Psykopatologia.munfoorumi.com

""...kuinka paljon vihaa me kaikki kannoimme meitä hoitanutta järjestelmää ja yksityisiä lääkäreitä kohtaan" kirjoittaa Kipupotilasyhdistyksen kokoushavainnoistaan Marja-Leena Parkkinen, 55, päätoimena kipupotiluus. Ohittaminen, avuttomuus, töykeys ja vähättely, siinä lääkäreiden neljä parkkislaista kuolemansyntiä. Niinpä, kaikkihan ne ovat joissain kollegoissa olemassa, niinkuin myös 'hankalat potilaat', keskenään näemmä ikuisessa vihanpidossa. Jo 22 vuotta on hän käynyt tätä taisteluaan kärsien oikean puolen leuka- ja kaulakivuistaan, joihin ei mikään keino auttanut, ei vahvasti tulehtuneiden, kalkkeutuneiden ja umpeutuneiden sylkirauhastenkaan poisto.

Mikä on Parkkisen kipujen ja psyyken yhteys, mikä syy, mikä seuraus, siinä keskeiset, molempia osapuolia raivostuttavat ikuisuuskysymykset kun lääketieteen harvat haravanpiikit eivät satu mihinkään konkreettiseen, jolloin psykosomatiikan roskakoppa tempaistaan esiin ja potilaiden halventaminen ja ylipsykiatrisointi alkaa."

http://www.netlife.fi/users/msiivola/kr ... silla.html


Nosiseptinen kipu
Iskeeminen kipu
Neurologinen kipu
Aavesärky
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kipuaisti

Krooninen kipu
Krooninen kipu luokitellaan kivun mekanismien perusteella neljään eri ryhmään:

* kudosvauriokipuun eli nosiseptiiviseen kipuun

* hermoperäiseen eli neuropaattiseen kipuun
* mekanismeiltaan tuntemattomaan eli idiopaattiseen kipuun ja
* psyykkisin mekanismein selittyvään eli psykogeeniseen kipuun

http://www.tohtori.fi/?page=0271342&id=2346988

Siivola:
(- -) Kirjan traagisuus on siinä, että hänen ilmaisutapansa vahvistaa hänen kertomuksensa kohtelustaan täysin ymmärrettäväksi. Juuri sellaiseen inhottavaan kohteluun joutuu sillä kielenkäytöllä, mitä hän kirjansa läpi harrastaa. Muuta realistista vaihtoehtoa ei hänellä ole edes olemassa. Jotkut sairaanhoitojärjestelmän työntekijät voivat yksilöinä olla vaikka kuinka ihastuttavia, mutta järjestelmä kokonaisuutena ei kestä eikä tule kestämään Parkkisen lähestymistapaa. Hampaisiin joutuminen on varmaa, nimettiinpä siinä taistelussa syntipukiksi kuka tahansa. (- -)

Eikö ammattilaisilla riitä ymmärtämystä sellaiselle asialle, että sietämättömien kipujen kanssa kamppaileva ei ole parhaimmillaan?

D-vitamiinin puutos muuten lisää kipuja.
"Ainoa asia, joka melko varmasti tiedetään on, että D-vitamiinin puutos voi lisätä lihasperäisiä kipuja. "

http://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/ ... 50.ece?s=n

Ei, koska potilas on tuomari, joka antaa synninpäästön vain, jos hänet parataan.

Vrt. (narsistinen) *vastatransferenssi.

Kirjassaan Kirjoituksia kolmannelta linjalta mm. psyykenlääkeoppaankin kirjoittanut psykiatri Matti O. Huttunen kirjoittaa minusta hienon ja ymmärtävän jutun, joka on tarkoitettu terveyskeskuslääkäreille auttamaan heitä nk. "hankalan potilaan" kohtaamisessa. Joskus tällaiseksi koettiin esimerkiksi somatisoiva potilas. Tuolla en tarkoita sitä, että uskoisin kirjan kirjoittaneen potilaan olevan sellainen. Enhän ole kirjaa edes lukenut, eikä minulla ole tietoa tuollaisesta kivusta.

