Kirjoittaja minätäällä » 15.02.2011 23:04
Kirjoitin tuonne fyysinen vs. psyykkinen -ketjuun jo kysymyksen humalatilasta regression aikaansaajana, ja voisiko se toimia myös jotenkin joskus egon palveluksessa.
Minusta psykoosi ja psykoottiset ajatukset, harhaluulot eli deluusiot ja aistiharhatkin voisivat aivan hyvin toimia itsetuntemuksen lisääjinä, jos niitä uskallettaisiin ja katsottaisiin tarpeellisiksi tai ennen kaikkea taloudellisesti kannattavaksi ja kolmessa kelakorvausvuodessa työkyvyn palauttamisen suhteen tuloksekkaaksi tulkita.
Psykiatriassa on kai näkemyksiä, joissa psykoosinkin kokeminen voi olla hyödyllistäkin. Mirrikin kertoi jossain ketjussa jollain palstalla psykiatrinsa sanoneen jotain tuontapaista. Ainakaan kaikki eivät ole samaa mieltä siitä, että potilas heti, niin pian kuin mahdollista, lääkittäisiin maksimaalisella lääkeannoksella, jolloin oireilla ei ole tilaisuutta lievittyä ja mennä itsekseenkin osastohoidossa ohi. Vahva lääkitys liian suurella aloitusannoksella aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia ja lisää kielteistä suhtautumista lääkkeisiin sen takia. Ruotsalaisen psykiatrin Johan Cullbergin mukaan tulisi mieluummin tarkkailla osastolla tilannetta ennen lääkityspäätöksen tekemistä ja aloittaa lääkitys pienellä annoksella. Myös tutkimustulokset lääkkeiden vaikutuksesta aivoihin puoltavat mahdollisimman pienen annoksen ja lyhytaikaisenkin lääkityksen käyttöä. Bipossa hoitosuositukset neuroleptien käytölle ovat ehkä vain kuusi viikkoa. Kumminkin Amerikan psykiatriyhdistys kaavailee bipojen lasten ennaltaehkäisevän lääkityksen aloittamista epämääräisten ja yleisten psyykkisten ennakko-oireiden perusteella.
En ihan yhdy käsitykseen uppoamisesta ja sukeltamisesta. Psykooseja ja niissä ilmeneviä deluusioita ja hallusinaatioita voi aivan hyvin monien psykoanalyytikkojenkin mukaan tulkita ja tulkinnoista voi olla hyötyä potilaalle arjessa. Kuuloharhat eivät ehkä ole niin yliluonnollisia ja pelottavia, ja ne voi helpommin jättää huomiottakin, jos ne tulkitaan liian ankaran, lapsuudessa syntyneen yliminän tuloksiksi ja tuottamiksija jos niiden alkuperäkin lapsuuden nykyistä ilmenemistilannetta vastaavan tapaisessa traumaattisessa kokemuksessa voidaan osoittaa. Ei ole välttämätöntä tulkita potilaan homoseksuaalisia impulsseja, mutta onko se nykyaikana enää niin katastrofaalistakaan, varsinkin jos tiedetään, että ne kuuluvat kaikkien ihmisten kehitykseen tietyissä kehitysvaiheissa, joihin mielenterveysongelmaisen kehitys on fiksoitunut?
Psykoosipotilaiden hoidosta on saatu paljon arvokasta tietoa myös lievemmistä häiriöistä kärsivien analyyttiseen terapiaan. Ryhmäterapioissa psykoottisen tason defenssit ilmenevät nopeammin kuin yksilöterapiassa, ja niitä voidaan tulkita ja käsitellä.