Kiusaamisasiassa ihmisten kokemuksiin suhtautuminen on erikoista myös siinä, että kiusatuiksi itsensä kokevien ihmisten kokemusta kunnioitetaan, kiusaajiksi syytettyjen ihmisten kokemukset taas voidaan kumota, eikä tee heikkoakaan. Kiusaajaksi syytetty ei ehkä ollenkaan koe kiusanneensa, muttei hänen kokemuksellaan mitään merkitystä ole; kiusatun kokemus on arvokas ja tärkeä - ja kiusatun kokemukseen luotetaan.
Minua on aina askarruttanut, että mikä kiusatuksi itsensä kokevan ihmisen kokemuksesta tekee luotettavamman kuin kiusaajaksi syytetyn ihmisen kokemuksesta, jonka mukaan hän ei ole kiusannut. Monenlaisten kipupisteiden olemassaolon tiedostaminen auttaa sikäli, että joskus kai kiusaamiskokemus selittyy niillä; kiusaajaksi syytetty voi tietämättään osua johonkin ties miten kipeään. Toisaalta, kyllä kai kiusaamisesta voidaan ruveta puhumaan tosiasiana, jos joku ihan ilokseen ja huvikseen tai ties mistä syystä kerta toisensa jälkeen ronkkii jonkun arkoja kohtia. Esim. työyhteisössä on aikamoinen määrä erilaisia keinoja toteuttaa sellaista työkavereiden kipupisteiden toistuvaa kaivelua ilman, että sivulliset huomaisivat yhtään mitään. Eikä tarvitse olla mitään suurta ja dramaattista; riittää ihan se, että tietää mikä toisen saa harmistumaan, loukkaantumaan, tai mistä toinen ei pidä; sitä sitten vain toistamaan tyyliin kiusaa se on pienikin kiusa...
Tai netissä vaikkapa näin: muistelen Kyllästyneen inhoavan hymiöitä;
laitan sitten jokaikiseen Kyllästyneelle osoittamaani viestiin hymiöitä roppakaupalla.
Runsaan hymiöiden käyttämisen tietysti selitän sillä, että totta kai käytän niitä, koska foorumilla niiden käyttö ei ole kiellettyä vaan ihan sallittua, ja minä pidän hymiöistä, ne ovat kivoja ja kuvaavia. Ja ihmettelen, että jaa minäkö muka kiusaan käyttäessäni hymiöitä.