Vihakirjoitus

[Riidankylväjä]

"Vain vihaa.

Suomalaiset eivät vihaa ainoastaan maahanmuuttajia, homoja ja huonokäytöksisiä nuoria, noita paskiaisia, jotka notkuvat ja riekkuvat rappukäytävissä.

Suomalaiset vihaavat myös polkupyöräilijöitä, koiria, koiranulkoiluttajia, ruotsinkielisiä, pummeja, juoppoja, narkkareita, sosiaalitanttoja, viherpiipertäjiä, koulukiusaajia, koulukiusaajien kiusaajia, erotuomareita (puusilmä!), räppäreitä, rikkaita, pahalta haisevia, hitaita, lihavia (lehmä), lukutoukkia, naapureita, julkkiksia, mediapellejä, salibandyn pelaajia, taiteilijoita, liikennevaloissa hidastelevia ääliöitä ja vastahakoisia ja pinnallisia kuuntelijoita, joille kaikki pitää vääntää rautalangasta.

Suomalaiset vihaavat toisiaan kodeissa, käytävissä, pihoissa, kaduilla, jäähalleissa, teattereissa, kirjoissa, sanomalehdissä, televisioissa, tekstareissa (miten minä vihaankaan tekstarikeskustelua, tuota älyn hautausmaata) ja tietysti netissä, koska siellä vihaaminen on helpointa."

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Va ... vihaa.html

[minätäällä]

En minä kyllä ehdokkaiden puheita tv:stä kuunnellessani ole havainnut vihaa enkä vihapuhetta. Minusta tuntuu, että poliitiikassa mukana olevat tai jossain kansalaisjärjestössä toimivat ovat päin vastoin löytäneet hyväksytyn ja muillekin hyödyllisen tavan ja kanavan purkaa sitä kiukkua, minkä esimerkiksi epäoikeudenmukaisuus voi aiheuttaa.

Minusta tuntuu, ettei politiikassa toimimisen motiivi kyllä viha ole, vaan parhaimmillaan halu vaikuttaa tulevaisuuteen ja tehdä maasta ja maailmastakin parempi paikka omille lapsille. Kukin ideologiansa mukaisesti. Ideologioitakin minusta mustamaalataan turhaan. Toteutukset vain ovat epäonnistuneet ja toteuttajat. Ehkä tämä aatteettomuus ja arvottomuus juuri aiheuttaakin sitten sitä vihaa, kun missään ei nähdä mieltä, ei löydetä elämälle tavoitteita eikä suuntaa eikä koeta voivan vaikuttaa mitenkään ja mihinkään.

Vaikka valta voi turmella ja kaikenlaisia sotkuja on esiintynyt, minusta politiikkaa mustamaalataan turhaan ja ehkä tarkoituksellakin niin että se vastapuoli näkisi omien etujensa puolustamisen turhana ja toivottomana ja kaiken politiikan vain likaisena pelinä. Kas kummaa, kun kokoomuslaiset eivät kumminkaan koe asiaa noin, vaan sen kannattajat ovat kaikkein ahkerimpia äänestäjiä.

[Gyver]

.

[Riidankylväjä]

Kas kummaa, kun kokoomuslaiset eivät kumminkaan koe asiaa noin, vaan sen kannattajat ovat kaikkein ahkerimpia äänestäjiä.

"Tyytyväiset innokkaimpia äänestämään"
http://www.tiede.fi/uutiset/4272/tyytyv ... anestamaan

[minätäällä]

Mitenhän ne onnistuivat valitsemaan sen Obaman presidentiksi?

