Psykopatologia.munfoorumi.com

Miten kalliimman tavaran ostaminen on kohtuudessa pysymistä?

Monissa tuotteissa, vaikkapa kosmetiikassa, kalliimpi tuote ei välttämättä sisällä yhtään sen ihmeellisempiä ja parempia aineita. Hintaero tulee mainostamisesta ja pelkästä tunnetusta nimestä.

Kyllähän kaikki koettavat valita ja ostaa kauniita omaa silmää miellyttäviä esineitä kotiinsa ja vaatteita ylleen. En vain oikein usko, että joku merkkilaukku olisi todella hintaeronsa vertaa parempilaatuinen. Kaikki eivät nää tarpeelliseksi pönkittää itsetuntoa ja korostaa omaa varakkuutta ihan niin silmiinpistävästi, varsinkaan jos sitä ei työn ja ympäristön vaatimuksesta tarvitse tehdä.

Joo, aloitusviesti saattaa olla jotenkin epäselvä tuossa kohtuu-kohdassa.

Vielä kummallisempaa on, että haudan partaallakin olevat pyrkivät olemaan säästäväisiä.

Itse pyrin uniikkisuuteen ei-rikkaanakin. Keskinkertaisuus on minulle kauhistus.

Varmaan suurelta osalta noin.

Keskinkertaisuuksilla uniikin raja voi olla suhteellisen matalalla:
esimerkiksi joku Vuittonin laukku voi olla jotain "ainutlaatuista".

tris009 kirjoitti:

Psykopatologia kirjoitti:Varmaan suurelta osalta noin.

Keskinkertaisuuksilla uniikin raja voi olla suhteellisen matalalla:
esimerkiksi joku Vuittonin laukku voi olla jotain "ainutlaatuista".

Vai oliko tämä minua mitätöidäkseen? Miksi minua pitäisi mitätöidä?

Koska valveutuneet palstalaiset ovat huolissaan sinun sinun kieltämiseen pohjaavasta tyylistäsi
ja sekundaarinarsismin painottuneisuudesta monine älyttömyyksineen.

Minun (sinulla olevat rahat) ovat sinun, mutta sinun sinulla olevat "omat" rahasi eivät ole minun.

Psykopatologia kirjoitti:Keskinkertaisuus on minulle kauhistus.

Onko jokusen vuodenkin päästä...

On ja ei. Enhän minä mikään köyhä ole, herran jessus. Spoiled.
Mutta jonkun näkövinkkelistä olen vähävarainen, enkä välttämättä aina kovinkaan hemmoteltu.

Puhun nyt nassukastani kun en saanut poistettua viestiä, enkä keksi muutakaan kirjoitettavaa.
-

"Anukset" vie ensin rahaa... Tarkemmin nk. valkosipuli-aanukset.
Etten olisi niin varma onko "heilläkään" varaa kaikkeen.

Psykopatologia kirjoitti:Joo, aloitusviesti saattaa olla jotenkin epäselvä tuossa kohtuu-kohdassa.

Vielä kummallisempaa on, että haudan partaallakin olevat pyrkivät olemaan säästäväisiä.

Itse pyrin uniikkisuuteen ei-rikkaanakin. Keskinkertaisuus on minulle kauhistus.

En ymmärtänyt tuota kohtuu-kysymystä aloitusviestissä enkä ainakaan esitetyssä yhteydessä. Mutta jos ihmetellään, miksi rikkaat eivät osta uniikkia, vaikka siihen olisi varaakin, voisin kuvitella, että laiskuuttaan. En nyt tarkoita aivan ökyjä, joilla on varaa palkata joku valitsemaan puolestaan, jolloin ei itse tarvitse käyttää aikaansa valitsemiseen.

Uniikkisuuden ovat huomanneet ainakin mainostajat ja käyttävät tuota ihmisen inhimillistä pyrkimystä erottua yksilönä hyväkseen. Esimerkiksi autokaupasta ulos ajettava auto ei todennäköisesti ole samanlainen kuin edellinen myyty auto, vaikka samaa mallia ja merkkiä olisikin. Taannoin tilanteessa ollessani olin saada monta harmaata hiusta, kun piti miettiä, mitä kaikkia oheisvempaimia ja vipstaakeja haluan tulevaan peliini. Siinä paloi aikaa lähes työpäivän verran. Eli ainutlaatuisuutta ja turhamaisuutta myydään kaikille, jotka vain suinkin siihen antavat mahdollisuuden. Eikä kaikissa tilanteissa pysty välttymään valinnan paljoudelta.

