Psykopatologia.munfoorumi.com

Käytänpä tilaisuuden hyväkseni, kun voin kerrankin todeta: Olen aivan samaa mieltä.

No mikä hänen sanomisissaan oli pielessä? Katsoin ohjelman jo aiemmin, eikä mikään masennuksesta sanottu kiinnittänyt silloin negatiivisesti huomiota. Päin vastoin, minusta oli ihan aiheellista kysyä kirjailija Eeva Hurskaiselta, mistä hän tietää, kumpi auttoi, lääkkeet vai terapia. Ja psykoterapeutti Laura Mannila oli minusta ihan oikeassa siinä, että joskus masennus on ihan luonnollinen reaktio olosuhteisiin ja liialliseen stressiin ja terveellinen pysäyttäjä, jonka aikana ehtii miettiä elämäänsä uusiksi (tai jotain tuon suuntaista). Olin kumminkin Hamilon kanssa eri mieltä, kun hän kertoi mieluummin valitsevansa lääkkeet kuin terapian, koska lääkkeiden riskit sentään tunnetaan, terapian ei. Riippuu minusta siitä, saako "terapiaa" vai psykoterapiaa. Ja lääkkeellä hoidetaan vain oireita, ei syitä.

Olen katsonut jo kahdestikin. Ei hän kai rikollisuudesta puhunut vaan sanoi, että suurin osa väkivaltaisista teoista Suomessa johtuu alkoholista. Sekä uhri että tekijä ovat kolmen promillen humalassa. Kyllä tuo totta on, ja ihan psykiatrin suulla olen myös kuullut saman asian radiossa mielisairauksia koskevana valheellisena myyttinä, että mielisairas muka olisi väkivaltainen. Totuus on että on eristäytyvä ja useimmiten uhri kuin tekijä. Psykopatia on tietysti eri asia.

Minusta Hamilo kritisoi pikemminkin semmoista yhteiskunnallisien ongelmien ylipsykologisointia, että kaikki ongelmat selitetään yksilön mielenterveysongelmilla. Joitakin asioita hoidettaisiin tehokkaammin yhteiskuntaa muuttamalla kuin kaikkien koululaisten istuttamisella psykoterapiaan. Noin minustakin esim. koulusurmien ehkäisemisessä.

Olen samaa mieltä siitä, että masennus ja ahdistus ovat myös suojanneet ihmistä, pakottaneet pysähtymään, kyseenalaistamaan ja pohtimaan sekä varomaan. Eivät masentuvat yksilöt muutoin olisi säilyneet evoluutiossa.

Sekin tuntuu uskottavalta, että jeppe juo ahdistukseen ja ahdistus tuo mukanaan sitten myös masennusta. Ei tuo tietysti selitä kaikkea masennusta, mutta noin voi usein ollakin. Sekin tuntuu uskottavalta, että niin kauan kuin oli olemassa vain ahdistuslääkkeitä, usein sekamuotoiset masennus- ja ahdistustapaukset diagnosoitiin ahdistuksena. Kun tarjolle kehitettiin masennuslääkkeitä, sitä alettiin diagnosoida enemmän. Ja minäkin olen siinä uskossa, ettei itse masennus ole lisääntynyt, vaan masennuseläkkeet juuri työelämän kasvaneiden vaatimusten takia. Ihminen, joka ei kykene enää OMAAN tai vastaavaan työhön, laitetaan eläkkeelle, koska koulutustakaan ei voida kokonaan sivuuttaa ja pistää pussittamaan kuminauhoja tohtorin tutkinnolla.

Olen samaa mieltä siitäkin, että kaikennäköinen "terapian" nimikkeellä kulkeva voi olla todella tuhoisaa, mutta ei oikea psykoterapia koulutetun psykoterapeutin antamana. Siitä on aina myös mahdollista tehdä valitus, kuten haastateltu analyytikko sanoi.

Kiinnostavia asioita kumminkin otettiin esille.

.

Miksi kummassa pitäisi olettaa, että häiriö tai heikkous olisi adapatiivista?!

Koska masennus pakottaa hiljentämään tahtia, vetäytymään ihmissuhteista, lepäämään. Sen, tai ainakin lievän masennuksen, voisi joskus nähdä terveenä reaktiona epäterveeseen ympäristöön, vähän kuin puolustusmekanismina. Jotkut tutkijat ovat kritisoineet masennusta onnellisuuden tunteen vastakohdan medikalisoimisesta. Noin olen lukeenut mm. niistä THL:n ja Duodecimin onnellisuustaitojen etävalmennusjutuista, joissa olen mukana. Kyllä niissä tutkittua tietoa, tutkijoita ja tutkimuksia on siteerattu, eivät ole tuulesta temmattuja juttuja. En vain jaksa nyt alkaa hakea enää yöllä.