Huttunen selosti artikkelissaan objektisuhdeteorian lyhyesti ja kuvasi, miten varhaiset objektisuhteet, mielikuvat itsen ja varhaisen objektin välisestä vuorovaikutuksesta, voivat vaikuttaa myös lääkärin ja potilaan välisessä suhteessa. Ehkä ne aina vaikuttavatkin, koska lääkäri on vanhemman tavoin auktoriteetti, jonka toivotaan voivan auttaa?

Huttusen artikkeli ja sen kuvaukset vuorovaikutustilanteista lääkärin ja "hankalan potilaan" välillä olivat minusta sellaisia, että ne todella varmaan auttavat lääkäriä suhtautumaan ymmärtävästi ja jopa potilasta auttavalla ja tukevalla tavalla. Auttaa, jos potilaan kielenkäytön, syytökset ym. ymmärtää kenties heijastuksiksi hänen sisäistetyistä, hankalista vuorovaikutussuhteistaan, vaikkapa arvostelevasta, mitätöivästä, hyökkäävästä, välinpitämättömästä, hylkivästä, ymmärtämättömästä tms. vanhemmasta, jonka "roolin" potilas voi joko omaksua itse tuollaisen vanhemman kanssa vuorovaikutuksessa olevan lapsen tunteiden ja roolin sijasta, tai projisoida lääkäriin.

Huttusen mukaan hyvä, vuosia jatkuva hoitosuhde somaattisen puolen lääkäriin voi toimia supportiivisen terapian tavoin ja auttaa vaikkapa somatisoivaa potilasta näkemään yhteys psyykkisten tekijöiden ja fyysisten oireiden ilmenemisen, pahenemisen tai lievittymisen, välillä.

Minusta lääkärien ja hoitajien koulutukseen pitäisi ilman muuta sisältyä jonkinlaista teoreettista tietoa lääkärin ja potilaan vuorovaikutussuhteista ja mielellään tietysti myös hankalien tilanteiden harjoittelua. Minusta vakavasti sairaan ja kovista kivuista kärsivän potilaan on lupa odottaa lääkäriltä ja hoitajilta tällaistakin osaamista ja ymmärtämystä. Onhan kyseessä heidän ammattitaitoonsa liittyvä asia.

Milloin potilas on hankala?

Millainen on kallonkutistajan kannalta hankala potilas?

Mitä hankalille potilaille pitäisi tehdä?

Psykiatriterapeutti sanoi, että psykiatriassa tykätään kilteistä, hiljaisista ja myöntyväisistä potilaista, vaikka näiden ennuste on monesti paljon huonompi vaikkapa psykooseissa kuin semmoisten, jotka yrittävät pitää puoliaan.

Tukari2:lla yksi kirjoittaja kertoi, että psykiatri oli ehdottanut, että potilas vaihtaa toiseen lääkäriin kun kerran on tyytymätön häneen. Potilas oli vain todennut uudelle hoitajalle, että potilaspapereissa on kyllä vaikka mitä paskaa, ja hoitaja oli ilmeisesti välittänyt tiedon lääkärille. Lääkäri ei halunnut ryhtyä lainkaan keskustelemaan asiasta eikä korjaamaan potilaspaperien virheitä, kuten potilaan väärää ammattia, vaan varasi potilaalle soittoajan ylilääkärille, että potilas saa tältä kysyä lääkärin vaihtamisesta. Jotkut eivät nähtävästi siedä minkäänlaista kritiikkiä.

Muualla maailmassa lääkärit kuulostavat lehtiuutisen mukaan valittavan sitä, että potilas on netistä hankkinut tietoa oireistaan ja tulee joskus netistä tulostettu juttu mukanaan vastaanotolle. Ehkä tuommoiselle potilaalle pitää entisiä potilaita paremmin ja perusteellisemmin selostaa lääkärin omaa käsitystä oireiden syistä ja diagnoosista. Onhan tuo rasittavampaa ja vie enemmän aikaa.

Miten muissa asiakaspalveluammateissa suhtaudutaan hankaliin asiakkaisiin? Pysytään itse asiallisina, ei hermostuta, ei provosoiduta, ollaan kohteliaita, pahoitellaan tehtyjä virheitä?