[minätäällä]

Minä en ymmärrä tätä viha-juttua. Aggressio on vietti ja ihmiset ja eläimet tarvitsevat sitä pysyäkseen elossa. Minusta on kummallista puhua "pahoista", kielletyistä negatiivisista tunteista ja epärealistista vaatia, että niitä ei saisi olla. Ei niitä saisi ilmaista käytöksessä ja puheessakaan mutta ei myöskään tukahduttaa eikä kääntää itseen. Mikään epäoikeudenmukaisuus, laiminlyönti, välinpitämättömyys ja vääryyskö ei saisi herättää suuttumusta (sitä ei tietysti pidä mennä purkamaan aggressiivisena käyttäytymisenä tai vaikkapa sanallisena solvausryöppynä, sehän ei olisi viisasta ollenkaan ja johtaisi vain vaikeuksiin), mistään turhasta byrokratiasta, typerästä ja töykeästä käyttäytymisestä, huonosta palvelusta tms. ei saisi tuntea ärtymystä? Voihan sen kanavoida esimerkiksi vaikkapa tekemällä asiasta kirjallisen valituksen, joka voisi hyödyttää jatkossa muitakin kuluttajia?

Minusta ei kuulu kyllä psykoanalyysiin julistaa, että tietynlaiset tunteet ovat pahoja ja että niitä ei saisi tuntea. Päin vastoin, mitä olen lukenut. Olisiko parempi sen sijaan miettiä, mitä niille aggressioille tekee, miten siitä saadun energian kanavoi, miten kiukun muuttaa hyödylliseksi toimintatarmoksi ja voimaksi?

[Gyver]

.

[Maria]

Mitä tarkoitatte vihan kääntämisellä itseen?

[Gyver]

.

[minätäällä]

Gyver, jos ärtyy vaikka jonottamaan puhelimessa päivätolkulla, niin saa siitä tarmoa ja kimmokkeen antaa ko laitoksen toiminnasta palautetta, vaikka. Minä suutuin pankille, kun puhelimella piti soitella monta kertaa ja silti tuli sitten lopulta käynti turhaan. Sain suuttumisen ja palautteen antamisen johdosta ja korvaukseksi turhasta käynnistä ja pankin tekemästä virheestä 50 euroa. Kelasta valitin myös, tai annoin palautetta netissä, ja sieltä tuli neuvoja, mihin aikaan kannattaa soittaa, niin ei tarvitse jonottaa puhelimessa.

Maria, masennuksesta sanotaan, että viha kääntyy itseen. Ambivalentteja tunteita aiheuttanut kohde sisäistetään. Vaikkapa niin, että lapsi sisäistää vihaakin aiheuttavan vanhemman ikään kuin turvaan sisälleen, ettei oma viha tuhoaisi sitä. Tai niin, että menetetty ambivalentteja tunteita herättänyt puoliso sisäistetään. Sitten se vihan kohde onkin itsessä. En kyllä väitä ymmärtäväni tuota selitystä.

[Maria]

Maria, masennuksesta sanotaan, että viha kääntyy itseen. Ambivalentteja tunteita aiheuttanut kohde sisäistetään. Vaikkapa niin, että lapsi sisäistää vihaakin aiheuttavan vanhemman ikään kuin turvaan sisälleen, ettei oma viha tuhoaisi sitä. Tai niin, että menetetty ambivalentteja tunteita herättänyt puoliso sisäistetään. Sitten se vihan kohde onkin itsessä. En kyllä väitä ymmärtäväni tuota selitystä.

Pettymyksen, häpeän, säälin ja lähes kaiken
muun negatiivisen ymmärrän olevan mahdollista
kohdistua itseen, mutta en vihan.

lapsi sisäistää vihaakin aiheuttavan vanhemman
ikään kuin turvaan sisälleen, ettei oma viha tuhoaisi sitä

Jolloin viha ei olekaan alunperin kohdistunut itseen?

[minätäällä]

Eikö itsetuhoinen käyttäytyminen ole itsevihaa? Tai entä kun masentunut mielessään vihaa soimaa itseään, pitää itseään niin surkeana ja huonona, että semmoisesta on läheisillekin pelkkää haittaa ja ajattelee, että ainut oikea johtopäätös olisi itsemurhan tekeminen.

Siitä sisäistetystä objektista tulee osa itseä ja ja viha kohdistuu sitten siihen osaan itseä. Jorma Myllärniemi taisi selittää masennuskirjassaan jotain tuommoista. Olisiko hänen nettisivuillaan myös jotain tuosta asiasta?

