Luukkonen (2022): Ihmisen vaiheet Eriksonin mukaan.

[vibeke]

3. sadistinen ulostus-vaihe.

Huuhaata, täyttä paskaa. Uskooko joku vielä tuollaisiin satuihin?

[eea]

Hän uskoo.. .

[Psykopatologia]

- 3. sadistinen ulostus-vaihe.

Huuhaata, täyttä paskaa. Uskooko joku vielä tuollaisiin satuihin?

Lapsi voi käyttää ulostuksia "ammuksina" yms. - Psykoanalyysissa ajatellaan, että psyykkisen takertuman kautta ko. vaiheen karakteristikat ovat edustettuina (osin) myös aikuisen psyykessä erlaisina oireina yms.

[Psykopatologia]

Pitkähkö murrosikä tuossa? Olisiko jotain yhdistämään nuorta aikuisikää ja keski-ikää. Myös vanhuus nykyään vasta n 75.

Kiitos tarkkuudesta. Minun täytynee laittaa iät samalle riville IKÄ-otsikon viereen. - Murrosikä n.11/12 - n.15/16. - Jos VANHUUS vasta 75-, KESKI-IÄSTÄ tulee ylen pitkä?

[Psykopatologia]

Mahtaako vauvojen puremiseen liittyä sadismia sen paremmin kuin kannibalismiakaan? Hampaat vain sattuvat kasvamaan, eikä vauva hoksaa, että hampailla pureminen sattuu toisin kuin pelkillä ikenillä.

Hyvää kritiikkiä. - Vauvalla ei ainkaan ole aktiivisia psyykkisiä mielikuvia em. aikuismaisista kielikuvista. Eihän aikuinenkaan ajattele olevansa kannibaali ehtoollista nauttiessaan.

[Psykopatologia]

VIII V A N H U U S-IKÄ, n.65 → -vuotias
”Viisaus”; myös seniiliys;
fokus yhä enemmän sosiaalinen

VII K E S K I-IKÄ, n.40—n.65+ -vuotias
Generatiivisuus; perhe & työ; fokus enemmän sosiaalinen

VI N U O R I. .A I K U I S-IKÄ, n.20—n.40+-vuotias
8. ”Lopullinen” (ideaalinen) genitaalinen vaihe

V. .N U O R U U S-IKÄ, n.11/12—n.20+-vuotias
Adolesenssi, n.15—20+ -vuotias
7. Puberteetti, n.11/12—n.14/15-vuotias
Genitaalinen kehitys käynnistyy; pohjana pre-genitaaliset vaiheet (1—6)

IV, 6. L A T E N S S I-IKÄ, KOULULAINEN, n.6—n.11/12-vuotias
Seksi ”lepää”, fokus kognitiivisessa kehityksessä

III L E I K K I- & ESIKOULU-IKÄ, n.3—5+-vuotias
5. fallis-oidipaalinen, infantiilinen genitaalinen vaihe

II T A A P E R O-IKÄ (n.1—n.2-v.)
Anaalinen periodi, n.1—n.3+ -vuotias
4. säilyttävä vaihe
3. sadistinen ulostus-vaihe.

I V A U V A-IKÄ, 0—1+-vuotias
Oraalinen periodi, 0—1+-vuotias
2. sadistinen puremis-vaihe
1. passiivinen imemis-vaihe

[Psykopatologia]

Laitoin esiin (yllä) parannetun version aiemmasta, jonka poistin.

[Psykopatologia]

3. sadistinen ulostus-vaihe.

Huuhaata, täyttä paskaa. Uskooko joku vielä tuollaisiin satuihin?

