Artikkelissa on paljon muutakin lukemisen arvoista ja mielenkiintoista, joten siteeraan lisää:
Pelko vallitsee koulussa
Epäonnistumisen ja virheiden pelko onkin koulussa yllättävän yleistä. Kun Helsingin yliopiston empiirisen kasvatustieteen professori Markku Niemivirta selvitti nuorten ja lasten asennoitumista oppimiseen ja koulutyöhön, hän havahtui siihen, että jopa joka kolmas koululainen yrittää aktiivisesti vältellä epäonnistumista.
Toiset heistä haluavat lähinnä pärjätä paremmin kuin muut, toiset taas keskittyvät siihen, et¬teivät pärjäisi luokkakavereita huonommin. Molemmat karttelevat virheitä.
– Jotkut heistä saattavat menestyä koulussa paremmin kuin muut, mutta se tapahtuu harvoin ilman kylkiäisiä. Usein se näkyy uupumuksena, ahdistuksena ja masennusoireiden lisääntymisenä pitkällä aikavälillä, Niemivirta kertoo.
– Meillä on aika suoritushakuinen koulu, jossa oppilaita koko ajan mitataan ja suhteutetaan toisiinsa, mikä myös ruokkii epäonnistumisen pelkoa.
Virheet opettavat
Virheitä ei kuitenkaan kannata hävetä eikä pelätä. Niistä voisi jopa iloita. Virheen tunnistamisen ansiota saamme tietoa, miten voimme parantaa ja hienosäätää toimintaamme. Kyky oppia virheistä on auttanut ihmislajia selviämään hengissä ja täyttämään maan. Virheistä piittaamaton eliö ei pitkälle pötki.
Aivojen virheentunnistus onkin salamannopeaa. Tutkijat ovat paikantaneet aivokuoresta alueen, jonka hermosolut vilkastuvat aina, kun ihminen huomaa mokansa. Error, error -hälytys alkaa jo 40 millisekuntia eli sekunnin tuhannesosaa virhesuorituksen jälkeen.
Hieman myöhemmin seuraa tunnereaktio, joka kohdistuu virheen ikäviin seuraamuksiin: ärtymystä, turhautumista, kiroilua ja kulmien kurtistelua. Töppääminen muuttaa myös ihon sähkönjohtavuutta ja sydämen lyöntitiheyttä.
Mokan jälkeisellä turhautumisella on tärkeä tehtävänsä. Sen ansiosta virhettä ei huvita toistaa, ihminen valpastuu ja suoriutuu paremmin seuraavalla kerralla.
Luulisi, ettei nykyisin enää virheitä tarvitsisi pelätä, ei edes koulussa, mutta näköjään tarvitsee. Kuitenkin on jo iät ja ajat tiedetty, että virheet, erehdykset, sekä korjaamista ja oikomista kaipaava tieto ovat oppimisprosesseissa tosi tärkeä juttu; eivät noloja ollenkaan. Se vasta on oppimisen kannalta vahingollista, ettei ihminen virheiden, mokien, ja itsensä nolaamisen pelossa uskalla käyttää tietojaan ja taitojaan; pelkää, ettei ole tarpeeksi hyvä, osaava, eikä tiedä riittävästi, jotta voisi hyödyntää jo omaksumiaan tietoja ja taitoja - pelkää, että niissä olisi nolostuttavasti jotakin korjattavaa ja parannettavaa.
Mokan jälkeinen turhautuminen ei saisi olla sitä, että oppija pelkää nolaavansa itsensä, tai tuntee häpeää mokansa vuoksi. Jos virheitä pelätään noloina ja häpeällisinä, jotakin oppimisprosessissa ja oppimisympäristössä on mielestäni pielessä. Tai aikuisen oppijan kohdalla ehkä omissa asenteissa on tarkistamisen varaa, jos virheen synnyttämä turhautuminen pitää sisällään häpeää ja nolostumista.
Varmaan koulussa arviointijärjestelmä itsessään ylläpitää virheiden pelkoa, mutta olisiko muitakin syitä, jotka panevat ihmiset jo lapsesta lähtien pelkäämään 'noloja' virheitä ja kömmähdyksiä niin, etteivät uskalla hyödyntää niitä omissa oppimisprosesseissaan?
Lähetetty: 13.03.2011 13:31