[Maria]

Itsetuhoinen käyttäytyminen voi ehkä olla itsevihaa. Esitit minätäällä mielestäni klassiseksi muodostuneen kuvauksen. On minulle toki tuttu vakiokaavake, jossa masennuksen oireistosta kysellään ja jossa yksi kysymys koski itsetuhoisten ajatusten esiintymistä.

Mielestäni ihminen voi olla masentunut ilman suoria itsetuhoisia ajatuksia, vaikka itseen kohdistuva viha esitetään usein ikään kuin masennuksen vääjäämättömänä kylkiäisenä. Pettymyksen osuessa kohdalle on kai oleellista synkkien ajatusten kesto ja niistä ylipääsemisen mahdollisuus. Ystäväni taannoin koki pettymyksen urakehitykseen liittyvässä asiassa. Tilanne näkyi alakulona hänen kasvoiltaan seuraavana päivänä, mutta hän pystyi ohittamaan tilanteen ja alkoi työskennellä suunnittelemalla uusia hakuja. Mielestäni Sirpa Polo kuvaa väitöskirjansa johdannossa (Minästäkö kaikki riippuu) mielenkiintoisesti minäkuvan muodostumista ja minän arvioimista oppimisprosessiin ja työssä kehittymiseen liittyen. Epäonnistumisen tapahduttua on mielestäni rehellistä käsitellä asiaa siten, että huomaa oman virheensä. Olisi ihanteellista, jos epäonnistumisen jälkeinen paha olo väistyisi jäämättä huonommuuden ajatusten kehäksi paikoilleen. Onko tutkittu, miksi joillakin niin käy helpommin ja toisilla vaikeammin?

(Muutin itseviha-lausetta. Pp:n myöhempi viesti selventää itsetuhon ja -vihan välistä suhdetta paremmin.)

[minätäällä]

Maria, on toki esitetty teorioita, miksi epäonnistuminen ja menetys saavat jotkut masentumaan vakavasti, vaikka toiset selviävät samasta kokemuksesta suhteellisen vähällä. Jorma Myllärniemen nettisivuilta loytyy psykoanalyyttinen ja psykodynaaminen näkemys masennuksesta. Kirjoissaan hän on käsitellyt asioita laajemmin.

Vakavasti masentuneella on jo lapsuudesta epäonnisumisen, hylkäämisen tai menetyksen kokemuksia, joita silloin ei ole oikeanlaisen tuen puutteessa kyennyt käsittelemään. Jorma Myllärniemen mukaan nuo käsittelemättömät kokemukset ovat kuin koteloituneita mustia möykkyjä ihmisen sisällä, ja aikuisena koettu vähäisempikin menetys tms. voi tuoda nuo lapsuudenaikaiset tunteetkin pintaan, jolloin kokemus onkin paljon vaikeampi ja tuskallisempi.

[Maria]

Kiitos vinkistä minätäällä! Olen tutustunut Myllärniemen nettisivustoon, tosin vuosia sitten.

[Psykopatologia]

Ei itsetuhoinen käytös välttämättä mitään itsevihaa ole.

Destrukto-vietti on Kleinin hömpötyksiä.

Introjektio-depressiossa ambivalenssin negatiivinen puoli on ollut tiedostamaton.

[minätäällä]

Minulle tulee mieleen tilanne, jossa lapsi menettää vanhempansa. Varmasti menetys herättää kielteisiäkin tunteita menetettyä kohtaan. Mutta voi olla, että lapsi muodostaakin vanhemmasta ihannoidun kuvan, ja omat negatiiviset tunteet jäävät käsittelemättä. Samoin sanotaan, että saattaa käydä silloin, kun menettää puolisonsa. En tiedä, jäävätkö omat negatiiviset tunteet noissa tilanteissa tiedostamatta, tai ovatko nuo esimerkkejä semmoisesta introjektiodepressiosta, jota PL tarkoitti.

Minusta masentuneet syyttävät ja soimaavat ajatukset ovat jonkinlaista itsevihaa. Onko se sitten se ankara yliminä, joka panee ajattelemaan, että on surkea epäonnistuja, josta ei ole kenellekään kuin haittaa, ruma, tyhmä, jne?