Psykopatologia.munfoorumi.com

En usko otsikkoon. Luulen, että ko. paradoksin arvoitus on
onnellisuuden määritelmässä.

Onnellisuuden määrittelyissä on käytetty ainakin kahta metodia:

1) Suorat kysymykset ko. ihmisiltä.
2) Jonkun valtion demografiset tiedot (hyvinvointimittareita).

Luulen, että ko. tulokset eivät korreloi korkeasti.
Vanhemmissa ikäryhmissä myös sairaudet alkavat kantaa veroaan.

Luulen, että ihmiset ovat keskimäärin onnellisimpia suhteellisen
nuorina - vaikkakin samalla myös ristiriitoja on - silloin, kun adolesenssin
jälkeiset ovat klaarit ja kun elämänsuunnitelmat ovat aktaualeja
ja osin jo toteutuneina, n. 20 - 30+; so. kun elämä menee vielä
"ylöspäin".

Ihminen on onnellisimmillaan lapsena, kun ei vielä tiedä maailman pahuudesta.

PS. Toisaalta vanhana muistin heikkeneminen saattaa lisätä onnellisuutta.

Tuo väite vanhuksista, sanottinkohan siinä peräti että yli 85-vuotiaista, esitettiin äskettäin myös ranskalaisessa dokumentissa, jossa haastateltiin onnellisuuden tutkijoita. Olen mukana onnellisuuden etävalmennuksessa netissä, ja siellä kerrottiin neljänlaisista onnellisuusteorioista: 1) hedonismi eli nautinto, 2) elämään tyytyväisyys -teoria, 3) tunnetilateoria ja 4) hybriditeoria (=yhdistelmä kaikista).

Vanhukset varmaan ovat ainakin ennen olleet vähään tyytyväisiä ja vähästä iloisia ja kiitollisia verrattuna meihin nuorempiin. Olennaista on kuulema löytää positiivisia merkityksiä lisää jokapäiväisestä elämästä. Suuri merkitys on yksilöllisillä tulkinnoilla, ei niinkään olosuhteilla.

Onnellisuutta ilmentäviä tunnetiloja olivat ilo, kiitollisuus, mielentyyneys, kiinnostus, toiveikkuus, ylpeys, huvittuneisuus, inspiraatio, kunnioitus ja rakkaus. Onnellisuus oli sitä, että oli runsaasti positiivisia tunteita ja vähän negatiivisia tunteita. Noistakin tunteista yllä muut paitsi ehkä kiinnostus, toiveikkuus ja inspiraatio tuntuisivat jotenkin yleisemmiltä vanhuksilla kuin nuorilla aikuisilla.

Subjektiivisen onnen lajeiksi nimettiin 1) hyväksyntä (vs. ärtyisyys), 2) uppoutuminen/osallistuminen/energisyys/aktiivisuus (vs. depressio) ja 3) virittyminen/mielen tyyneys (vs. ahdistus). Noistakin kaksi tuntuisi jotenkin paremmin kuvaavan vanhusta kuin nuorta.

Ehkä onnellisuus pidentää ikää ja edistää terveyttä, joten 85-vuotiaista ovat sitten enää ne kaikkein onnellisimmat luonnonlahjakkuudet jäljellä?

Luulen, että onnellisuudessa keskeisintä on
- eivät positiiviset tunteet yms. - vaan
sisäinen mielenrauha.

minätäällä kirjoitti:Ehkä onnellisuus pidentää ikää ja edistää terveyttä, joten 85-vuotiaista ovat sitten enää ne kaikkein onnellisimmat luonnonlahjakkuudet jäljellä?

Tuossa on asiaa.

Klo 13.15

Kyllä; tällöin vitaliteetti on eri asteisesti heikentynyt
kuten myös muisti (kuten todettiin).

Mutta kun puhutan keskimääräisyyksistä ihmisillä ja
yleensä - kuten tässä ketjussa - täytyy ottaa huomioon
suurempi sairastavuus.

Puhuin onnellisuudesta määritelmän luontoisesti
(mielenrauha, joka on suhteellisen stabiili olotila).
Alkaa mennä triviaaliksi, jos todetaan, että
onnellisimpia ovat koomassa (stabiili tila) tai
nousuhumalassa olevat (epästabiili).

Masennus nähtiin onnellisuuden vastakohtana ja kerrottiin, että sillä perusteella voisi kritisoida onnellisuuden tunteen vastakohdan medikalisoimista, määrittelemistä lääketieteen termein sairaudeksi tai häiriöksi. Kuulema se on monesti vain ihmisen ja hänen ympäristönsä yhteensopimattomuuden aiheuttamaa vetäytymistä, joka on joskus ihan hyödyllinen reaktio.