Jos kokee jonkun ihmisen toistuvasti hankalana, voi miettiä sekä omaa suhtautumistaan että mahdollista selitystä potilaan hankaluuden taustalla. Miksi minä hermostun tuon ja ehkä muidenkin samantyyppisten potilaiden kanssa? Onko oma reagointi jotenkin liiallista ja siten ehkä jostain omasta kielteisestä vastatransferenssitunteesta johtuvaa? Jos miettii, millaiset elämänkokemukset ovat mahtaneet tehdä toisesta ihmisestä "hankalan", voi terapeutin mukaan kuulema alkaa tuntea jopa myötätuntoa tai sääliä.

Kyllä minusta potilaat yleensä hyväksyvät senkin tiedon, ettei joku sairaus ole parannettavissa. En usko että lääkäriä moititaan sen takia huonoksi, ettei hän pysty kaikkea parantamaan, vaikka voihan potilas tietysti vielä ehkä haluta kuulla toisenkin lääkärin mielipiteen asiasta.

Lääkärin oma narsismi, itsetunto, voi saada kolauksen, jos potilas ei vain ala parantua. Terapiassa potilaiden on parannuttava mallikkaasti ja ennätyslyhyessä ajassa, koska se tukee lääkärin omaa heikkoa itsetuntoa. Lääkäri voi alkaa pitää potilasta hankalana, ilmaista pitkästymistä, kyllästymistä ja kärsimättömyyttä ja lopettaa hoitosuhteen.

korjaussarja kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:parataan.

Huolimattomuutesi on toistuvaa. Ovatko nuo minätäälle suunnattuja piilotajuisia
vaiko pitäisikö ottaa hb-gluk vai promillet vai epäillä avh?

Ei, vaan nimen omaan muutin tekstin raamatulliseen muotoon:
"hänen haavainsa kautta me olemme paratut."

Ei kannattaisi kilpailla yleissivistyksessä mestarin kanssa.

Eivät ole piilotajuisia viestejä. Sen tollokin tajuaa.

korjaussarja kirjoitti:Niin. Siis odotukset kohdistuu lriin, joihin hän ei kykene vastaamaan joten turhautumasta tulee negatiivisten tunteiden siirto potilaaseen. Mutta onko siis aina silloin kyse narsismista?

Hitto, kun niin tekisi mieli avautua muutamasta törkeästä esimerkistä perusterveydenhuollossa..
Jos asian ottaisi lrin kanssa puheeksi, vaikka edes ihan nätisti ja pyytäisi uudelleen arviointia soittaisi tämä vartijat paikalle ja syyttäisi potilasta. hyi hitto

Puhutko liristä?

IRL?

lri = lääkäri. Tekstin sisällä joskus näkee, mutta harvemmin tekstin alussa taivutettuna (kun on ensimmäistä kertaa).

Lisäksi calibri?-fontti on nimen omaan tuossa lyhenteessä "sotkeva".

Kai terapeutin turhautumisen tunteet ovat tavallisia vaikkapa masennuspotilaan terapiassa. Terapeuttikin alkaa tuntea itsensä toivottomaksi ja keinottomaksi.

Jos terapeutti ja lääkäri eivät provosoidu potilaan kiukusta, syytöksistä jne. ja kenties osaavat pukea sanoiksi ja siten osoittaa ymmärtävänsä potilaan kokemuksen ja tunteet, ehkä tuo jo auttaa potilasta. Hänelle ei silloin synny käsitystä, ettei lääkäri kuuntele, ymmärrä eikä välitä. Luulisi lääkärin koulutukseen sisältyvän ainakin sen asian käsittely, ettei aina voi auttaa ja parantaa kaikkia. Taitaisi olla jonkinlaista problematiikkaa lääkärillä itsellään, jos kuvittelee olevansa joku suuri parantaja eikä kestä toisenlaista totuutta. Kai siinä ainakin palaa työssään loppuun nopeasti.

Psykopatologia kirjoitti:lri = lääkäri. Tekstin sisällä joskus näkee, mutta harvemmin tekstin alussa taivutettuna (kun on ensimmäistä kertaa).

Lisäksi calibri?-fontti on nimen omaan tuossa lyhenteessä "sotkeva".

lri, lriin, lriltä, lrillemme, ym. - Ei toimi normaalikielessä.

Mutta "lääk. Putkonen", mikä ei ole suositeltavaa.

Viitataan spesifimmin terapia-kontekstiin, mutta asia sinänsä on sama universaalisti.