Masennus, suomalaisten kansantauti

[Riidankylväjä]

"Masennuslääkkeet ovat tehottomia. Johtajuuden puute aiheuttaa yhteiskunnassamme pahoinvointia. Lääkäri Antti Heikkilä puuttuu päivän Studio55.fi-lähetyksessä kovin sanoin masennukseen ja sen hoitomenetelmiin. Netin puolella aallonpohjalla käynyt Tarja kertoo oman tarinansa."

http://www.studio55.fi/


"Suomesta puuttuu johtajuus..." Sanoo Antti Heikkilä. http://www.studio55.fi/artikkeli/1078920/

"Lääkäri Antti Heikkilän mukaan masennuslääkkeiden tehoa ei voida todistaa, mutta niiden sivuvaikutuksia sen sijaan paljastuu yhä enemmän." http://www.studio55.fi/artikkeli/1078871/

[ve?e]

Kokonaisuus rakentuu aina pienistä paloista. Näissä masennuskeskusteluissa törmätään mielestäni liian usein yliyleistyksiin. On aika rohkeaa sanoa, että "masennuslääkkeet ovat tehottomia". Joillekin lääkityksestä on apua joillekin taas ei. Itselleni hyöty on suurempi kuin haitta. Tosin lääkityksestäkin olisi tarkoitus joskus päästä eroon. Eihän kainalosauvojakaan ole tarkoitus käyttää ikuisesti.

Wikipedia väittää SSRI-masennuslääkkeiden tehosta tällä hetkellä seuraavaa:

Kaksi vuonna 2008 julkaistua meta-analyysiä on herättänyt paljon kysymyksiä SSRI-lääkkeiden todellisesta tehosta, sillä tutkimuksia on julkaistu valikoivasti, siten että negatiivisen tuloksen antaneita tutkimuksia on jätetty julkaisematta.[Lääkeyhtiöiden valta -ve?e]. SSRI-lääkitys ei ole osoittautunut lumelääkettä kliinisesti tehokkaammaksi lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Tämän vuoksi tutkijat ovat päätyneet suosittamaan, että SSRI-lääkkeitä määrättäisiin vain vakavaa masennusta sairastaville potilaille, joihin on kokeiltu tuloksetta muita hoitoja
http://fi.wikipedia.org/wiki/Selektiivi ... %A4j%C3%A4

Käsittääkseni vielä niin, että kategorian "vakava masennus" sisälläkin lievimmin masentuneitten kohdalla SSRI-lääkkeille ei ole voitu osoittaa lumelääkettä suurempaa vaikutusta.

Myös niitten vaikutusmekanismista on ollut suurta epäselvyyttä.
http://psykologia.forumandco.com/laakit ... i-t282.htm

Masennus voi olla yhteiskuntakokonaisuuden kannalta funktionaalinen ilmiö, joka meidän yhteiskunnassamme dempataan. Haaveet kokonaisratkaisuista sitten vähän kyseenalaisia.

http://p1.foorumi.info/antropologos/vie ... hp?p=19#19
http://p1.foorumi.info/antropologos/vie ... hp?p=33#33

Nää on mun kirjoituksia, sekavia, voin selittää lisää.

Johtajilta Heikkilä odottaa liikaa.

Olipas vähän hybristä ilmassa tällä kertaa mun jutussa. SSRI-masennuslääkkeitten lisäksi on muitakin masennuslääkkeitä.

[Pertti Luukkonen]

"Vakava" linkissä po. vaikea(asteinen).

[ve?e]

Keskeistä olisi kai tehdä ero kliinisen masennuksen ja ns. luovan masennuksen välillä? Jälkimmäisestä pääsee eroon suremalla, edellisessä kyky surra on komplisoitunut.

Varmaan olisi tärkeätä. Jos joku masentuisi vaikka työpaikkansa kylmistä arvoista, ja hänen kykynsä surra olisi toisaalta komplisoitunut, auttaisiko häntä, jos työpaikan arvot muuttuisivat? Ehkä. Jopa ilman suremisen kyvyn korjaantumista.

Tarkoitan vain, että voikohan masennus joskus olla funtkionaalista jonkin kokonaisuuden kannalta siinä mielessä, että sikäli kun sen masennuksen laukaisee jokin ihan todellinen ongelma, niin se voi sitten tuoda todellisia ongelmia yleiseen tietoisuuteen. Jos sitä pidetään tärkeänä ilmiönä, sitä masennusta, eikä sairautena, joka ihannetapauksessa puuttuisi kokonaan (kuten mahdollisesti Himasen visiossa, jota Heikkilä moittii).

Mulla on nyt jalat irti maasta, äh. (Ikävä tilanne odottaa alle tunnin päässä.)

Suremaan kykenevät voivat joskus olla turhankin sopeutumiskykyisiä. Sanoo suremaan kykenemätön, tietenkin.

[Maria]

"Vakava" linkissä po. vaikea(asteinen).

Oma psykiatrini on pesunkestävä latinisti: depressio mentis gravis. Keskeistä olisi kai tehdä ero kliinisen masennuksen ja ns. luovan masennuksen välillä? Jälkimmäisestä pääsee eroon suremalla, edellisessä kyky surra on komplisoitunut.

Kliinisessä toimintakyky on alentunut niin paljon, että esim. työkyky merkittävästi alentunut? Usein kai ajetellaan, että ero on melko selkeä siinä tilanteessa, kun potilas on halukas hakeutumaan ja hakeutuu hoidon piiriin. Sen sijaan kokemattomat maallikot joskus ajattelevat, että masennus on teeskentelyä, laiskuutta tai saamattomuutta. Mielestäni voisi ajatella myös, että ihminen potee molempia sekä kliinistä että luovaa masennusta samanaikaisesti. Usein masennuksen taustalla jokin surullinen tapahtuma tai henkilökohtainen menetys, kriisi. Joku selviytyy kriisistään itsestään "hakeutumalla" omaehtoisesti ns. luovan masennuksen piiriin, osaavat surra ja saavat tukea surussaan. Löytävät itsestään ulospääsytien kriisistään. Toiset eivät pysty ja luovan masennuksen l. surun lisäksi tulee kliininen masennus. Onko aina tarpeen selvittää ja erotella kummasta on kyse? Voihan olla kyse molemmista.