Mt-häiriöissä on monissa masennusta, ahdistusta tai ärtymistä mukana, noita onnelle vastakkaisia tunteita.

Matti & Teppo - Jos Olet Onnellinen
http://www.youtube.com/watch?v=JkaVzHtUceQ

Pikkuisen on poikuleiden tukka harmaantunut noista ajoista.

trisse. kirjoitti:Ratkaisu onnellisuuteen on se että hakeudutaan kaikki koomaan!

Hmmm...

trisse. kirjoitti:Ratkaisu onnellisuuteen on se että hakeudutaan kaikki koomaan!

Kuinka niin?

Minätäällä: "Kuulema se on monesti vain ihmisen ja hänen ympäristönsä yhteensopimattomuuden aiheuttamaa vetäytymistä, joka on joskus ihan hyödyllinen reaktio."

Eheyttävästä masennuksesta Pirkko Siltalan teoksessa Nainen ja masennus. Kuvataan terapeuttisena prosessina surun ja menetyksen jälkeen, ei niinkään viitata kokijan ja ympäristön väliseen yhteensopimattomuuteen vaan psykodynaamisempi lähestymistapa. Suosittelen, oli miellyttävä lukukokemus.

trisse. kirjoitti:

Riidankylväjä kirjoitti:Ihminen on onnellisimmillaan lapsena, kun ei vielä tiedä maailman pahuudesta.

Tyypillistä riidankylväjän naivíutta. Minä ainakin olin onneton lapsena ja koin pienetkin pahan (kaverien kiusaaminen jne) maailmanpahuutena. Aikuistuessa onnellisuus lisääntyi välittömästi kun sai oman päätäntävallan käyttöön.

Naivius ei ole Riidanhaastajalle tyypillistä, ei tässäkään.

Riidankylväjä kirjoitti:Ihminen on onnellisimmillaan lapsena, kun ei vielä tiedä maailman pahuudesta.

PS. Toisaalta vanhana muistin heikkeneminen saattaa lisätä onnellisuutta.

Muistan lukeneeni onnellisuustutkimuksia esittelevän yleistajuisen teoksen ja että joidenkin tutkimusten mukaan ihminen olisi onnellisimmillaan nuorena (lapsena) ja vanhuudessaan.

Muistin heikkeneminen voi lisätä vainoharhaisuutta, mikä voi vaikuttaa haastattelun tulokseen. Kenties puuttuu kyky arvioida omaa elämää kokonaisuutena sekä peilata nykytilaa menneisyyteen ja tulevaan. Lisäksi vaikea-asteista dementiaa sairastavat eivät ole haastattelujen piirissä. Miten heidän osuutensa ikäluokkansa onnellisuutta arvioidessa verrattuna muihin ikäluokkiin on otettu huomioon?

U-käyrää on esitetty.

Biologisen tulkintani perusteella on luontevaa, että tyytymättömyys olisi suurinta keski-iässä. Silloin voi vielä / eniten itse vaikuttaa, millainen elämästä lopulta muodostuu. Tyytymättömyyden ratkaisu keski-iässä on merkittävä seikka tulevan onnellisuuden kannalta. Myös moni vakava fyysinen sairaus ilmenee ensi kerran keski-iässä. Terveysvalistus kohdistetaan voimallisesti keski-ikään, jolloin yleensä ensimmäiset merkit huonojen elämäntapojen vaikutuksista näyttäytyvät. Myös vastarinta voi olla eräs tyytymättömyyden ilmentymä. "Ketuttaa, kun pitäisi ruveta kyttäämään, mitä suuhunsa laittaa."

Kyllä, mutta huolet ja ristiriidat yms. eivät välltämättä (useimmissa tapauksissa)
merkitse sitä, että ao. olisi onne t o n.

Nämä ovat osin taloustieteilijöiden hömpötyksiä.

Tyypillisesti ainakin vauraus ja onnellisuus korreloivat.

Mutta jokin kulminaatiopiste on, jossa vaurauden kasvu ei enää lisää onnellisuutta. (Toivottavasti poliitikot eivät keksi käyttää kaikkea tietoa hyväkseen.)

Suomen vauraustaso on jo riittävä, mutta "tasaus" puuttuu.

Lapset ja vanhukset iloitsevat hetkestä? Vanhus kyllä voi elää myös muistoissa, toisaalta. Mutta kai se ikä viisauttakin tuo ja kykyä asettaa asiat tärkeysjärjestykseen. Vanhus voi iloita lastensa ja lastenlastensa menestyksestä.