Erikson kirjoittaa, Lapsuus ja yhteiskunta (1950) 1982: 242 – 245:

2. ITSENÄISYYS VERSUS HÄPEÄ JA EPÄILYS

Anaalisen lihaksiston kehittyminen antaa mahdollisuuden kokeilla kahdella samanaikaisella sosiaalisella modaliteetilla: kiinnipitämisellä ja hellittämisellä. (- -) kiinnipitäminen voi muuttua tuhoavaksi ja julmaksi pidättämiseksi tai rajoittamiseksi, tai siitä saattaa tulla huolenpidon muoto: omistaa ja pitää. (S. 242.) (- -) Jos lapselta näet kielletään asteittainen ja oikein ohjattu kokemus vapaan valinnan itsemääräämisoikeudesta (- -) hänelle kehittyy varhaiskypsä omatunto. Sen sijaan että valtaisi ilmiöitä koetellakseen ne määrätietoisen toistamisen avulla, hänen oma toistamisensa alkaa ahdistaa häntä lakkaamatta. Sellainen ahdistavan pakonomaisuuden kautta hän sitten tietenkin oppii jälleen ottamaan ympäristön haltuunsa ja vallitsemaan sitä jäykän ja pikkumaisen valvonnan avulla, koska hän ei saanut tukea laajemmasta vastavuoroisesta sääntelystä. Tuollainen ontto voitto on pakkoneuroosin lapsuuden muoto. Se on myös lapsuudenaikainen alkulähde myöhemmin aikuisen iässä esiintyville yrityksille hallita enemmän kirjaimen kuin hengen mukaan. (- -) (S. 243.)

Häpeä on tunne, jota ei ole tarpeeksi tutkittu, koska se meidän kulttuurissamme sulautuu jo varhain ja helposti syyllisyyteen. (S. 243.) (- -) Näköhavaintoon liittyvä häpeä edeltää kuuloaistiin perustavaa syyllisyyttä. Tämä on pahuuden tunne, jonka kokee ollessaan aivan yksin, kun kukaan ei katsele ja kun kaikki on hiljaa – paitsi yliminän ääni. (S. 244.) (- -)

Epäilys on häpeän veli. Kun häpeä johtuu siitä, että tietää olevana pystyssä ja suojattomana, niin kliininen huomiointini saa minut uskomaan, että epäilys johtuu suurelta osalta tietoisuudesta, että yksilöllä on etuosa ja takaosa – ja varsinkin suunta ’takana’. (- -) Tämä ’takana’ on siten yksilön pimeä manner. Ne, jotka haluaisivat käydä yksilön itsenäisyyden kimppuun ja nimittää pahoiksi suoliston tuotteita, joissa ei tunnettu olevan mitään vikaa, kun ne tulivat ulos, voivat taianomaisesti hallita tätä kehonaluetta ja tunkeutua sille tehokkaasti. Tämä perusepäilyksen tunne siitä, mitä on jättänyt taakseen, muodostaa pohjakerrostuman myöhemmille ja kielellisemmille pakonomaisen epäluuloisuuden muodolle. Tämä epäluuloisuus ilmenee aikuisissa paranoidisina pelkoina, jotka kohdistuvat kätkeytyneisiin takaa-ajajiin ja salaiseen vainoon. Nämä uhkaavat takaa ja takamaailman sisältä. (S. 244 – 245.)

[Palle]

Vanhuus on tullut, mutta viisaus antaa odotella itseään.

[Palle]

Mihin ovat unohtuneet vauvojen muut piirteet, kuten vuorovaikutus muiden kanssa? Hymyily, jokeltelu, tarttuminen, matkiminen jne...

Eikös pikkuvauvan elämä ole varsin oraalista alkumetreillä? Kaikki mitä käsiin saadaan viedään suuhuun.

[Psykopatologia]

Kyllä. Oraalisuutta en ole vielä kirjoittanut kaikin osin alas.

[Psykopatologia]

D I A G R A M M I (M i e h e t) http://ww3.haverford.edu/psychology/dda ... tages.html

IA: Passiivinen oraalis-imevä, Miehet & Naiset

[IA1] Passiivisen oraalisen imemis-vaiheen (1) normaali (inkorporatiivinen) elin-moodi ➔ psyko-sosiaalinen modaliteetti saada.
– Vauva imee rintaa tyytyväisenä ja rauhallisena.

[IA2] Imemis-vaiheen (1) poikkeava sadistinen (vaakasuora) elin-moodi (zone)-fiksaatio.
- Vauvan huulet puristuvat sadistisesti kiinni rintaan rentoutuneen imemisen sijaan.

