Psykopatologia.munfoorumi.com

Minulla psyykkinen vointi näkyy siinä, miten paljon kuuntelen musiikkia ja näköjään lääkityskin siinä, miten kuunneltu musiikki muuttuu. "Hypomaniassa" kuuntelen musiikkia, normaalisti en juurikaan. Ennen osastolle joutumista kuuntelin Katy Perryn Hot n` Cold ja osastolta pääsin joskus aulaan yhteiselle tietokoneelle kuuntelemaan samaa kappaletta, mutta nyt kaksisuuntaisten kaverien ja oman mielialan mukaisesti the Baseballsien esittämänä'. Ei oikein kuulosta paranoidisen kappalevalinnalta. Kuten ei koko osastojaksokaan ollut, mutta se on eri asia sitten, mitä siitä kirjattiin. Paskamainen juttu. Kuunnelkaa kumminkin nuo kaksi eri versiota samasta kappaleesta.
Ensimmäinen on paljon kiihkeämpi minusta, toinen humoristinen ja hyväntuulinen.

Oletteko huomanneet itsellä musiikin ja psyykkisen voinnin yhteneväisyyksiä, oli tarkoitus kysyä? Kai masentuneena kuuntelee erilaista musiikkia kuin vähän paremmassa kunnossa? Ehkä tuo on itsestään selvää, niin ettei kukaan viitsi edes kommentoida.

Minusta tuntuu, että musiikilla on yllättävän suuri vaikutus ihmisen psyykeen. Onkohan tuota minkäverran tutkittu?

Miten jos hypomaniassa pyrkisi kuuntelemaan rauhoitavaa musiikkia?

Riidankylväjä kirjoitti:Minusta tuntuu, että musiikilla on yllättävän suuri vaikutus ihmisen psyykeen.
Onkohan tuota minkäverran tutkittu?

Miten jos hypomaniassa pyrkisi kuuntelemaan rauhoitavaa musiikkia?

Tässä lähtökohtana on "virheellisesti" stimulus,

No joo. Pitäisi kai sanoa, että psyykkinen tila vaikuttaa sen hetkisiin musiikkimieltymyksiin. Mutta vahvistaako musiikkivalinta psyykkistä ongelmaa vai lievittääkö se sitä?

Psykoosissa koin kaikkien sanoitusten käsittelevän omaa elämääni. Ennen psykoosia kuuntelin Metallicaa ja haudoin itsemurhaa. Siitä pelästyttyäni olen muuttanut musatottumuksiani, joten viimeisimmät 8 vuotta olen kuunnellut gospelia ja iskelmiä. Heavysta saisin aggressioita, itsetuhoisia ajatuksia ja surullisuutta.
Koen usein musan meluksi. Nykyään kuuntelen lähinnä omia levyjäni sekä radion puheohjelmia Yle Puheesta.

Miksi "hypomaniassa" ei saisi nauttia tilastaan ja kuunnella sen mukaista musiikkia, riidankylväjä? En nyt oikein usko, että se musiikki pelkästään ajaisi jonkun maniaan asti. Psykoosissa varmaan suhteuttamisongelmat ja merkityselämykset voivat näkyä sanoja kuunnellessa, se on totta, ja pahentaa tilannetta.

.

Lapinlahdessa maanisen käyntejä kaupungilla yms. rajoitettiin
ilmeisesti siksi, että hän ei olisi saanut ylimääräistä
stimulaatiota (joskus 1990's).

minätäällä kirjoitti:Miksi "hypomaniassa" ei saisi nauttia tilastaan ja kuunnella sen mukaista musiikkia, riidankylväjä?

Tein ilmeisen virheellisen oletuksen, että haluaisit päästä hypomaniasta ns. "normaaliin" tilaan.

Mozartin musiikilla on väitetty olevan kaikenlaisia hyviä vaikutuksia ihmiseen.

"Là ci darem la mano" (Don Giovanni) by Mozart
http://www.youtube.com/watch?v=nZkKh3GmkIU

.

Gyver kirjoitti:Mikä niistä tiloista sitten on se normaalitila?

Panitpa pahan kysymyksen. Luulisin, että normaalitila olisi semmoinen, jossa ihminen pystyy arvioimaan ympäröivää maailmaa realistisesti.

Mikä sitten on realismia? Sekin on hankala kysyms. Esimerkiksi semmoinen, ettei tee sellaisia kauppoja, joissa joutuu kärsimään tappioita. Eli on realistinen näkemys kaupan arvosta. Taas helpommin sanottu kuin tehty.

Kari Kairamon on sanottu olleen bipolaarinen. Hän reivasi Nokian liiketoiminan pois kumisaapas- ja sellunkeitto- ymym bisneksistä elektroniikkaan ja käynnisti näin Nokian ennennäkemättömän nousun yhdeksi maailman johtavista elektroniikkayrityksistä. Tapahtuiko päätökset maniassa?

Hutejakin tietysti tuli ja Nokia oli vähällä kaatua, mutta kännykkäbisneksen nousu pelasti sen. Kairamo ei sitä ehtinyt nähdä, vaan oli ehtinyt masentuneena tehdä itsemurhan.

Missähän me olisimme, jos Nokia olisi pysytellyt konservatiivisesti ja realistisesti kumisaapasbisneksessä?

Ei manita.

.

Psykopatologia kirjoitti:Ei manita.

Niinku mitä?

.

Lisääntynyttä sosiaalisuutta manian kriteereissä.

.

On tietoakin; hylsyä pukkaa.

.

.