Psykopatologia.munfoorumi.com

http://www.dsm5.org/Pages/Default.aspx

DSM-5 toukokuussa 2013

Minulla on nuo kaikki, ja vuodesta 1987 (DSM-III-R) olen hankkinut uudet HETI.

Saatte sitten kesällä 2013 ensimmäisen pätevän avioinnin.

Hyvä sivu!

GARF (tai GAF) ja SOFAS on hyviä, mutta epikriiseissä arvot ovat aivan hatusta vedettyjä.
Lääkäreillä ei näytä olevan mitään käsitystä kustakin tasosta yms.

Minä teen.

Niitä?

Miksi psykologilla olisi testit, jos hän ei niitä käyttäisi ensijaisena metodinaan.
Lääkärit ja muut voivat sitten ensisijaisesti haastatella.

korjaussarja kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Minä teen.

Ok. Ja mihin tarkoitukseen?

Testausten yhteenvetoon dg-mielessä.

Luulen, että parempi on, että keskityt nyt sinne.

Tarkka tarvitaan mahdollisimman hyvään palveluun.

Minä teen diagnooseja.

Sama metodi kuin suuressa ranskalaisessa ensyklopediassa (siinä isommat reunukset).

Sivut maksavat. Ja marginaaliin on helppo laittaa; taitto menisi muuten mutkikkaaksi.

korjaussarja kirjoitti:Niin tietysti. Kyllä olet taas lypsettävänä. Lause ja kysymys kerrallaan.
Hyvä palvelu? Haluatko tarkentaa?

No jos lääkäri lähettää minulle jonkun tutkittavaksi ja tutkittava maksaa siitä itse
(ja muutenkin), teen parhaani. Minuahan on nimetty Suomen parhaaksi
psykologiksi (Jaakko Suominen).

En nyt puhu tuosta teemasta.

Klo 0.04
Ei välttämättä ole mitään täsmähoitoa tms.

Harvoin mitään yllätyksiä.
Kerran mielentilassa oli tuhopolttaja, jonka testitulokset olivat suhteellisen normaaleita.
Sitten - lopuksi - kysyin kyselylomakkeen yhdestä kysymyksestä, johon hän oli vastannut
myönteisesti (kuulettelo ääniä tms.). Selitti, että sehän häntä juuri vaivaakin;
ilmeni, että hänellä on massiivinen harhamaailma (eivätkä testit sanoneet
juuri mitään).

Että näinkin päin joskus.

Psykologit usein luottavat haastatteluun, kun eivät osaa testata.

korjaussarja kirjoitti:Tris

Niin monta kertaa on mainittu, että sinun päihdesairaus on esteenä. Liikaa kemiaa. Ei luotettavuutta

Huono selitys. Sitten testataan kemiassa; sehän on juuri se "normaali" olotila sitten.

Minun traumoja aiheuttanut käytännön kokemukseni on, että diagnoosi perustuu lähihoitajien, heidän opiskelijakesäsijaistensa ja
omasta diagnosointikyvystään vakuuttuneiden, psykiatripulassa vallasta juopuneiden hoitajien kirjauksiin. Ennakkokäsityksillä ja ennakkoluuloilla on suurin merkitys siihen, mitä kirjataan ja mitä ei, mitä kuullaan ja kuunnellaan potilaan kertomassa, mitä tarkkaillaan ja etsitään ja mikä jää täysin kuulematta, huomiotta ja kirjaamatta (=ennakkokäsityksen vastainen informaatio). Mitään strukturoituja haastatteluja, testejä tai edes kriteereitä ei käytetä eikä muisteta tarkkailuhavaintoja mielen mukaan kirjattaessa. Ennakkokäsitys riittää ohjaamaan havainnointia ja kirjauksia, joihin psykiatri sitten diagnoosinsa perustaa. Meillä diagnoosi näytti syntyneen jo ennen lääkärin ja potilaan tapaamista, ja sitä oli mahdotonta enää millään tavalla muuttaa tapaamisen aikaan.
Ennakkokäsitykset taas voivat olla toisen tai kolmannen käden tietoa, jonka dementoitunut vanhus, ex-puoliso tai lapsi on käsittänyt väärin ja kertonut diagnosoinnista ja tietämyksestään innostuneelle hoitajalle.

Valitettavasti psykiatreissakin on oman terapian läpikäymättömiä, lääkärin ja erityisesti psykiatrin lähes rajoittamattomaan valtaan addiktoituneita yksilöitä, joille potilaan nujertaminen, voitto ja valta (jota voi erityisen selkeästi osoittaa vaikkapa juridisten lausuntojen kirjoittamisella, kuten holhouksen alaiseksi julistamisen esittämisellä tai todistamalla henkilä huoltajaksi kelpaamattomaksi) on tärkeintä, oikea diagnoosi, lääkärin ammattietiikka, potilaan auttaminen ja hänen kärsimystensä lievittäminen ym. yhdentekeviä seikkoja.

Psykologeista ja testeistä ei ole kokemusta muuta kuin netissä. Testituloksia eivät testaajan omat sokeat pisteet vääristä kuten pahimmassa tapauksessa koko haastattelua ja siitä kirjattua lausuntoa.

Kiitos linkeistä!