[IA3] Imemis-vaiheen (1) poikkeava pidättävä, säilyttävä (retentiivinen) elin-moodi-fiksaatio.
Vauvan suu pysyy kiinni sisäänottamisen sijaan.

[IA4] Imemis-vaiheen (1) poikkeava, ulostava, poistava (eliminoiva) elin-moodi-fiksaatio.

Oraalinen vaihe (lat. os, oris suu), 0 – n.1-v., on psykoanalyyttisessä teoriassa libido- ja psyko-seksuaalisen kehityksen ensimmäinen vaihe, jonka Sigmund Freud (1905) esitti teoksessaan Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa. Oraalisessa vaiheessa tyydytyksen fokus on suussa (huulissa ja hampaissa), jotka stimuloituvat varsinkin ruokinnassa. Abraham (1924) jakoi oraalisen vaiheen 1) passiivisen oraaliseen imemis-vaiheeseen ja 2) aktiiviseen oraalis-sadistiseen (kannibalistiseen) vaiheeseen.– Klein (1952) hylkäsi oraalisen vaiheen kahtiajaon siinä mielessä, että hän katsoi oraalisen vaiheen olevan alusta asti sadistinen, vaikkakaan sadismi ei imemis-vaiheessa ilmene puremisena.

Oraalinen karaktääri, oraalis-riippuvainen luonne, psykoanalyysin mukaan henkilö, joka oraalisen vaiheen fiksaation (ja/tai regression) pohjalta on riippuvainen muista ja on taipuvainen lievittämään stressiä ja estämään depressiota syömällä, juomalla, tupakoimalla ja puhumalla. Nykyisessä deskriptiivisessä diagnostiikassa (ICD; DSM) suunnilleen sama kuin riippuvainen persoonallisuus.

Oraalis-sadistinen karaktääri, psykoanalyysin mukaan henkilö, joka on fiksautunut tai regredioitunut oraalis-sadistiseen vaiheeseen ja sublimoinut tästä vaiheesta tulevia yllykkeitä myöhemmässä elämässään. Tuloksena on aggressiivinen, eteen- ja ylöspäin pyrkivä ambitsiöösi luonne, sekundaari-narsistinen kompensoija, joka kuitenkin on taipuvainen mm. kateellisuuteen ja pettymysten myötä depressioon.
- Vauva voi sisäänottamisen sijaan oksentaa.
[IA5] Imemis-vaiheen (1) poikkeava tunkeutuva, työntyvä (intrusiivinen) elin-moodi-fiksaatio.
- Vauva voi sisäänottamisen sijaan pyrkiä tunkeutumaan rintaan destruktiivisesti.

[Psykopatologia]

I VAUVAIKÄ, oraalis-sensorinen, hengityksellinen; aistillis-kinesteettinen; iho-erotiikka
(0—1+-v.) — introjektiiviset ja projektiiviset moodit
[epigeneettiset ääripäät] (perusvahvuus): perusluottamus (toivo) vs. perusepäluottamus

