Psykopatologia.munfoorumi.com

Leikittömyys käy hermoihin

Olen joskus nähnyt tutkimuksen, jonka mukaan nelivuotiaaksi asti lapset nauravat leikkiessään jopa 400 kertaa päivässä mutta tyypillinen aikuinen nauraa vain 15 kertaa. Eroa selittää siirtyminen lapsuuden ajantajuttomasta huolettomuudesta totiseen ja pitkäjänteiseen kellovaltakuntaan.

Haipuuko lasten nauru aikaisemmin kuin ennen? Olenko ainoa, jonka mielestä yhä useammat teinit vaikuttavat totisilta miniaikuisilta, joiden otsaa koristavat samanlaiset rypyt kuin heidän vanhempiensakin?

Ilmiöstä on kirjoittanut muun muassa amerikkalainen psykologi Jane Healy jo klassikoksi muodostuneessa teoksessaan Endangered Minds. Hänen mukaansa leikkimättömistä lapsista tulee hermostuneita ja ärtyneitä aikuisia.

Healy viittaa monien kasvattajien huomioon, että yhä useammat lapset ovat epäjärjestelmällisiä ja lyhytjännitteisiä, kärsivät keskittymisvaikeuksista ja ikävystyvät ja ärtyvät nopeasti. Healyn mukaan kyse on neurologisista kehityshäiriöistä, jotka johtuvat muun muassa vääränlaisista ärsykkeistä aivojen nopeassa muovautumisvaiheessa.

Kasvava lapsi tarvitsee vapaata ja luovaa leikkiä, sillä se kehittää kykyä sisäiseen dialogiin, jonka avulla arvioidaan tilanteita ja punnitaan asioita eri kulmilta. Liian tiukasti ohjatut tai liian lyhyitä tapahtumakulkuja sisältävät leikit, esimerkiksi monet räiskimishenkiset videopelit, katkovat dialogin ja tekevät lapsesta pinnallisen ja pikaisen.

Joutilaisuus tukee luovuutta

Toinen tunnettu amerikkalainen kasvattaja Diane Levin on purkanut huolensa kirjaan Remote Control Childhood. Hän arvostelee nykyistä leikkikulttuuria siitä, ettei se rohkaise luovuuteen.

Kun lasten vapaa-aika ohjelmoidaan ja tyhjät hetket torjutaan tietokonepelien, videoiden ja televisio-ohjelmien tauottomalla tarjonnalla, heiltä viedään mahdollisuus rakentavaan ikävystyneisyyteen, jota monet tutkijat pitävät luovuuden äitinä.

Rakentavaa ikävystymistä edistää hedelmällinen joutilaisuus. Lapset, joille tarjotaan riittävästi ohjelmoimatonta, omaehtoista aikaa, ovat luovia ja kekseliäitä. He osaavat työllistää itsensä niillä eväillä, joita on saatavilla, ellei luovuus ole jo pahoin näivettynyt ja lapsi ajautunut ärtyneen ikävystyneisyyden tilaan. Tällöin hän ei enää keksimälläkään keksi itselleen tekemistä - eivätkä vanhemmat usein keksi muuta pakotietä kuin hankkia lisää niitä virikkeitä, jotka luovuuden kuihduttivat.

Levin arvostelee myös lasten nykyisiä leluja: nekään eivät edistä luovuutta. Kauko-ohjauksisella autolla voi leikkiä vain ohjaamalla sitä. Jos lapsi sattumalta keksii, että rikkomalla auton saa palasia, joista voi rakentaa jotain, vanhemmat tuskin kiittävät luovuuden osoituksesta.