Sivu 1/1
Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
16.03.2011 16:49
Kirjoittaja Psykopatologia
Erikson, Erik H. (1950): Lapsuus ja yhteiskunta. Alkuteos: Childhood and Society (1950;
2nd, revised & enlarged editon 1965). Suomentanut Esko Huttunen (1962). 2. suomenkielisen
painokseen ([1962] 1982) suomennoksen tarkistanut Helena Luukkonen. Jyväskylä: K. J. Gummerrus,
(1962), 1982. - 222 s.
Erikson, Erik H. (1968): Identity. Youth and Crisis. London: Faber & Faber, 1974. - 336 p.
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
16.03.2011 20:10
Kirjoittaja Riidankylväjä
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
17.03.2011 02:54
Kirjoittaja Psykopatologia
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
17.03.2011 10:53
Kirjoittaja Psykopatologia
Although the idea of working with resistance is essentially a hypnotic one, it goes beyond hypnosis and trance.
In a typical example, a girl that bit her nails was told that she was cheating herself of really enjoying the nail biting.
He encouraged her to let some of her nails grow a little longer before biting them, so that she really could derive
the fullest pleasure from the activity. She decided to grow all of her nails long enough that she might really enjoy
biting them, and then, after some days, she realised that she didn't want to bite them anyway.
Itse olen rankannut Erickssonin psykoterapian Top 10:ssä sijalle 8.
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
25.03.2011 02:52
Kirjoittaja Psykopatologia
Erikson kirjoittaa teoksessaan Lapsuus ja yhteiskunta (1950; p. 239; s. 251 - 252
[suomentanut uudelleen Pertti Luukkonen]):
(- -)
Genitaalisuus merkitsee täten esteetöntä kykyä kehittää orgastinen potenssi,
joka on niin vapaa esigenitaalisista häiriöistä, että genitaalinen libido (eikä vain
kinseylaiset seksuaaliset purkaukset) voidaan ilmaista heteroseksuaalisena
vastavuoroisuutena, jolloin sekä penis että vagina ovat täysin herkkiä ja jolloin
koko kehossa tapahtuu kouristuksenomainen jännityksen laukeaminen. Tämä on
melko konkreettinen tapa sanoa jotain prosessista, jota emme todellakaan täysin
ymmärrä. Tai sanoaksemme saman tilanteiden kautta: sen kokonaisvaltainen tajuaminen,
että saa orgasmin huipentuvassa myllerryksessä ylivertaisen kokemuksen kahden ihmisen
vastavuoroisesta säätelystä, vie terän vihamielisyydeltä ja potentiaaliselta raivolta,
jota tuottaa miehen ja naisen tosi tai kuviteltu rakkauden ja vihan vastakohtaisuus.
Tyydyttävät seksuaaliset suhteet tekevät näin muodoin seksuaalisuuden vähemmän
pakonomaiseksi sekä ylikompensaation ja sadistisen kontrollin tarpeettomaksi.
(- -)
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
26.03.2011 21:25
Kirjoittaja Psykopatologia
Eriksonin teksti on monumentaalinen.
Pitäisikö tueksi ottaa Partioliikkeen tunnus,
joka on sama naisille ja miehille: "Ole Valmis!"
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
26.03.2011 22:00
Kirjoittaja Psykopatologia
Tuntuisi, että hyvä seksi ei olisi mahdollista ilman kiintymystä.
Toisaalta hyvä seksi luo kiintymystä; muna vai kana?
Toisaalta on riiteleviä pariskuntia, joista toinen voi todeta:
"Lähtisin läiskimään, mutta kun se on niin penteleen hyvä
naimaan!"
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
27.03.2011 11:38
Kirjoittaja Psykopatologia
korjaussarja kirjoitti:Tuo jälkimmäinen on monasti esillä päihde - läheisriippuvuussuhteessa.
Kiintymystä enemmän näyttäytyy luottamus. Sikäli hassua, että epäluotettavaankin voi tuntea luottamusta
sänkysuoritteessa vaikka toinen olisi muutoin kunnostautunut päinvastaisin esimerkein.
Voiko hyvästä ystävyyssuhteesta muodostua hyvä parisuhde?
Entä toisin päin tai parisuhteen tilalla pelkkä seksisuhde?
Tässä on nyt kolme (erillistä) suhdetta: ystävyys- ja pari- ja seksisuhde.
Mielestäni - "uusi" termi - rakkaussuhteessa on nuo kaikki elementit.
Välillä (pelkän) ystävyyssuhteen kehittyminen hyväksi pari- eli rakkaussuhteeksi
tai (pelkäksi) seksisuhteeksi näyttäisi olevan tuntuvan vaikeaa, ikään siinä olisi
jonkinlainn (oidipaalinen) este.
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
27.03.2011 14:09
Kirjoittaja huu
Jos olisin paljon nuorempi ja kiinnostunut biotieteistä, selvittäisin voisiko Jakobsonin elimen (organum vomeronasalis, VNO) signaaleilla olla leimaavaa vaikutusta.
Kyseessä on kemoreseptorisolujen ryhmä nenäonkalossa, jonka olemassaolo ihmisellä on aika ajoin kiistetty; useimmat tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että ainakin sikiönkehitysvaiheessa se on olemassa.
Tämä elin haistaa sopivan parittelukumppanin lähinnä omasta poikkeavan, periytyvä vasta-aineyhdistelmää priorisoiden. Monet ihmiset sanovat, että se on ihmisnaaraan tehtäviä: se uros saa, joka haisee sopivalta (kt. Claus Wedekind (Univ. Bern) kokeet miesten hikisillä t-paidoilla: mitä vieraampi, sen parempi ja Dr. N´Martha McClintock (Univ. of Chicago) samasta aiheesta, mutta hieman toisin tuloksin: faijan hajua pitää olla).
Leimaavalla vaikutuksella tarkoitan sitä, että jää koukkuun panoparin hajuihin ja erityisesti sen ensimmäisen.
Re: Vai kirjoittaisinko Eriksonista?

Lähetetty:
28.03.2011 11:54
Kirjoittaja Psykopatologia
Tutkimusasetelma olisi vaikea: miten "eristää" VNO:n osuus yms.
Tutkimustuloksia raportoitaessa esiin voi tulla jokin trendi yms,
joka ilmaistaan jollain statistisella tunnusluvulla (yms.),jonka
merkitys populaareissa teksteissä ignoroidaan.
Jos tulos esimerkiksi on 6/10 - kun odotusarvo neutraalissa
tapauksessa olisi 5/10, saatetaan raportoida positiivinen
efekti.