Vauvaiän psyko-sosiaalisia karakteristikoita:
• Introjektiiviset ja projektiiviset moodit ➔ sosiaaliset modaliteetit: saada/antaa/ottaa (vastavuoroisesti).
• Myönteinen lopputulos: minän lujuus (ego strength); perusluottamus, toivo ja optimismi; luottaminen, liittyminen ja usko muihin ihmisiin.
• Psykopatologia: perusepäluottamus, vetäytyvyys.
1. imemis-vaihe: skitsofreeniset psykoosit
2. sadistinen vaihe: skitso-affektiiviset psykoosit, maanis-depressiiviset psykoosit, vaikeammat paranoiat, vaikea päihteiden käyttö; ym.
______________________________________________________________________________________________________________________________
Psykodynaamisesti erottava linja psykoosien ja rajatilojen välillä kulkee oraalisen ja anaalisen vaiheen välissä. Biologinen psykiatria (n.1980–) on kuitenkin osoittanut, että varsinkin psykoosien etiologiassa geneettisten tekijöiden osuus on merkittävä.
_______________________________________________________________________________________________________________________________
• Merkittävien suhteiden piiri: Äiti ja/tai muut primaariset hoivaajat.
• Sosiaalisen järjestyksen prinsiippi: ”Kosminen” järjestys, joka kattaa koko universumin.
• Ritualisaatiot: Ensimmäinen ritualisaatio perustuu enemmän tai vähemmän selvään vauvan minä vs. muut -eriytymiseen, joka fiksaa vauvan ja (tavallisimmin) äidin vastavuoroiseen kasvoihin ja nimeen yms. pohjaavaan hoivasuhteeseen, joka on toistuva, leikkivä ja kulttuuriin sidottu. Erikson näkee tässä mystistä, jopa ”jumalallista”, sävyä. Ritualisaatioita voi täydentää ritualismi ikään kuin jatkumon tapaan.
• Ritualismi: Vaihe-spesifi ritualismi olisi ”idolismiä”, esimerkiksi äiti – vauva -suhteen väärisristymä, joka voisi ilmetä mm. johonkin kulttiin kuulumisena ja/tai äidin täydellisyyden illuusiona. Tämä voisi myöhemmin johtaa selfin patologiseen narsistiseen idealisointiin ja yliriippuvuuteen.

[Palle]

Mistä kumpuaa itsensä vahingoittaminen, esim viiltely?

[Psykopatologia]

Viiltely kumpuaa pääosin (2.)oraalis-sadistisesta ja (3.)anaalis-sadistisesta vaiheesta; viiltelijä sitoo (psyykkisen) vapaan angstin konkreettiseen ja paremmin käsiteltävään (ruumiilliseen) muotoon, jolloin sielu tervehtyy.

[ritalin]

B-ryhmän persoonallisuushäiriöissä näkyy vahvasti nuo äidistä eriytymiseen liittyvät ongelmat. Esimerkiksi sosiopaatti pyrkii uhraamaan toisia ihmisiä oman kaikkivoipaisuutensa eteen, kyetäkseen olemaan äitinsä siten, kuin hän vauvana koki äitinsä. Uhraamisprosessi on sosiopaatille keskeisin seksuaalinen teko, minkä kautta hän saa seksuaalisen tyydytyksen. Uhratessa hän asettaa toisen ihmisen siihen asemaan, missä hän itse oli vauvana ollessaan ja itsensä siihen asemaan, missä hänen äitinsä oli. Narsistisessa persoonallisuushäiriössä on oikeastaan sama homma, mutta metodit ovat eri tyylisiä. Sosiopaatti on huijari, huiputtaja ja hyväksikäyttäjä, sekä luultavasti rikollinen, kun taas narsisti pyrkii loistamaan erinomaisuuttaan suhteessa näihin vauvan asemaan asetettuihin. Kun sosiopaatti huijaa sinulta rahat, tai murhaa vanhainkodissa olevan äitisi, narsisti loistaa täydellisenä, korkeasti koulutettuna, hyvässä työssä olevana ja laajan ystäväpiirin omaavana ja estää vauvan asemaan asettamiaan henkilöitä menestymästä koulussa, töissä ja sosiaalisessa elämässä, pilaa heidän maineensa ja syyllistää heitä ja tekee heille selväksi, että he ovat luusereita.

Epävakaalla taas on vuorottelua vauvan ja äidin roolissa. Epävakaa asettaa usein uuden tuttavuuden äidin rooliin, idealisoi tätä ja palvoo, mutta sitten jossain vaiheessa splittaa ja asettuu hirviöäidin rooliin ja asettaa tuttavuuden vauvan rooliin, minkä seurauksena on ikuisesti jatkuva projektiivisten identifikaatioiden ilotulitus "kiljumme kynsimme PIIPAAA, kynsinkynsinkynsinkynsinkynsinä PIIAAA, AIVAN MIELISAIRASTA; AIVAN MIELISAIRASTA; HYI HELVETTI; HYI HELVETTI, koko maailma lähettää sinut mielisairaalaan, koko maailma häpeää sinua, hyi helvetti, hyi helvetti, kiljumme kynsimme PIIPAAA, kynsinkynsinkynsinkynsinkynsinä PIIAAA, häiriöhuoranhuoranlutkun voittamistaaa".

