Psykopatologia.munfoorumi.com

Persoonallisuushäiriöt III

Elokuussa? 2011.

Onko siinä riippuvainen ja estynyt mukana?

En ole varma; mutta nuohan eivät ole "oikeita" persoonallisuushäiriöitä.

Loput persoonallisuushäiriöt eivät sovi yhteen kirjaan.
Jos teen kaksi, en vielä tiedä, miten jaoittelen.

Mikset tee tiiliskiveä, joka sisältää kaikki?

On psyykkisesti helpompaa tehdä monta pientä kirjaa,
joita ei kukaan osta kuin yksi iso, jota kukaan ei osta.

Psykopatologia kirjoitti:En ole varma; mutta nuohan eivät ole "oikeita" persoonallisuushäiriöitä.

Loput persoonallisuushäiriöt eivät sovi yhteen kirjaan.
Jos teen kaksi, en vielä tiedä, miten jaoittelen.

Miksi eivät?

Hyvin vähän on missään tietoa passiivis-aggressiivista persoonallisuushäiriöstä (?). Ehtisitkö PP kertoa tästä jotain?

Viittaan klusteri C:hen. (Palan.)

.

Po. Paul Eugen B l e u l e r

Passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö sisällytettiin virallisesti DSM-I:en passiivis-aggressiivisena persoonallisuutena, 'luonnehäiriönä', jota kuvattiin kypsymättömänä reaktiona sotilaalliseen stressiin joka ilmeni avuttomuutena, passiivisena ja jarruttavana vastustuksena toisen maailmansodan sotilaissa heidän joutuessaan kohtaamaan äärimmäisiä vaatimuksia.

Vai niin.. jos sotilas ei ole innostunut sotimisesta, niin annetaan diagnoosi " passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö"?
Kaikki pasifistit on kai sitten sellaisia? Passiivinen aggressiivuus on rauhan säilymisen kannalta parempi kuin avoin aggressiivisuus. Purnaajat eivät saa aikaan sotia, vaan tottelevaiset ihmiset narskut päällikköinään.

Avuttomuuden tunne taistelukentällä on häiriö?

Miten ihminen voi olla ylipäätään "kypsä sotilaalliseen stressiin"? Taistelukenttä on mahdollisimman epäluonnollinen ympäristö ihmiselle. Paikka josta ei saa lähteä pois henkensä pelastaakseen , esim. juoksuhauta, vaikka pommeja sataa niskaan. Sen lisäksi on esitettävä sotilasroolia, joka on kapea versio ihmisen todellisesta persoonallisuudesta.

Kuutar kirjoitti:

Passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö sisällytettiin virallisesti DSM-I:en
passiivis-aggressiivisena persoonallisuutena, 'luonnehäiriönä', jota kuvattiin kypsymättömänä reaktiona
sotilaalliseen stressiin joka ilmeni avuttomuutena, passiivisena ja jarruttavana vastustuksena toisen
maailmansodan sotilaissa heidän joutuessaan kohtaamaan äärimmäisiä vaatimuksia.

Vai niin.. jos sotilas ei ole innostunut sotimisesta, niin annetaan diagnoosi
"passiivis-aggressiivinen persoonallisuushäiriö"?

Kaikki pasifistit on kai sitten sellaisia? Passiivinen aggressiivuus on rauhan
säilymisen kannalta parempi kuin avoin aggressiivisuus. Purnaajat eivät saa
aikaan sotia, vaan tottelevaiset ihmiset narskut päällikköinään.

Avuttomuuden tunne taistelukentällä on häiriö?

Miten ihminen voi olla ylipäätään "kypsä sotilaalliseen stressiin"?
Taistelukenttä on mahdollisimman epäluonnollinen ympäristö ihmiselle.
Paikka josta ei saa lähteä pois henkensä pelastaakseen, esim. juoksuhauta,
vaikka pommeja sataa niskaan. Sen lisäksi on esitettävä sotilasroolia,
joka on kapea versio ihmisen todellisesta persoonallisuudesta.

DSM-I:ä (1952) ei ole mitään tuollaista (huuhaata).

Juoksuhauta on juuri suoja pommeilta.

Psykopatologia

DSM-I:ä (1952) ei ole mitään tuollaista (huuhaata).

Juoksuhauta on juuri suoja pommeilta.

Niin on, mutta voi tulla tunne, että haluaisi juosta karkuun, kun pommeja sataa sinne, samoin kuin maakuopassa ollessa, vaikka turvallisempaa olisi pysyä paikallaan.

Tekstin lainasin tuosta Gyverin linkistä.

1) Rutiininomainen passiivinen vastarinta sosiaalisten ja ammatillisten tehtävien valmiiksitekemistä kohtaan
(2) Valittaa olevansa toisten väärinymmärtämä ja aliarvostettu
(3) Pahantuulinen ja väittelynhaluinen
(4) Arvostelee ja halveksii aiheettomasti auktoriteettejä
(5) Kadehtii ja kantaa kaunaa niille jotka näyttävät olevan onnekkaampia
(6) Liioittelee ja valittaa jatkuvasti henkilökohtaista epäonneaan
(7) Vaihtelee vihamielisen puolustautumisen ja katumisen välillä

Nuo voivat olla persoonallisuushäiriön oireita, mutta voi ihminen oikeastikin olla kiusattu ja epäonnekas. Mistä psykiatri tietää, mikä on liioittelua ja mikä on oikeasti tapahtunut jollekin ihmiselle?