.

Jos saisin 10 000, luultavasti tallettaisin sen pankkitilille. Mutta koska se olisi kiellettyä, ja raha pitäisi käyttää, maksaisin parin vuoden psykoterapiakäynnit (kaksi kertaa viikossa) etukäteen.

Uuden auton välirahaksi.

.

Kymppitonnin käyttäisin peruselämiseen eli sinänsä ns. mikään ei muuttuisi.
Jos "pakko" tuhlata; maksaisin mm. lainat.
Jos tuokaan ei sallittua, niin antaisin osan muutamille ihmisille ja ostaisin ainakin uuden tietokoneen ja sängyn.

Kaikilla niin järkeviä ehdotuksia, että en tiedä.

Summalla saattaisi saada palan perunamaata jostain päin Suomea. Olisi sitten loppuelämäksi koko perheelle pottumuusia ja Pytt i Pannaa. (Tietenkin edellytyksenä on, että omistaa myös säilytystilaa syksyn perunasadolle. +7-+8 astetta ja pimeää.) Olisi virikkeitä loppuiäksi, keväisin kyntö- ja kylvöpuuhia, rikkaruohojen kitkentää ja syksyisin perunannostoa. Perunan seuralaiskasviksi kylväisin härkäpapua. Joinakin vuosina pitäisi pitää taukoa perunasta tai vuoroviljellä papukasveilla, kauralla, perunalla ja kaalilla koko palsta.

Tarkemmin ajatellen enemmän kiehtoo yksi pitkäaikainen haave, joka olisi kiva toteuttaa puolison kanssa eli lähteä kaukomatkalle Etelä-Amerikkaan. Chilen kiertomatka Patagonia mukaanlukien olisi fantastinen. Tuolla koko rahalla sinne ehkä pääsisikin muutamaksi viikoksi. Hyvät oppaat seurana ja majoituskin kelpo olosuhteissa.

Minä teettäisin remontin kotona, kun vietän täällä niin paljon aikaakin.

Tähän asti on pitänyt maksella pois asuntolainaa ja auto oli pakko hankkia, kun meillä on niin huono julkinen liikenne. Rahaa ei ole jäänyt keittiön kaappien uusimiseen, lattian hiomiseen tai kattopaneelien maalaamiseen valkoisiksi. Useilla naapureilla nuo on tehty, kun asukkaat ovat vaihtuneet. Kerran olen maalannut seinät ja makuuhuoneita on tapetoitu isomman tyttöporukan voimin.

Sorruin ostamaan lomaosakkeen, josta on vielä jonkun verran maksamatta. En ole vielä kertaakaan käyttänyt lomaviikkojani ja epäilen jo, tuleeko käytettyäkään. Jos myisi sen pois, saisi hankittua uusia huonekaluja. Meillä on kaikki kohta 20 vuotta sitten hankittua tai sukulaisilta saatua.

Tarjoaisin kanssakirjoittajille maukkaan illallisen juomineen esimerkiksi Alexander Nevskissä (sis. matkat ja majoitus Helsingissä). Loput, jos niitä siis jäisi tuon illallisen jälkeen, tuhlaisin matkustamalla johonkin Etelä-Ranskan Spa-kylpylään. Koko rahan edestä H-hetkiä eli hemmottelua, hierontaa ja hoivaa

.

.

Kyllästynyt kirjoitti:Mihin tarkoitukseen käyttäisit vaikkapa 10 000 € jos nyt saisit tuon summan kätöseesi?
Sen verran rajoitan, ettei pankkitilille tai patjan alle tallettaminen kuulu vaihtoehtoihin.

En ajatellut ahneus/kitsaus-filosofiaa vaan unelmien näkökulmasta vastatessani aiemmassa viestissäni. Mihin kaikki unelmat ovat kadonneet ja miksi oli niin vaikea vastata? Vai oliko kysymys muotoiltu aloitusviestin näkökulmasta?