Vasta luin skitsofreniastakin semmoisen tiedon, että samat geenit, jotka epäsuotuisissa oloissa saavat skitsofrenian sille alttiilla puhkeamaan, ovat suotuisissa oloissa olleet ihmisen evoluutiossa edullisia ja siksi säilyneet, koska ne saavat aikaan adaptoitumista ympäristöön. Tuotakaan en itse olisi kyllä osannut keksiä. Jostain tukari2:n linkitetystä tutkimuksesta, skitsofreniaa käsittelevästä ketjusta sen luin.

Hamilo on tietokirjailija, joten kai hänen kirjassaan esitetyt näkemykset ovat tutkijoiden ja asiantuntijoiden käsityksiä. Mt-ongelmistakin kun on esitetty monenlaisia näkemyksiä. En usko, että nuo olisivat pelkästään hänen omia ajatuksiaan, varsinkin kun minulle ne olivat jo aiemmista yhteyksistä tuttuja. Siksi en niitä kummastellutkaan. Kai tietokirjailija voi perehtyä aiheeseen, jonka asiantuntija hän ei koulutuksensa puolesta olisikaan. Ei hänen itsensä tarvitse psykiatri olla välttämättä.

Minusta ohjelma oli mielenkiintoinen ja herätti keskustelua täälläkin.

Hamilon on sanottu olevan elintarvikekemisti.

Masennus on lamaatumista: tulee nälkä, heikentyy, ja lopulta leijona syö.

Se, ettei sch ole vähentynyt, osoittaa vain sen, että se ei ole
niin perinnöllinen kuin on väitetty.

Hamilo luulee todistaneensa psykoanalyysin humpuukin ja epätieteellisyyden ja teksteissä näkyy ettei hän ole yhtään ymmärtänyt koko jutun hermeneuttista luonnetta.

En tosiaan ole kirjaa lukenut, katsoin vain ohjelman.

Voihan kuka vaan vaihtaa alaa ja kokeilla siipiään tietokirjailijanakin. Kemistin taustaiselle lääkkeiden vaikutusmekanismit voivat varmaan tuntua tutummalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta ja helpommalta käsittää kuin analyysi.

Minusta on hyvä, että tuodaan erilaisia näkemyksiä asioista esille. Se kai oli ohjelman tarkoituskin.

.

.

.

Minä kyllä olen sitä mieltä, ettei tarvitse olla prostituoitu voidakseen kirjoittaa prostituutiota käsittelevän tietokirjan eikä välttämättä psykiatri tai psykoterapeutti tai edes itse masentunut kyetäkseen perehtymään itseä kiinnostavaan aiheeseen ja siitä vallitseviin erilaisiin asiantuntijanäkemyksiin. Eivätköhän aika monet tietokirjat ole toimittajataustaisten ihmisten kirjoittamia.

Eivät nuo psykoterapeutitkaan monista Hamilon kirjassaan ja ohjelmassa esittämistä näkemyksistä olleet aivan eri mieltä. Esimerkiksi ongelmien ylipsykologisoinnista. Tuostahan se kehoterapeutti ja toinen kirjailija olivat yhtä mieltä ja myönsivät, että joskus olisi syytä muuttaa yhteiskuntaa, ei yksilöä.

Ihmetyttää, mikä saa tyrmäämään täysin hiukan erilaisesta näkökulmasta esitetyt käsitykset vaikkapa masennuksesta. Minusta on ihan virkistävää kuulla jonkun suusta myös muuta kuin aina vaan niitä lähes pyhän tekstin asemaan nostettuja käypähoitosuosituksia ja ICD10:n tai DSMIV:n "raamatunlauseita".

Minä en kyllä ottanut noita itseeni ja ajatellut, että hän puhui kaikista masentuneista ja kaikista masennustyypeistä. Sen sijaan en usko hänen valehdelleen, kun kertoi, että nyt on viimein selvitetty, kumpi johtaa kumpaan, masennus alkoholinkäyttöön (niillä joilla se johtaa siihen) vai alkoholinkäyttö masennukseen. On selvitetty, että ensin on ahdistus (työelämän tms. aiheuttama), jota lääkitään alkoholilla, mikä sitten tuo mukanaan myös masennusta. Mikä tuossa tutkimustuloksessa on semmoista, että sen perusteella voisi päätellä sinunkin masennuksesi johtuvan samoista syistä? Eihän kukaan ole niin väittänyt.

Mukavaa, että monet Hamilon kertomat asiat olivat sinustakin itsestään selviä. Minusta ne eivät aina ole, ja niitä on syytä tuoda esillekin aina välillä vaikkapa silloin, kun aletaan etsiä ja nähdä kaikkien asioiden syynä pelkästään yksilön mielenterveysongelmia, niinkuin kouluampumistapauksissa. Silloin jätetään huomiotta monia muita asioita, kuten nyt koulukiusaamisen vaikutukset nuoreen ihmiseen.

