotettava ja pätevä nuorten mt-ongelmissa. Toisessa abstraktissa testiä sanottiin ensimmäiseksi luotettavaksi testiksi tuohon tarkoitukseen. Koostuu abstraktin mukaan kahdesta väitteestä kutakin 20 (?) defenssiä kohti.

Missä tuolla?

Netissä ensimmäisten hakutulosten joukossa googlella hakemalla Defense Style Questionnaire. Olivat tieteellisien artikkeleiden abstrakteja.

Defenssit ”kehittyneisyyden” mukaan:

alataso (”psykoottisia”): kieltäminen, introjektio, projektio, split, acting out, päihteiden käyttö.

keskitaso (”neuroottisia”): tyhjäksitekeminen, askeettisuus, kontrafoobisuus.

ylätaso (”neuroottisia” ja ”normaaleita”): eristäminen (älyllistäminen), torjunta, reaktionmuodostus, kompensaatio, sublimaatio, regressio egon
palveluksessa, huumori.

Shapiro (1965) on jakanut defenssejä (neuroottisten) "tyylien" mukaan (neljä ensimmäistä).
Kun Shapiroa täydennetään, saadaan:

1. impulsiivinen acting out, kieltäminen, valehtelu, päihteiden käyttö

2. paranoidinen projektio, kieltäminen

3. pakkoneuroottinen tyhjäksi tekeminen, eristäminen, reaktionmuodostus

4. hysteerinen torjunta, identifikaatio, dramatisointi, kukkoilu

5. skitsoidi introjektio, projektio, päiväunelmointi

6. rajatila split, projektio, idealisaatio, devaluaatio

7. depressiivinen introjektio

8. maaninen kieltäminen

.

Onko tuossa Shapiron listalla n:o 2. paranoidinenkin (=projektio, kieltäminen) neuroottista tyyliä? Edellisessä luettelossa ne olivat alatason "psykoottisten" defenssien joukossa, jossa olivat myös jälkimmäisen luettelon rajatilan defenssit. Duodecimin Psykiatria -kirjassa defenssit on näköjään jaettu peräti seitsemään luokkaan hyvästä sopeutumisesta sopeutumisen epäonnistumiseen.