Psykopatologia.munfoorumi.com

Lisään 25. Projekiiviseen identifikaation alkuun seuraavan:

Aluksi kuitenkin muita määritelmiä:
_______________________________________________________________________________________________________________________________________

I d e n t i f i k a a t i o s s a objektin (ulkomaailman) joku tai jotkut puolet ”siirtyvät” subjektiin (minään).

P r o j e k t i o s s a subjektin (minän) joku tai jotkut puolet ”siirtyvät” objektiin (ulkomaailmaan).

S i i r t y m ä s s ä (displacement) subjektin (minän) objekti-mielikuva vaihtaa paikkaa (”siirtyy”) objektista toiseen.
_______________________________________________________________________________________________________________________________________

Täyttä huuhaata. Kannattaa lukea, mitä olen kirjoittanut Muurisen yhteyteen.

Luultavasti laitankin PSYKOTERAPIAan.

Michael Stadterin Object Relations Brief Therapy (-96) kirjassa oli minusta kiinnostavia ja vakuuttavia esimerkkejä Ogdenin laajennetusta projektiivisesta identifikaatiosta. Siis A projisoi ensin joko jonkun sisäistetyn objektirepresentaation, vaikkapa ankaran ja tyytymättömän isän, tai siihen vuorovaikutuksessa liittyneen selfrepresentaation, pelokkaan ja osaamattoman minän, (sisäistyneet varhaisessa vuorovaikutuksessa osaksi selfiä ja vaikuttavat nykyisissä ihmissuhteissa ja terapiassa transferenssissa) B:hen, vaikkapa siis terapeuttiin. B internalisoi sen. Tämän jälkeen A identifioituu tuon objekti- tai itserepresentaation internalisoineeseen B:hen. Näin nykyisissäkin ihmissuhteissa voi toistua tuo asiakkaan sisäistämä vuorovaikutus ankaran isän ja osaamattoman lapsen välillä. Välillä asiakas itse on ankaran isän roolissa ja toinen henkilö arka minä, välillä roolit voivat olla toisin päin.

Terapeuttina B reflektoi vastatransferenssina tai tunneresponssina kokemaansa projisoitua tunnetta eikä tietysti maallikon tavoin nielaise sitä semmoisenaan eikä varsinkaan lähde suin päin reagoimaan ja toimimaan potilaan rooliodotusten mukaisesti. Projektiivisen identifikaation avulla terapeutti saa tietoa asiakkaan varhaisista vuorovaikutussuhteista ja sisäistetyistä objekteista ja asiakkaasta itsestään vuorovaikutuksessa sisäistettyjen objektien kanssa. Nämä heijastuvat asiakkaan nykyisissäkin ihmissuhteissa.

Minusta tuo kuulostaa kiehtovalta mallilta ja selitykseltä.

Mutta miksi tarvitaan tuollainen hölmö termi?

No jos se on yleisesti ihmissuhteissa vaikuttava ilmiö, niin onhan kätevää antaa sille nimi. On tuo vähän lyhyempi kuin projektio + internalisaatio + identifikaatio, ja tuosta ei vielä käy ilmi, että on kyseessä kaksi henkilöä, eikä sitä, kuka projisoi, kuka internalisoi jne.

Tuollaista ei pysty todentamaan ihmissuhteissa yleisesti; ei transferenssiakaan.

Tuollaiset "lyhennemerkinnät" vain sotkevat: ja tuloksena on Wiki-huuhaa.

Mutta transferenssiakin käsitellään kumminkin terapiassa. Kai sen voi olettaa vaikuttavan silloin kun neutraali terapeutti koetaan jonain muunlaisena, aviopuoliso nähdään samassa suhteessa ongelmallisena, töissä sama asia hiertää ja lapsuudesta muistaa samansuuntaisia kokemuksia? Samalla tavalla sisäistetty ongelmallinen objektisuhde voisi vaikuttaa.

Samalla tavalla sisäistetty ongelmallinen objektisuhde voisi vaikuttaa.

Mutta onko pohjimmaltaan kyse minä-mielikuvasta (projektio) vai objekti-mielikuvasta (siirtymä)?

Kumpi vaan voidaan projisoida/siirtää? Ne on sisäistetty vorovaikutussuhteen mallin kanssa, parina.

Voisikohan ajatella että terapiassakin asiakas sisäistää oikeastaan sen vuorovaikutussuhteensa terapeuttiin. Siis vaikka semmoisen vuorovaikutuksen mallin, jossa toinen kuuntelee, myötäelää, ymmärtää, tulkitsee, tarkentaa kysymyksin jne, ja toinen kommunikoi, tarkentaa, pohdiskelee lisää ja tulee ymmärretyksi, hyväksytyksi ja kohdelluksi kunnioittavasti. Kotona asiakas saattaa ehkä mielessään samastua terapeutin tapaan olla vuorovaikutuksessa, esittää itselleen terapeutin kysymysten tapaisia kysymyksiä jne. Samalla hänellä on myös sisäistetty mielikuva itsestään hyväksyttynä, kuuntelemisen arvoisena ja ymmärretyksi tulleena vuorovaikuttajana.

Jospa tuo onkin se työkalu, mikä terapiassa sisäistyy ja vaikuttaa? Tuo nyt oli oma ajatus vaan.

Miten käytät termejä "projektio" ja "siirtäminen"?

En käytä, muualla kuin täällä vaan. Siirtämisessä ulkoiseen objektiin kohdistuva tunne kohdistetaankin johonkin sijaisobjektiin, toiseen kohteeseen? Potkaistaan koiraa, kun on vaimolle vihainen.
Projektiossa projisoidaan oma, yleensä ei-hyväksytty tunne tai vietti-impulssi itsen ulkopuolelle, toiseen henkilöön?

.

.

25. Projektiivinen identifikaatio

Aluksi kuitenkin muita määritelmiä:
______________________________________________________________________________________________________________________________________

Identifikaatiossa objektin (ulkomaailman) joku tai jotkut puolet ”siirtyvät” subjektiin (minään), joka ikään kuin omaksuu ne.

Projektiossa subjektin (minän) joku tai jotkut puolet ”siirtyvät” objektiin (ulkomaailmaan).

Siirtymässä (displacement) subjektin (minän) objekti-mielikuva ja/tai internalisoitu objekti-suhde vaihtavat paikkaa (”siirtyvät”) objektista toiseen.

Projektion ja siirtymän termejä on usein käytetty epätarkasti toistensa synonyymeinä, mm. Fenichelissä (1945).
______________________________________________________________________________________________________________________________________