Tämä äiti-vauvasuhteen problematiikka näkyy erittäin hyvin sairaanhoitoalalla toimivien sarjamurhaajien kohdalla, kun lääkäri, tai sairaanhoitaja surmaa potilaita, asettaen tässä surmaamisprosessissa itsensä tähän äidin rooliin ja surmattavan potilaan vauvan rooliin. Jotkut tällaista harrastaneet ovat kertoneet, että he ovat masturboineet teon yhteydessä, koska surmaamisen yhteydessä saatu vallantunne on kiihoittanut heitä.

[Psykopatologia]

II VARHAISLAPSUUS, lihas—anaalinen
(n.1—n.3+-vuotias, TAAPERO n.1—n.2-v.) — Epigeneettiset ääripäät (perusvahvuus): autonomia (tahdonlujuus) vs. häpeä & epäilys
ulostavat vs. säilyttävät moodit; ambivalenssi
A n a a l i n e n vaihe:
3. anaalis-sadistinen (poistava, ekspulsiivinen) vaihe (n.1—2+-vuotias) ↓
4. anaalis-säilyttävä (retentiivinen) vaihe (n.2—n.3+-vuotias).

a n a a l i n e n vaihe, anaalis-sadistinen vaihe (lat. anus rengas, perä); taapero on n.1—n.3+-vuotias; psykoanalyyttisessä teoriassa libido- ja psyko-seksuaalisen kehityksen (Freud 1905, ym.; Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa) toinen vaihe, jonka Freud vuonna 1915 lisäsi oraalisen ja fallisen vaiheen väliin. Abraham (1924) jakoi anaalisen vaiheen 1) anaalis-sadistiseen poistavaan (ulostavaan, ekspulsiiviseen) vaiheeseen ja 2) anaalis-säilyttävään (retentiiviseen) vaiheeseen. Anaalisessa vaiheessa stimulaation fokus on peräaukossa ja sen lihaksistossa sekä ulostamisesta sinänsä, josta lapsi voi saada toisaalta mielihyvää ja voi toisaalta käyttää ulosteita aggressiivisesti, esimerkiksi sottaamiseen. Lisääntyvän sosialisaation myötä (siisteyskasvatus) lapsen auto-eroottinen anaalinen erotiikka alkaa kääntyä lapsen ja (varsinkin) äidin väliseksi objekti-suhteeksi, kun uloste on myös lahja äidille. Lapsi oskilloi ambivalentisti kahden ääripään välillä: Jatkaako oman tien kulkemista uhmakkaan sottaamisen yms. merkeissä vai tullako siistiksi ja kontrolloivaksi, jolloin hän voittaisi paremmin myös äidin rakkauden.

[Psykopatologia]

a n a a l i n e n . t r i a d i, Freud (1908, Character und Analerotik), (- -) sie sind besonders ordentlich, sparsam und eigensinning (G.W. VII: 203; S.E. IX: 169); vapaasti SSS (siisteys, saituus, säntillisyys); englanniksi PPP (pedantry, parsimony, petulance).

[Psykopatologia]

https://varyazh.wordpress.com/2014/02/2 ... complex-2/

Oidipus-kompleksin "positiivinen" vaihe.

[Psykopatologia]