Vastarintaa kohtuullisia sosiaalisia ja ammatillisia vaatimuksia kohtaan sekä negatiivista asennetta pidetäänkin keskeisenä ominaisuutena passiivis-aggressiivisessa persoonallisuushäiriössä.

Mikä on kohtuullinen vaatimus? Nykypäivän työelämässä yhä useampi kokee vaatimukset aivan kohtuuttomiksi. Toiset alistuvat liikaan työntekoon ja masentuvat, toisille selviytymiskeino voi olla passiivinen vastarinta. Tehdään ne työt mitkä pitää, mutta ei yhtään enempää ja nekin vastahakoisesti. Se on selviytymiskeino ja reagointia liikaan kuormitukseen ja huonoon työilmapiiriin. Kyllä tuo kuulostaa diagnoosilta, millä voi tehdä paljon hallaa ihmisille, jos ei ota huomioon heidän elinympäristöään, vaan ottaa lähtökohdaksi, että kuvatussa käytöksessä olisi kyse persoonallisuudesta.

Kehitykselliset seuraukset

Kaksijakoisuutta pidetään passiivis-aggressiivisten persoonallisuuksien ydinristiriitana
joka on peräisin takertumisesta puremis- tai imemisvaiheeseen oraalivaiheen psyko-
seksuaalisessa kehityksessä. Jotkut tutkijat pitävät masokismia toisena esiasteena
passiivis-aggressiiviselle persoonallisuudelle. Kärsimys kasvaa kun henkilö jarruttaa
liikettä ja toisten päämäärien saavuttamista ja sitten kokee musertavaa tiedostamatonta
syyllisyyttä. Havaitut masokistiset taipumukset voivat aiheuttaa itsetuhoisen
elämänasenteen ja toistuvia masennusjaksoja.

Imemisvaihe on pre-ambivalentti. Fiksaatiota voi olla oraalis-sadistiseen
ja varsinkin anaaliseen vaiheeseen, jossa u h m a on suurinta.

Paremmin: negativistista.

Näille persoonallisuushäiriöille ei ole asetettu kriteereitä, koska niiden tieteellinen tutkimuusnäyttö on kesken ja jopa alkutekijöissä.
Kannattaako tuommoisia siis ainakaan itse olla itselleen diagnosoimassa tai pyytämässä?

Minusta on passiivista vastustusta ja haluttomuutta hälyyttävämpää, jos ihminen on kirkkain otsin innolla lähdössä sotimaan ja tottelee käskyjä kritiikittä. Tuo kommentti työelämän pohjattomista vatimuksista on myös totta. Työnantajaa tietysti voi hyödyttää, että jos työntekijä ensimmäisen työuupumuksen jälkeen alkaa töissä opetella sanomaan joskus myös ei ja säännöstelemään niiden aina samoille ihmisille kertyvien ylimääräisten tehtävien vastaanottamista, ihminen voidaankin sitten leimata persoonallisuushäiriöiseksi. Onneksi tuo diagnoosi ei ole ilmeisesti laajalti käytössä.

Vähän kärjistin tuossa yllä. Kyllähän anaalinen ja oraalis-sadistinen fiksaatio näkyy käyttäytymisessä, mutta onko se persoonallisuushäiriö?
Noissa alkutekijöissään olevissa persoonallisuushäiriöissä oli myös muistaakseni depressiivinen persoonallisuus, joka ei tarkoittanut dystymiaa.

Noissa alkutekijöissään olevissa persoonallisuushäiriöissä oli myös muistaakseni
depressiivinen persoonallisuus, joka ei tarkoittanut dystymiaa.

Nimen omaan tarkoitti.

Jaa. Mutta pitkäaikainen masennus eli dystymia on ihan hyväksytty diagnoosi, tuosta persoonallisuushäiriöstä sanottiin, ettei sitä ole tutkittu tarpeeksi eikä hyväksytty, että se on vain jossain DSM:n liitteessä mainittu. Jos nyt muistan oikein. Netistä sen löysin silloin.

Olisi kyllä aika sekavaa, jos masennustakin olisi niin monta eri laatua, persoonallisuushäiriöstä ja lievästä, pitkäaikaisesta masennuksesta vakavaan. Toistuva ja psykoottistasoinenkin tietysti vielä.

Lisäys: Tuo tieto DSM:n liitteeseen siirtämisestä yhdessä passiivis-aggresiivisen kanssa löytyy vieläkin netistä. Toisaalla sitten oli että se on sama kuin dystymia. OK.

Miksi noita ei ole kumminkaan hyväksytty ICD 10:iin? Sen mukaan kai eletään Suomessa? Voiko semmoista diagnosoida, mitä siinä ei ole mukana?

Ne ovat NOS-luokassa sitten.

Mikä se NOS on? Not specified tai jotain? Muu määrittelemätön? Niinkuin narsistinen?

Not otherwise s.