Lisäys vielä: Tasodiagnostiikasta se kokemus, että korkeintaan se ilmenee jonkun tk-lääkärin kirjauksena potilaan habituksesta, kun tämä haluaa jotain perusteita jatkohoitoon lähettämiselle. Kirjauksessa ei lainkaan ole huomioitu sitä, että potilas on ilman varoitusta illalla haettu yhtäkkiä kotoaan päivystykseen arvioitavaksi. Arvion tekee tietenkin yleislääkäri, psykiatria psykiatrinen potilas tapaa vain harvoin. Onneksi, jos on kyseessä julkisen puolen sellainen.

Linkistä:
Tuloksissa tuli esille kaksi asiaa. Ensiksi, ekspertit erosivat muista siten, että he tekivät enemmän päättelyjä RCS-materiaaleista,
integroivat enemmän, tekivät vähemmän virheitä, ja konstruoivat rakenteeltaan kompleksisempia persoonallisuuden luonnehdintoja.
Taitava RCS:n käyttö liittyy siten ensisijaisesti näihin tekijöihin. Toiseksi, keskiryhmän ja noviisien välillä ei ollut mitään eroja,
mikä herättää kysymyksen taitojen kehittymisen luonteesta tällä alueella.
_________

Toisaalta Santalan oma esiintyminen jossain Ro-keskustelussa (TV) viitisen vuotta sitten oli primitiivistä:
lähinnä hän laski terveiden ja patologisten vastauksien frekvenssejä.

A P A

1) American Psychiatric Association, jäseniä Pohjois- ja Väli-Amerikasta sekä Karibialta.
Perustettiin vuonna 1844 nimellä Association of Medical Superintendents of American Institutions for the Insane.
Vuonna 1891 nimenmuutos American Medico-Psychological Association. Nykyinen nimi on vuodesta 1921.
Logossa Benjamin Rush’in (1745 - 1813) kuva.

2) American Psychological Association (1892, C. Stanley Hall).

3) American Philosophical Association (1900).

D S M,
APAn Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders.

1) DSM-I 1952 (päätoimittaja George N. Raines);

2) DSM-II 1968 (Ernest Matsner Gruenberg);

3) DSM-III 1980 (Spitzer);

4) DSM-III-R 1987 (Spitzer);

5) DSM-IV 1994 (Allen Frances; teksti ulottuu vuoden 1992 puoliväliin asti julkaistuun kirjallisuuteen);

6) DSM-IV-TR 2000 (Frances).
– Suomen *psykiatria on orientoitunut paljolti DSM:ään,
vaikkakin ICD-10 (1992) on virallisena (1996–) tautiluokituksena.


DSM-PC (1996),
The Classification of Child and Adolescent Mental Diagnoses in Primary Care:
Diagnostic and Statistical Manual for Primary Care: Child and Adolescent Version.
American Academy of Pediatrics.

DSM-IV-CR (code revision), *DSM-IV-TR.

DSM-IV-TR (Text Revision, [kesäkuu] 2000),
DSM:n nykyisin käytössä oleva versio. Diagnostiset kriteerit ovat samat kuin DSM-IV:ssä (1994);
tekstissä on pieniä muutoksia. (Tekstin uudelleen muokkaaminen alkoi vuonna 1996,
ja se pohjaa myös vuoden 1992 jälkeen julkaistuun kirjallisuuteen.) TR:n koodit (290.00–319.00)
ovat samat kuin Yhdysvaltain virallisen systeemin ICD-9-CM:n koodit. Yhdysvaltojen siirtyessä
ICD-10-CM:ään, tulee ajankohtaiseksi *DSM-IV-*CR. (Tiedot ovat vuodelta 2008.)

DSM-5, toukokuussa 2013.

Kiitos noista!

Onko totta, että Aspergerin syndrooma poistetaan DSM-5:stä?

Kuutar kirjoitti:Onko totta, että Aspergerin syndrooma poistetaan DSM-5:stä?

a u t|i s m i (kr. autos itse, ismos ilmoittaa suuntaa)

1) Lapsuuden *PDD:n vaikein muoto ja *autismi-spektrin häiriöiden kantamuoto,
jonka vuonna 1949 kuvasi australialais-yhdysvaltalainen psykiatri Leo Kanner (1894 - 1981).
Autismille on tyypillistä sekä sosiaalinen että kognitiivinen heikentyminen.
Autismin prevalenssiksi ilmoitettu 0,2 %; *ID:ssä 1 - 2 %. Puolella autistisista on
arvioitu olevan ÄO alle 50.

2) Yleisesti itseen vajoaminen.

3) Mahlerilla symbioosiin päättyvä lapsen normaali autistinen vaihe parin
ensimmäisen elinkuukauden aikana. Tällöin lapsi ei erota itseään ulkomaailmasta.


autismi-spektrin häiriöt, autism spectrum disorders (ASDs),
aikaisemmin pervasive developmental disorders (PDDs) eli laaja-alaiset kehityshäiriöt:

1) autistic disorder (*autismi);
2) Rett;
3) child-hood disintegrative disorder (CDD);
4) Asperger;
5) PDD not otherwise specified (PDDNOS). - Vaikeassa *ID:ssä ASDs:n osuus on noin puolet.

ID = intellectual disability

Asperger on menettämässä "itsenäisen" asemansa.