.

Kyllästynyt, minä taas olen usein törmännyt vaikkapa Hesarin uutisista kirjoitetussa nettikeskustelussa lähes poikkeuksetta ensimmäisten joukossa kommentteihin, jossa joka ikisen väkivallanteon tai onnettomuuden taustalla aina arvellaan olevan joku avohoitopotilas tms, vaikka sekä oma psykiatriterapeuttini että taannoin DD:n tukarille linkittämän radiohaastattelun psykiatri ovat todenneet, että käsitys varsinaisia mielisairauksia sairastavista väkivaltaisina on myytti. Sen sijaan joutuvat usein väkivallan kohteiksi.

Gyver, kenen luulet sitten uskovan, että asiat muuttuisivat itsekseen? Onko joku niin väittänytkään, vai mistähän moinen kommentti? Hamilo esimerkiksi kirjoitti hiukan valtavirrasta poikkeavista mutta varmasti tietokirjassa tutkimuksiin ja asiantuntijoiden perusteltuihin näkemyksiin perustuvista näkemyksistä tietokirjan eikä vain istunut ja odottanut. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, siksi kävin nytkin äänestämässä, ja olen koko ikäni käynytkin.

Vielä lisäys tuosta epärealistisesta onnellisuuden tavoittelusta. Kun en ole kirjaa lukenut eikä minulla ole sitä, en tietenkään voi kertoa, kenen tutkimukseen ja missä tehtyyn tuo näkemys perustui. Voisin kyllä ihan vaikka uskoakin, että Yhdyysvalloissa tuo voisi olla monen nuoren parin ongelmana. Ensin otetaan velkaa ihan liian kalliisiin satuhäihin ja eletään sitten vielä muutenkin yli varojen. Vaimo tekee kotona nopeasti pari lasta, ja pian huomataankin, ettei "elivät sen jälkeen onnellisina elämänsä loppuun saakka" pitänytkään paikkaansa. Siellä varmaan joka vaivaan ollaan heti työntämässä lääkitystä ensimmäisenä, niinkuin meilläkin, ja voisi kuvitella, että tuommoisia ihmisiä ja masennuslääkkeiden syöjiä haastattelemalla saisi helpostikin tuloksen, jossa voisi todeta heidän onnettomuutensa ja masennuksensa johtuneen epärealistisista odotuksista ja käsityksistä. Tämä on puhdasta arvailua, koska en siis ole lukenut kirjaa.

Onhan niitäkin sattunut.
Lisäsin tuohon edelliseen kommenttiini siitä epärealistisesta onnellisuuden tavoittelusta ajatuksen.

Masennustutkimuksiakin on tehty monenlaisia ja monessa maassa. Yhdysvalloissahan siitäkin onnellisuuspilleristä alettiin ensiksi puhua. Minusta tuntuisi uskottavalta, että tuommoinen käsitys voisi myös olla siellä tehdystä tutkimuksesta. Ei Hamilo varmaan omia käsityksiään tietokirjaksi nimetyssä kirjassaan esitä, kun ei ole alan asiantuntija.

Mutta olkoon vain kaikki muu kuin sinun näppäimistöstäsi irronnut tyhmää ja kaukaa haettua. Nyt menen katsomaan ajankohtaisohjelmia.

Marko Hamilolla on pitkäaikainen missio psykoterapiaa ja freudilaisuutta vastaan, joista hän tosin ei ymmärrä sen enempää kuin masennuksestakaan. Hän on kritisoinut jyrkästi psykoanalyysia ja Freudia mm. siitä, ettei hänen teesejään voi testata, ja kaikesta muustakin. No ei voikaan, mutta Hamilo ei tunnu ymmärtävän mitä eroa on hermeneuttisella ja luonnontieteellisellä teorialla.

Tuossa Voimalan keskustelussa hän oli ihan pihalla.

”Mielenterveysongelmat eivät ole lisääntyneet, eivät edes nuorten keskuudessa. Mielenterveyden tila on Suomessa parempi kuin koskaan.”

http://ylex.yle.fi/radio/ohjelmat/ylex- ... inostettua

Me vatvomme pään sisäisiä asioita ja omaa käyttäytymistämme aivan liian monimutkaisesti. Freudin (vääriksi todetut) päätelmät kummittelevat kaikkialla.

Kuten Marko Hamilo toteaa, asiat ovat yleensä sitä, miltä ne näyttävät, eivätkä jotain muuta.

Jaa, eli mitä?
Hänellä ei taida olla vaihtoehtoista teoriaa Freudin päätelmille.

.