f a l l i s-o i d i p a a l i n e n vaihe

(kr. phallos parru, siitin), n.3—5+ -vuotiaana, lapsuuden g e n i t a a l i n e n vaihe, johon sisältyy (1) uretraali-erotiikka, (2) fallisuus ja (3) oidipus-kompleksi; psykoanalyyttisessä teoriassa libido- ja psyko-seksuaalisen kehityksen kolmas vaihe (Freud 1923, ym.). Jungilaisessa (1915) psykologiassa tyttöjen oidipus-kompleksin nimitys on elektra-kompleksi. (Fallinen viittaa penikseen liitettyihin p s y y k k i s i i n ominaisuuksiin.) Fallisessa vaiheessa seksuaalisuus ja mielihyvä keskittyvät sukuelimiin (penis; clitoris). Klassisen teorian mukaan pojat kokevat paisuvasta elimestään narsistista ylpeyttä ja ovat alttiina kastraatio-ahdistukselle kun taas tytöt — jo valmiiksi ”kastroituneina”— tuntevat alemmuutta, kun heillä ei ole mitään poikiin verrattavaa. Vaiheen alkupuoli on passiivinen ja pre-oidipaalinen. Vaiheen loppupuolella lapsen ja vanhempien kesken kehittyy enimmin piilotajuinen ja primaariprosessi-ajatteluun pohjaava sekä ambivalentti kolmio-draama, aktiivinen oidipus-kompleksi (Freud 1908, ym.), joka voi olla joko positiivinen (heteroseksuaalinen) tai/ja negatiivinen (homoseksuaalinen): Lapsi rakastuu vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaan ja kokee oman sukupuolensa edustajan kilpailijana, jonka kuuluisi häipyä ("kuolla"). Positiivinen ja negatiivinen pooli voivat vaihdella. Poikien kokema uhka fokusoituu kastraatio-ahdistukseen, jonka seurauksena hän voi esiintyä isän edessä alistuvana ja ”feminiinisesti”. Tyttö voi olla pettynyt häntä laiminlyöneeseen äitiin, joka — mahdollisesti rangaistuksena seksuaalisista ajatuksista ja itsetyydytyksestä yms.— ei ole antanut hänelle penistä. Siksi hän on voinut kääntyä isän puoleen saadakseen peniksen tai muun kompensaation. Näin on voinut syntyä idea lapsesta = penis.

Normaalisti lapsi pystyy neutraloimaan mahdottomat toiveensa, ja hän samaistuu oman sukupuolensa edustajaan, minkä seurauksena on myös yli-minän ja minä-ihanteen muodostuminen. Tämä merkitsee sitä, että lapsen persoonallisuus on strukturaalis-organisatorisesti ”valmis” (psykoanalyyttisen ego-psykologian termein): (1) id, (2) ego sekä (3 & 4) super-ego & ego-ideaali. — Mangs & Martell (1974: 80—94, ym.); ym.

Charles Rycroft (1968: 105—106) on tuonut esiin, että oidipus-kompleksi — fallisen vaiheen huipentuma — oli psykoanalyyttisen teorian kulmakiviä n. vuoteen 1930. Tämän jälkeen psykoanalyysi keskittyi enemmän pre-genitaaliseen äiti-suhteeseen, jolloin oivallettiin paremmin, että oidipus-kompleksin tulkinta liittyy kiinteästi myös yksilön varhaisempiin kehitysvaiheisiin.

Freudin fallos-keskeistä käsitystä on myöhemmin kritisoitu. Mm. Tor-Björn Hägglund (1976) on tuonut esiin naisen arvokkaan sisätilan (vagina ja kohtu), josta jo tytöllä saattaa olla hämärä käsitys. Oidipaali-ikäinen tyttäreni Katri totesi 1970-luvulla, että ”äidillä on ihana onkalo, joka on täynnä timantteja ja jalokiviä”. VFreudin fallos-keskeistä käsitystä on myöhemmin kritisoitu. Sisätilan käsitteen esitti Paul Schilder vuonna 1935. Mm. Tor-Björn Hägglund (1976) on tuonut esiin naisen arvokkaan sisätilan (vagina ja kohtu), josta jo tytöllä saattaa olla hämärä käsitys. Oidipaali-ikäinen tyttäreni totesi muinoin, että ”äidillä on ihana onkalo, joka on täynnä timantteja ja jalokiviä”. Toisaalta pojankin ylpeys elimestään jää ulko-kohtaiseksi: kikkeli ei ole siittämis-elin vaan vain pissaamis-vehje, joka kovettuu mahdollisesti siksi, että poika ei ole päässyt pissalle.
(—28.6.2021)